Joulukuun viidestoista.

Siitä päänsärky.

En tiedä kuinka moni teistä tietää sen, että meikäläinen ei nykyään enään syö hampurilaisia? Tai muutenkaan mitään mäkki/hese-shittiä. Mä totesin sen vaan, että se on oikeesti niin pieni ilo mitä siitä oikeesti saa irti. Mielummin tekee himassa hyvää safkaa ja nauttii täydestä vatsasta pitkään.

Sen jälkeen ku olin jättäny hampurilaiset taka-alalle, rupesin kelailemaan, että turhaan noita energiajuomiakaan juo.. Ne pilaa vaan yöunet. Olihan ne ihan hyviä. Tosiasiassa ei, koska kokeilin tos jokunen päivä takaperin yhtä ja se ei toiminu yhtää niinku ennen - onneksi. Helppo päästä yli siitäkin.

Oon koittanu ammentaa Juha Vuorisen kirjoista mahdollisimman paljon oppia itteeni. Nyt en puhu ensimmäisistä Juoppohullun päiväkirjoista, vaan mitä näitä nyt on muita.. Niis on paljon opettavia tekstinpätkiä, joista saa oikeesti hyviä ohjeita elämään. Kuten esimerkiksi sekin, kun tässä DikDek-sarjassa, tää päähenkilö ei kiellä itseltään alkoholia, vaan on päättänyt pärjäävänsä ilman sitä. Hän ei sitä tarvitse, hän pystyy olemaan ilman sitä.

Jos sitä lähtis kieltämään iteltään kaikenlaista, ni olishan se pirun paljon hankalampaa. Helpompaa vaan olla silleen, että "sitä on maailmassa, ok, se ei oo vaan mun juttu". Ja jos joskus johonkin sortuu, niin ei se sinällään ole itelleen välttämättä niin paha. Helpommin tän pitää mielessään tämmösenä positiivisena asiana kun negatiivisena kieltona.

Siks mä oon nyt pyrkiny pikkuhiljaa silleen jättämään kaikkia tommosia juttuja pois mitä mä en oikeesti tarvii. Hampurilaiset, energiajuomat.. Mä en tee sitä nopeesti, mä tiputtelen asioita hiljalleen pois. Nyt tän vuoden aikana kun on tippunu nää kaks asiaa, ni siitä on hyvä lähtee jatkamaan ens vuonna eteenpäin.

En tiedä mikä muhun on silleen menny, koska oon ruvennu ajattelee paljon enemmän. En mieti vaan, että "kas, tuossa on tuollainen, syön sen." Nykyään se olis "hmm, tuossa on tuollainen, onko sen syöminen kannattavaa?"

Eikä kykene.

Tänään hoksasin, että jos lähen tälleen hiljalleen parantaa elämäntapaani johonkin parempaan suuntaan, ni sit tuli mieleen, että mun on päästävä mun "ei jaksa, ei kykene"-asenteesta eroon. Se itseasiassa tuli mieleen siitä eilisestä tekstistä. Mä olisin voinu välttää ikävän heräämisen jos olisin jaksanut.. Sit miettii sitä suuremmassa mittakaavassa. Mitä kaikkee on jääny väliin ku on vaa sanonu, että "ei jaksa" tai "ei kykene"? Voi olla paljon asioita jotka oon tällä asenteella skipannu.

En nyt kuitenkaan ajatellu ruveta mikskään "kyllä, kyllä"-mieheksikään. Yritetään vaan jaksaa parhaan mukaan tehdä kaikkea, vaikka ei kykenis tai jaksais. Saa enempi irti tästä elämästä mahdollisesti.

Tosin, tääkin asia voi olla semmonen mitä nyt mietin ajatuksella ja tarkkaa, ja hetken päästä se unohtuu mun päästä. Toivon kuitenkin, että hiljalleen oppisin tähänkin, niinkuin olen oppinut olemaan ilman hampurilaisia ja energiajuomia.

Onnea ja menestystä mulle! Vai jaksaako kuitenkaan...

Terveisin,
Tekko