Mä oon tästä muistaakseni aikasemminki kirjottanu, mutta koska meinasin unohtaa tän blogimerkinnän tänään ni mun oli pakko kysyä Eiralta, että mitä mä kirjotan: "Kirjota teiän perinteisestä joulusta".
Mulla on itsenäistymisen jälkeen ollu tapana mennä porukoille 23.-24. väliseksi yöksi. Kai siinä on jotain kaipuuta lapsuuden jouluihin - herätä aamulla kinkun ja mahdollisesti myös puuron tuoksuun. Enää ei tuu niinkään seurailtua televisiosta mitään joulun lastenohjelmia, että niistä on jotenkin kasvettu yli. Ei ne toimi enää tän ikäsenä niinku sillon - kumma juttu.
Siinä sit jossain vaiheessa alkaa muitakin sisaruksia ilmestymään vanhemmille. Ei nykyään enää niin moni, eikä ainakaan niin pitkäksi aikaa kun ennen. Ennenhän se vietettiin ihan meiän kesken, pikkuveli, minä, kaks isoveljeä ja sisko. Sillon siitä sai sen täydellisen joulufiiliksen kun kaikki oli kasassa.
Nykyään kun kaikki on hankkinu omia lapsia jo, ni joulut vietetään sitten omassa perhepiirissä. Poissa sieltä, missä itse olen ne tottunut viettämään.
Mä en tiedä osaisinko mä ikinä viettää joulua missään muualla edes. Mulle kumminkin noi omat vanhemmat ja sisarukset on todellä tärkeitä. Paras joulumielen nostattaja.
Tosiaan piti sanoa, että kun muitakin sisaruksia tulee tupaan, niin yleensä aletaan herkuttelemaan jouluruualla. Nyt vaan karkasi vähän polulta toi teksti, mutta onneksi siihen voi aina palata. Kinkkua syödään vielä pitkään sen jälkeen kun itse joulupäivällinen on syöty. Päivällisen jälkeen kinkkua, ennen lahjojen avaamista kinkkua, lahjojen jälkeen kinkkua, yöllä kinkkua ja parhaimmassa tapauksessa vielä aamullakin kinkkua. Voiko sitä muka syödä liikaa?
Pienenä faijalla oli tapana kiusata meitä. Tai en tiedä pitikö se sitä kiusantekona, mutta meille se sitä oli. Kinuttiin, että koska saa avata lahjat, ni faija siihen, että heti kun hän on herännyt, ja taapersi päiväunille. Siinä sitä sitten odotettiin kieli pitkällä, että isukki nousee sängystä ja astelee olohuoneeseen.
Vaikka lahjoja on ihan kiva saada, ni ei ne todellakaan ole nykypäivänä niin tärkeitä kun pienenä. Sillonhan joulu perustu melkein pelkästään joululahjoille. Tässä iän myötä on vähän aatteet muuttunu. Ei se meillä mikään uskonnollinen juhla silleen ole, mutta vietetään sitä silti ihan perinteisesti.
Mä uskon, että meillä kaikilla on loppupeleissä se yhteinen mielipide asiasta: Tärkeintä on läheisien kokoontuminen kunnolla edes kerran vuodessa. Olla perheen kanssa. Kaikki mitä siinä muuten tapahtuu on vaan extraa.
Tässä oli tää tämmönen joulukertomus. Kyllä siinä vähän käytiin sitä perinteisestä joulua läpi, ja vähän nykypäivääkin.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)