Joulukuun toinen.

Näihin näköjään tulee vaan mun
kuvia taustalle. Mut mitä sitte?

Teidät on siis mahdotonta saada osallistumaan mun blogin tulevaisuuteen. No, jos ei toiveita, niin kai se on pakko jatkaa totuttuun tapaan - meikäläinen kertoo elämästään. Tai siis päivästään.

Tää keskittyminen tähän on nyt mahdottoman vaikeeta ku menin möläyttää Teamspeakin puolella, että kirjotan blogia. Heebot rupes siellä lähettelemään tökkäyksiä (herätteitä tai mitä onkaan). Niitä kun sataa tossa sopivaa tahtia, ni oma kirjotus kärsii. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne pomppaa aina päälimmäiseks tässä ruudulla - blogin eteen ja estää kirjottamisen.

Joten jos teksti on vaikeasti luettavaa tai sisältää paljon kirjoitusvirheitä, niin syy on yksinkertaisimmillaan se, että nää jätkät häiritsee mua ja en osaa kasata keskittymistäni takaisin kirjottamiseen.

Mutta tosiaan: Aamulla oli tosi mahtava fiilis herätä. Ei mitään kauheeta väsymystä, tai mitään muitakaan isoja ongelmia. Päiväunista huolimatta sain illalla tosi helposti unta ja nukuinkin siitä sitten aamuun asti ilman väliheräämisiä. Tosi rentouttavaa.

Herättyäni imin kahvit naamariin ja ryntäsin kohti bussipysäkkiä, koska koulu.

Koulussa ei oikeestaan tapahtunu mitään mainitsemisen arvosta, taaskaan. Ei siellä varmaan koskaan tapahdu. Suunniteltiin sapluunaa, jolla voi maalata jatkuvaa kuviota. Ei siiskään mitään kovin mielenkiintoista.

Okei, ei kotonakaan. Melkein heti alettiin pelata näiden mökääjien kanssa Xbox Liven välityksellä PayDay2:sta. Iski vaan niin kauhee väsymys tossa päälle, että pelit jäi kyllä sit siihen. Ajattelin siirtyä tän rituaalin pariin, mutta kun tästäkään ei nyt tule mitään, niin en varmaan viitsi edes jatkaa tätä enää.

Ei tapahtunut mitään merkittävää.

Terveisin,

Tekko