24. | Kahdeskymmenesneljäskö?

Joulu, se on nyt! Tulin just hetki sitten joulusaunasta ja vetäsin jouluruokaa mahan täydeltä. Seuraavaksi olisikin vuorossa kaiketi joululahjojen avaaminen.

Mutta koska mä en halua nyt olla tietokoneella kovin kauaa, niin pidän tämän hyvin lyhyenä.


Hmm, onkohan tämä tarpeeksi lyhyenä, koska en keksi mitään kirjoitettavaa?

No, viettäkää oikein rauhalliset ja hyvät joulut! Mä palaan tonne omien sukulaisteni pariin viettämään tätä odotettua juhlaa. Jossain vaiheessa pitää käydä kyllä vielä uusintakierros jouluruoan kimpussa, oli se sen verran hyvää!

Nauttikaa!

Hyvää joulua,
Tekko

23. | Kahdeskymmeneskolmasko?

Huomenna on joulu, huomenna on joulu! Eikä mun unirytmi antanut mulle rauhaa viime yönäkään. Mä heräsin, mutta en uskaltanut avata silmiäni, koska olin ihan varma, että kello on yksi. Pidin silmiäni väkisin kiinni vaikka kuinka kauan, kunnes luovutin unensaannin suhteen. Otin puhelimen yöpöydältä ja oli se jo kolme.

Siitä sitten vaan reippaana ylös. Kattelin hieman Youtubea ja pelailin puhelimella kunnes Eira heräs. Sit alettiinkin aikamoisella haipakalla pakkaamaan autoa, koska matka kohti Hyvinkäätä ja joulun viettoa piti alottaa heti aamusta.

Ja koska mä olen nyt täällä, niin mulla ei ole blogiin sen kummallisempaa sisältöä. Koitan nyt kuitenkin tälle ja huomiselle päivälle jotain keksiä.


Kysymyksiä ja vastauksia? Kaikki tykkää niistä? No, minä ainakin tykkään vastailla, joten sillä mennään tänään.

1. Oletko surullinen, jos joulusta puuttuu lumi?
– En nyt suoranaisesti surullinen, mutta onhan se hieman ikävää. Lumi kumminkin on aika oleellinen asia joulufiiliksen luomisessa. Jos lunta ei ole, niin on paljon synkempi mielikin.

2. Postikortit vai sähköiset tervehdykset?
– Postikortit on kyllä ehdottomasti se juttu. Niitä on kiva saada. Koskahan opettelen itse niitä lähettämään? Jos tiedän, että niiden saaminen on kivaa, niin miksi sitten ei lähettäis muillekin joulumieltä? No, ehkä vielä joskus.

3. Leivotko/teetkö jouluruoat itse vai ostatko valmiina?
– Mä tuun tänne porukoille nauttimaan jouluruoat, joten mun ei oo tarvinnu miettiä niitä. Tänä vuonna kumminkin kannoin korteni kekoon ja tosiaan päätin hieman jouluruokaa tehdä. Saapas nähdä tekeekö ne täällä kauppansa vai meneekö roskiin.

4. Viihdytkö kauppojen jouluvilinässä vai kartatko jouluvilinää?
– Mielelläni välttäisin, mutta en kykene siihen. Mä oon niin huono ostamaan lahjoja, että seikkailen vielä tosi myöhään kaupoissa ja siellä kyllä huomaa, etten ole ainoa. Jos sais ihan yksikseen olla tekemässä viimehetken hankintoja, niin olisin onnellinen.

5. Käytkö joulusaunassa?
– Mielellään kiitos. Vaikka mä en saunaihminen olekaan, niin kyllähän nyt joulusauna kuuluu perinteisiin ja sinne on päästävä.

6. Ovatko joulunviettotapasi peräisin lapsuudesta? Oletko muokannut joulunviettotapojasi aikuisella
iällä?
– Aika samoilla mennään. Jouluruoka, joulusauna, joululahjat ja yhdessäolo. Miksi muuttamaan toimivaa? On sitä joskus kokeiltu, mutta ei se toimi.

7. Mitä haluat joululahjaksi?
– Piirtopöytä oli ainut semmonen minkä osasin nimetä, mutta ei sekään ihan välttämätön ole.

8. Mitä annat joululahjaksi?
– Kuten sanottu, olen huono lahjojen hankinnassa. Mä pyrin kumminkin siihen, että se on jotain hyödyllistä. Jotain mitä ihminen tarvitsee. En haluu joutua ostamaan mitään pakotettua. Jos se tulee silleen, että "toi tolle!" niin se on paras.

9. Minkälaisia perinteitä joulun aikaan kuuluu?
– Jouluruoka, joulusauna, joululahjat ja yhdessäolo. Hautausmaallakin ollaan välillä vierailtu ja se on ihan uskomattoman kaunis paikka joulunaikaan. Ei vaan oo koskaan kyytiä, joten sinne harvemmin pääsee, ja se harmittaa.

10. Mikä oli parasta lapsuuden jouluissa?
– Lahjat. Lapset tykkää lahjoista. Tottakai minäkin tykkäsin lahjoista ja tykkään vieläkin salaa. Ei sitä sillon ymmärtänyt joulusta mitään muuta kun nimenomaan ne lahjat.

11. Mikä on parasta joulussa nyt aikuisena?
– Ehdottomasti yhdessäolo. Mitä enemmän sukulaisia läsnä, sitä parempi. Kaikki on vaan alkanut viettämään omia joulujaan, höh.

12. Miten vietät joulua tänä vuonna?
– Siten miten viime vuonnakin. Vanhemmilla. Täällä se joulu on, ei missään muualla.


Siinähän niitä nyt sitten taas oli. Mitähän huomenna? No, eikai se olis muuten joulukalenterin luukku jos joku sen tietäisi.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

22. | Kahdeskymmeneskahdesko?

Mun oli pakko. Toteutin uhkaukseni jatkojalostaa niitä piparitorttuja.

Sinihomejuusto lähti meinaan kokeiluun. Mä en ite oo yleensä perustanut homejuustopipareista, mutta tiedän ihmisiä jotka siitä tykkää.

Ja koska en luota siihen, että niistä tulee ihan mahdottoman hyviä, niin mun oli pakko tehdä myös niitä viimekertaisia piparitorttuja lisää.

Aluks meinasin tehdä homejuustollisia vaan kahdesta levystä, mutta päädyin kolmeen. Testailin vähän vahvuuksia. Kaks tulee nyt noita perinteisempiä (olisin halunnut kokeilla Eiran tekemää omenahilloa, mutta se oli kerennyt kasvattaa karvat). Huomatkaa mun uus lähestymistapa. En pilkkonut niitä vielä tässä vaiheessa.

Tein niistä kivoja rullia, joita on helppo lähteä pienentämään. Tai ainakin mä oletin niin. No, sinihomejuustolla täytetyt oli helppo homma, mutta hillon kanssa oli erittäin sotkuista puuhaa. Sehän pursus sieltä välistä leikatessa.

Sinihomejuustopiparitorttuihin jätin tarkotuksella ton torttutaikinan ulkoreunalle, koska eikö se ollut pipari minkä kanssa se homejuusto sopi? niiden piti olla yhteydessä. Kivan näkösiä palasia tuli kyllä mun mielestä.

Nää sinihomejuustopiparitortut tuli uunista niin tokasin vaan, että "olen luonut hirviöitä!" Ei ne mitään ihan mahdottoman kauniita kyllä ole, mutta toivottavasti maistuu edes hyvältä.

Nää on niitä normaaleja. Niistä tuli ihan kauniita etanoita. Mut ei mennä siihen sen syvemmin, koska nää on käsitelty jo. 

Seuraavaksi olisi sinihomejuustopiparitorttujen maistaminen. Vähän jännittää, koska toi sinihomejuusto jota käytin tuoksui todella, todella voimakkaalta. Enkä pahemmin tosiaan ole homejuustojen ystävä.

No, ääntä kohti.. Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että toi torttu tuntuu paremmalta reunalta kun pipari. Ja maku, hmm, sain nyt ensipuraisulla lähinnä piparin makua, joten uusi.. Itseasiassa, tää on ihan mielettömän hyvää! Tykkään tästä ehkä enemmän kun noista luumuhilloversioista. Olen mä vaan aika etevä!

Ja koska ei olis mitään jos mä en vielä vähän leikkis, niin mä tein vielä vähän hassumman näkösiäkin kappaleita.

Mulla meinas jäädä se yks homejuustorulla ylimääräseks, mutta sit keksin ruveta leikkimään sillä. Kaulin sen rullan levyksi ja rullasin sen uudestaan. Siitä uudesta rullasta sitten leikkasin palat ja laitoin uuniin. Nää on paljon kauniimpia! Ja todella hyviä!

Ehdottomasti kannatti kokeilla. Ja kannattaa kokeilla muidenkin!

Iloista joulun odotusta,

Tekko

p.s. Löysin tänään Eiralle lisää lahjuksia, huh! Nyt se stressi on ohi.

21. | Kahdeskymmenesensimmäinenkö?

Nyt on aika laatikkokilpailun. Tänään siis mun eilen tekemät porkkana- ja lanttulaatikko vs. Atrian porkkana- ja lanttulaatikko.

Ihan ensimmäisenä antaisin kyllä Atrialle pisteet ulkonäöstä. Varsinkin porkkanalaatikko on kauniin värinen. Mun laatikot, no, ne on ruskeita kökköjä. Onneksi kilpailu ei ratkea ulkonäöllisiin seikkoihin.

Tuoksustakin menee pisteet Atrialle. Hemmetti, onko koneen tekemä muka parempaa kun mun? Noissa Atrian laatikoissa on selkeet tuoksut kun taas mun laatikoissa ne on vähän epäselvät. Hiisi. Onneksi sekään ei ole se mikä ratkaisee, koska makuhan se on tärkein.

Maistan aluksi, hmm, omaa porkkanalaatikkoani.. Mulla saattaa olla tässä liikaa korppujauhoja, koska ne mä maistan ihan ensimmäisenä. Mutta kyllä mä erotan tästä sen porkkanankin. Tää on itseasiassa aika hyvää, ainakin parasta mitä mä olen koskaan tehnyt.

Atrian porkkanalaatikkoa naamioon nyt.. Tässä on ainakin parempi ja selkeempi koostumus, ja makukin on selkeempi, mutta hieman ehkä semmonen teollinen. Ei hemmetti, pitääkö mun oikeesti antaa voitto Atrialle? Mä tykkäsin ehkä enemmän tästä, kääk.

Oman lanttulaatikon vuoro, nyt älä petä.. Mm, aivan selvä lanttulaatikko! Tämä on onnistunut tosi hyvin. Pieni kitkeryys, mutta se kai on ihan luonnollista. Mut tää on kyl niin joulusen makunen, että nam. Tosta on kyllä vaikea parantaa, vai onko?

Seuraavaksi Atrian versio lanttulaatikosta, älä nyt ole parempaa.. Tässäkin on kiva koostumus, mutta maku on kyllä tosi vähäinen. Joo, tässä ei toi maku kyllä meinaa tulla mitenkään esille, mutta sitten kun se tulee niin on se ihan hyvä. Ihan jees.


Kyllä mun on todettava, että Atria vei porkkanalaatikon kohdalla ihan helposti. Kun taas Atrian lanttulaatikko jäi vähän kalpeaksi mun lanttulaatikkoon verrattuna.

Atria vei kyllä ulkonäöllisesti ja tuoksuissakin, että kai mun on todettava, että koneen valmistama oli tällä kertaa parempaa? Häpeällistä.


Mä kyllä tiedän miksi toi koostumus oli niin paljon parempi noissa Atrian laatikoissa. Niihin oli jätetty niitä "sattumia". Mun ois pitänyt tehdä noi laatikot ihan juuresvaiheesta asti, että oisin saanu niihin hyvän koostumuksen. Noi mössöpussit jätti kyllä nyt tosi huonon vaikutuksen. Korppujauhot oli ainoo mikä noissa omissa laatikoissa tuntu suussa. Sisältö oli pelkkää mössöä.

Ehkä ens vuonna osaan tehdä parempaa kun Atrian koneet, koska tästähän tie vie vaan ylöspäin. Olihan tämä kuitenkin ensimmäinen kerta kun teen joululaatikoita.


Nyt menen häpeämään, vaikka oikeesti noiden mössöjen valmistajan pitäisi hävetä mun puolesta.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

20. | Kahdeskymmeneskö?

Syön tässä vähän tätä ylijäänyttä riisipuuroa. On muuten todella hyvää. Mistä sitä sitten jäi yli? No mitäpä luulette. Meikäläinen tarttui tänään haasteeseen tehdä jotain jouluruokaa. Porkkana- ja lanttulaatikko on nyt testattu!

Tein ne sit mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedättehän, kaupassa myydään niitä mössöpusseja. Jokatapauksessa ne on nyt tehty.

Tosissaan, näillä seteillä lähdettiin eteenpäin. Ihan ensimmäisenä kyllä piti toi riisipuuro tehdä ja se tehtiin ihan pussin ohjeella.

Siihen meni se ensimmäinen +40 minuuttia. En ees oo tainnu ennen riisipuuroa keittää, koska olin ihan hämmentynyt tosta keittämiseen menevästä ajasta. No, kyllä se loppujenlopuksi valmistui ja päästiin eteenpäin.

Tolla reseptillä, eli ehkä kaikista helpoimmalla, mä toteutin ton porkkanalaatikon. Mitään en säveltänyt, koska en uskonut vielä pystyväni siihen.

Plöts. Siinä on mun porkkanalaatikko valmiina. No ei, vitsi vitsi. Toihan oli vasta ensimmäinen vaihe.

Mausteet sekaan ja sekoittamaan. Meinas tässä kohtaa yksi asia unohtua, joten piti vielä yksi kuva ottaa tämän laatikon prosessista.

Kananmuna tuonne. En oo niin perehtynyt asiaan, että osaisin sanoa sen virkaa siellä. Ehkä se jotenkin sitoo? Eiks kananmunalla yleensä oo semmonen tarkotus?

Lanttuloora sitten tolla ohjeella, koska yksinkertainen lähestymistapa on tarpeeksi yksinkertainen.

Tässä laatikossa en jaksanut jäädä erikseen kuvailemaan vaiheita. Kaikki on sekoitettava yhteen, joten kaikki on laitettava kulhoon. Aika hienon näköinen taideteos.

Siinä oli valmiit mössöt. Aika onnistuneen näkösiä, vaikka en tiedä näyttääkö ne onnistuneilta. No, ei muuta kun voita sulattelemaan, että saa voideltua astiat.

Ja voideltuihin astioihin sitten mössöt sisään.

Mulla loppu voi kesken, joten jouduin joidenkin lanttulaatikoiden päälle kaatamaan sitä sulatettua voita. Kai se ajaa asiansa.

Nyt mulla on porkkanalaatikot uunissa, enkä oikein jaksa uskoa, että niistä tulee tänään maistelua. Huomenna ehkä maistellaan sitten. Voisin ehkä jopa harkita semmosta, että käyn ostaa kaupasta valmislaatikoita (porkkana ja lanttu) ja sitten testailen, että kummat on parempia. Vähän jonkinlaista mielenkiintoa vielä loppu kalenteriin.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

19. | Yhdeksästoistako?

Mä huomaan aiheuttavani itselleni taas mielettömän kiireen.

Nukahdin eilen illalla ihan ihmisten aikaan, siinä vähän kello 20 jälkeen. Vaan nukuinko koko yön? En. Heräsin vähän jälkeen kello 1, ihan virkeänä. Pyörin täällä yläkerrassa ja mietin, että mitähän sitä nyt sitten tekis. No, pelasin.

Joskus aamukuuden aikaan siirryin alakertaan odottelemaan, että kello tulee 8 ja voin herättää Eiran. Näin kävi.

Jossain kohtaa Eira lähti töitä kohti ja itse jäin taas pohtimaan, että mitenhän sitä pysyy hereillä tän päivän. Oon pysynyt ja nyt kerron miten.


Pyörin tyhjän panttina noin kello kahteen ja laitoin kahvit tippumaan, koska Roni oli tulossa Hyvinkäältä käymään. Kahvin tippuessa mä leikkasin mun hiukset. Sit Roni saapuikin jo, ja hörpittiin siinä sitten kahvit ja lähettiin eteenpäin.

Eiran joululahja, huh, tiedättekö miten vaikea on keksiä kaksi lahjaa joulukuussa? Ensin sillä on synttärit ja sitten on joulu. Pyörittiin kaupoilla ja mä mietin pääni puhki kaikkia vaihtoehtoja. Löysinkin jotain, mutta mun omassa päässäni tää ei yksinään riitä, joten mun on mentävä vielä uudestaan.

Tarjosin Ronille rullakebabin Riihimäen Riihimasterissa – siellä on muuten ihan uskomattoman hyvät ruoat. Sit tultiin takasin tähän meille ja mä alotin taas rankan aivoriihen sen suhteen, että mitä ihmettä mä vielä keksin. En keksinyt vielä. Joten me vaan kuunneltiin musiikkia ja hölistiin niitä näitä, kunnes Roni lähti.


Nyt mä olen täällä yläkerrassa ja odotan, että pääsen nukkumaan. Ja mitä mä tarkotin sillä, kun aluksi sanoin, että aiheutan itselleni mielettömän kiireen? Lähinnä noita laatikkojuttuja. Joo, on mulla vielä 4 päivää aikaa, mutta mä en tiedä riittääkö se? Pitäs vielä kehittää muutakin. Miten? Missä ajassa? Miksi? Apua.

No, ihmetellään sitä seuraavissa luukuissa tai toimitaan.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

18. | Kahdeksastoistako?

Mä en ymmärrä, miten mä onnistun kokoaika sotkemaan mun unirytmin. Tai no siis, toisena yönä voin nukkua ihan helposti ja sit taas toisena yönä en nuku ollenkaan. Nyt oli semmonen yö, kun en nukkunut ollenkaan.

Eirakin heräs siinä joskus vähän aamuneljän jälkeen ja ihmetteli, että miksi minä en nuku. Se tosin on vissiin ollut hereillä siitä asti, kun taas minä nukahdin joskus lähempänä kahtatoista. Nukuin noin kolmen tunnin yhdistetyt päikkärit ja yöunet. Ehkä mä nyt, toivottavasti, nukun ens yönä kunnolla.

Huomenna kun olis niin paljon tekemistä.


Aattelin huomenna vihdoin ja viimein löytää Eiralle joululahjan. Niinpä, mä olen tosi huono tässä hommassa. Yleensä mä pyörin kaupat läpi keksimättä mitään. Nyt mä olen alustavasti onneks saanut pieniä vinkkejä, joista voi olla hyötyä kun menen leikkimään joulupukin apulaista.

Sit mun kai pitäis huomenna alkaa väsäämään niitä laatikkojuttujakin. Tänään vähän tutustuin ohjeisiin ja täytyy sanoa, että yllätyin. Ihmeen aikaavaativaa hommaa noiden laatikoiden teko. Niitä pitää uunittaakin toista tuntia. Ihan mielipuolista.


Tänään en tosiaankaan ollut kykeneväinen tekemään mitään järkevää. Päädyttiin siihen, että Eira tekee "ainoan ruoan, jota hän osaa tehdä". Makaronia ja jauhelihaa. Mä en käsitä, miten niin yksinkertanen ruoka voi joskus olla niin älyttömän hyvää.

Mun kokkailuissa kun on aina mukana se, että mun on pakko loihtia jotain mukamas uutta. No, makaroni ja jauhelihakastike menee yleensä samalla vanhalla reseptillä, mutta muuten mä kyllä yleensä vaan sävellän, enkä saa koskaan kahta kertaa samanmakuista ruokaa aikaseksi. Ehkä joskus olis ihan ok kirjottaa jotain ylös, koska välillä ne ruoat yllättää positiivisesti. Vaikka itse sanonkin.


Laatikoiden suhteen mulla ei ole vielä kykyä säveltää mitään uutta, joten ainakin tänä vuonna ne tulee jonkin tietyn reseptin mukaan.

Ainiin, säveltämisestä puheen ollen, mun aivot lähti jatkokäsittelee niitä piparitorttu-ohjeitakin. Mä keksin, että voisin korvata niistä sen luumuhillon sinihomejuustolla. Moni tykkää piparista ja homejuustosta, joten miksi ei myös piparitorttu ja homejuustosta? Voisin kuvitella sen toimivan. En tiedä omiin makunystyröihini, mutta jos veisin porukoille jouluksi, niin uskoisin niiden tekevän kauppansa.


No, tää oli tämmönen luukku tänään. Kohta voikin jo mennä nukkumaan ja toivottavasti nukkua koko yön.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

17. | Seitsemästoistako?

Lepopäivä, tänään ei leivota, eikä maistella. Jotain on silti tehtävä, mutta mitä? Oliskohan taas aika vastata joihinkin kysymyksiin? No, mennään tällä helpolla linjalla. Löysin listan tosi syvällisiä kysymyksiä, mutta otin siitä vain ne, joihin ehkä jotenkin osaan vastata. Nää ei oo ees jouluaiheisia, mutta tänään oonkin tosi laiska edes etsimään.


1. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?

– Yrittämättä jättäminen on pahempi. Mun uuden oppiminen perustuu yleensä virheisiin. Virheitä ei satu jos jättää yrittämättä, ja näin ei voi oppia mitään uutta. Epäonnistumisia sattuu ihan kaikille, joten miksi niitä pelkäämään? Epäonnistumista seuraa jossain vaiheessa onnistuminen, jos jaksaa yrittää.

2. Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?

– Erittäin kliseinen vastaus olis varmaankin, että poistaisin sodat. Eli maailmanrauha. Mutta mä ehkä haluaisin muuttaa jonkun toisenkin asian: ihmiset oppis tulemaan toimeen ilman rahaa. Asiat vaan sujuis jouhevasti ilman, että tarvis välittää rahasta. Se poistais myös paljon rahan aiheuttamaa pahaa.

3. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

– Hmm, mä tykkään elää hetkessä, joten en tiedä miten voisin sitä muuttaa? No ehkä sitä vois tarttua asioihin paljon isommalla intohimolla ja saada enemmän aikaan. Elämän eteenpäin suunnittelu on turhaa. Ei tulevaa voi tietää, joten on paljon helpompi elää päivä kerrallaan, oli elämä kuinka pitkä tahansa.

4. Rikkoisitko lakia, pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?

– Ehdottomasti. Mä olen mielessäni luonut paljon tällasia skenaarioita (koska mun pää kelailee välillä vähän liikaa). Mä olen joskus tänne kirjottanut myös siitä, että mulle läheisten elämä on tärkeempi ku mun omani. En tiedä onko se oikea tapa elää, mutta näin mä sen koen. Siks mä kai yritän myös miellyttää liikaa. Vastaus kysymykseen on, että koska tahansa.

5. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?

– Mä olen Eiralle monta kertaa sanonut, että jos johonkin matkustaisin, niin matkustaisin Englantiin. Joten mä varmaan matkustaisin Englantiin. Mua pidättelee lentopelko. Mä en luota lentokoneisiin, vaikka oon kuullut, että ne on yks turvallisimmista tavoista ihmisen liikkua paikasta toiseen. Mä oon vaan niin korkeanpaikankammoinen, että jos joutuisin suljetussa tilassa niinkin korkeelle, niin mä varmaan panikoisin heti.

6. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?

– Tähän on helppo ja vaikee lähestymistapa. Helppo ois valita toi kaupunki, se olis Hyvinkää. Takasin sinne mistä tulinkin. Vaikeempi olis tietenkin sit vaihtaa maata, mutta mä veikkaan, että tähänkin voi vastata Englanti. Mä oon jotenkin ihastunut niihin maastoihin mitä oon jossain elokuvissa/sarjoissa nähnyt. Joku tosi syrjänen paikka jossain siellä, vihreetä ja sateista, mutta silti mä jotenkin vaan nauttisin siitä.

7. Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?

– En. Riihimäelle muuton jälkeen mun yhteydenpito Hyvinkään kavereihin on ollut todella heikohkoa. Se on kai tää meiän suvulle tuttu tapa: jos meihin ei pidetä yhteyttä, niin ei meidänkään tarvii pitää. Eihän se tiedä koskaan mitään hyvää, mutta koitappa tässä nyt sitten muuttua ykskaks.

8. Mistä olet eniten kiitollisin?

– Kaikista läheisistä. Eihän tää olis yhtään mitään ilman niitä. Vaikka oon tosi huono pitämään yhteyttä.. Jotenkin sen voisi kyllä koittaa muuttaa parempaan suuntaan.

9. Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?

– Tää jos joku on tosi syvällinen. Mä en todellakaan halua menettää mun muistoja, mutta en myöskään haluaisi menettää kykyä luoda uusia muistoja. Mut kyllä mä haluisin pitää ehkä vanhat muistot paljon enemmän. Sinne kumminkin mahtuu niin hyviä, että huonoja, mutta kaikki on tärkeitä.

10. Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?

– Menettää läheinen. No siis joo. Se on kyl vaan outo kun sitä ei heti vaan käsitä. Mulla meni asian ymmärtämiseen tosi pitkään ja sit se jotenkin vasta iski kovaa. Ei nää enää jotain ihmistä, jonka on ennen pystynyt näkemään.. Se on hirveetä.

No, mutta tommosta. Mahdollisesti huomenna tai ainakin tulevalla viikolla tullaan ainakin käsittelemään aiheet porkkana- ja lanttulaatikko. Perunalaatikko on kyllä mun lemppari, mutta se on kuulema liian vaikee toteuttaa. Tosin, epäonnistuminen ei kyllä paljoo pelota, olishan se sit ainakin kokeiltu.

No, saas nyt nähdä. Ja toivottavasti ei päässy hirveesti kirjotusvirheitä läpi. Mä en tiedä mihin sumuun mä välillä menin tätä kirjotellessa, mutta löysin jälkikäteen paljon kirjotusvirheitä. Kai se vaan kun mietti noita kysymyksiä niin tohkeissaan, että kirjotti sit mitä sattu..

Iloista joulun odotusta,

Tekko

16. | Kuudestoistako?

Tänään taas maistellaan, mutta ei oluita. Tänään otetaan käsittelyyn joka jouluinen painajainen. Ai mikä se on? No, se on tämä hemmetin joulukonvehtirasia (Panda Juhlapöydän konvehteja). Eiran oli pakko ostaa semmonen tänään, koska se oli jossain tarjouksessa..

Näitä rasioita tulee aina, kaikille. Ja tässä rasiassa on maksimissaan kaksi hyvänmakuista konvehtia. Hrr. Nyt mä kumminkin joulukalenterini eteen teen uhrauksen ja maistan kaikki maut läpi.

Heti voin sanoa, että tumma suklaa ei toimi koskaan, joten pari noista tulee olemaan kyllä aivan hirveitä makuelämyksiä allekirjoittaneelle.

Salama hieman pilas tätä kuvaa, mutta kaikkihan nyt tietää tän sisällön. Ja mä ajattelin alottaa vasemmalta yläkulmasta ja edetään siten kun luettaisiin vaikka kirjaa.

Toffeecreme: Ääntä kohti vaan.. Mä väittäisin, että tää on ihan liian ylimakea. Mut jos syö yhden kappaleen vaikka kahvin kanssa niin mä uskon sen toimivan. Tää on ihan hyvä, mutta ei tosiaan kannata liikaa syödä. Näitä on tässä pakkauksessa 4 kpl, mutta loput saa syödä kyllä Eira.

Vadelmamarmeladi: Ennen kun tätä laitan edes suuhun niin mua vähän jo ällöttää ajatus tästä. Tää on kai se mikä on tuottanu isoimmat traumat. No, ei auta.. Joo, ei. Ehdoton ei. Tumma suklaa ja marmeladi yhdessä.. Tätä ei voi syödä ihminen. Onneks näitä on vaan 2 kpl koko paketissa. Sen toisen voi kai heittää roskiin.

Suklaacrisp: Nää on ehkä se paras koko paketissa, mutta onneks näitä myydään myös erikseen. Suuhun vaan.. Nam. Tää toimii kyllä aina. Jos tää konvehtirasia ois vaan noita täynnä, niin mä voisin jopa toivoa näitä joululahjaksi. Vaikkakin puolikas tän rasian versioista täyttää kyllä suklaakiintiön hetkeksi. Nää on vissiin jotenkin ylimakeita verrattuna niihin, mitä myydään erikseen. Näitäkin on 4 kpl tässä paketissa.

Hasselpähkinä: Tää on jännä, mä en muista miltä tää maistuu, joten ei auta kun tunkea se ääntä kohti.. Tän jotenkin kuvittelee ton paketin kuninkaaksi, koska niitä on vaan 2 kpl koko rasiassa ja niihin on kirjoitettu toi Panda. Mutta ei tää kyllä ole kuningas. Ihan syötävä, mutta jälleen kerran aivan liian makea.

Tää tosissaan vaatis kupin kahvia tai jotain, koska mulla on nyt jo yliannostus makeesta. Vielä 5 jäljellä, hrr.

Ananas: Toinen draumoista muistuttava "herkku". Suuhun vaan.. Tää ei oo ylimakea, mutta tää on ihan hitsin paha makuyhdistelmä. Ja koostumus, hyi. Puraset sen puoliksi ja parrassa on ananasmöhnää. Sit pitää mennä pesemään naama. Joo ei, tää maku jää viel kammottelemaan suuhun ja huulet on liimaantunu yhteen. Miksi näitä pitää olla 4 kpl rasiassa?

Pehmeä toffee: Näitäkin myydään erikseen, ehkä monia muitakin, mutta näitä tulee jopa silloin tällöin ostettua. Nää on tän rasian toinen suosikki, vaikkakin, no kerron kohta, nyt maistamaan.. Aa, muistin onneks väärin. Muistin et nää lävähtää kans naamalle ku nää purasee halki. Sisus olikin kiinteämpää kun muistin, onneksi. Tää on melkein ylimakea, mutta ei niin pahasti. Tän voi syödä ihan helposti. Tai ehkä mun suu alkaa vaan puutua tähän suklaaseen. 4 kpl / pkt.

Zabaglione: En tiedä, miksi mulla tulee tästä mieleen kahvi? Onks tää jotenkin kahvin makusta? No, se selviää maistamalla.. No ei kyllä sinne päinkään, mutta tää pisti kyllä irvistämään. Huh, tää iski kyllä nyt pahasti nyrkin naamaan. Tää menee nyt sinne "traumoja aiheuttavat konvehdit" -kategoriaan. En tykkää, en. Jotenkin tosi etova koostumus+makuyhdistelmä. 4 kpl / pkt.

Suklaatryffeli: Mulla on vahva muistikuva siitä, että en pidä näistäkään. Maistamaan.. Joo, ei ei ei. Oliko toi tummaa suklaata tuolla sisällä? Veti naaman rullalle samantien kun sai sen maun esille sieltä. Ja näitäkin pahuuksia on 4 kappaletta koko paketissa! Ei, ei. Onks toi loppupuolikaskin pakko syödä? Voi että..

Ja nyt mä vasta tajusin, että tää järjestys on aivan väärä. Mulla jäi ehkä kaikista hirvein viimeseksi.

Minttu: Tumma suklaa ja minttu, okei, se toimii joskus. Todella harvoin silti. Mä en ees halua laittaa tätä suuhuni. Varsinkaan kun toi edellenenkin vielä kummittelee suussa. Pakko se on kuitenkin.. Eih! Se oli tämä mikä läsähtää kasaan ja ruiskauttaa mömmöt naamalle. Miksi en varautunut? No, ei muuta kun tosissaan naamapyykille tän jälkeen. Mä tykkään kyllä tosta mintun raikkaudesta, mutta en tosta tummasta suklaasta. Koostumus tässä oli taas tosiaan tämmönen ällö. 

After Eigth on kyllä paljon parempaa.

No, tässä tää nyt sitten oli. Mua ällöttää. Lasketaas nyt hyvät ja huonot.. 2 hyvää, 2 ihan syötävää ja 5 kelvotonta. Ei päässyt hyvät edes puoliväliin. Jos se olis ollut ees 50/50 niin se olisi voinut ollut ihan toimiva rasia.

Äkkiä pesemään naama ja juomaan jotain millä saa tän maun pois suusta.

Iloista joulun odotusta,

Tekko

28.10.2019 – Tää oli pongahtanut suosituimpiin ja oli ihan pakko lukea tämä läpi. Jouduin korjata kaikki "trauma"-sanat, koska olin ne kirjottanut jostain syystä muotoon "drauma". Siellä voi niitä vieläkin olla, mutta 2 kpl mä niitä jo korjasin.. Hienosti.

15. | Viidestoistako?

Eilen pitkän tutkinnan ja pohdinnan jälkeen päädyin tekemään jotain jouluista herkuteltavaa. Mitähän se voi olla, jos ihminen ei niin hirveesti välitä joulutortuista tai pipareista?

No se on tietenkin niiden yhdistelmä. Löysin Kinuskikissan sivuilta ihan mielenkiintoisen reseptin ja mun oli aivan mahottoman pakko päästä kokeilemaan sitä.

Mä en tätä reseptiä tule tänne sen tarkemmin kirjaamaan, koska laitoin ton linkin tohon alkuperäseen paikkaan tohon ylemmäs.


Mutta aloitetaan. Eli, otin sulamaan torttu- sekä piparitaikinat. En usko, että niitä sulamiskuvia tänne tarvitsee lisätä, mutta lisään tähän nyt ainakin tarvikekuvan, koska se on oleellinen. Nähdään se, että mistä ollaan lähetty ja mihin ollaan tultu.

Nää oli ehkä kaikista halvimmat tarvikkeet, mutta luultavasti näissä kaupan valmistuotteissa ei hirveesti ole muutenkaan makueroja.

Noin 30 minuutin sulattelun jälkeen palottelin taikinat silmämääräsesti ihan sopivan kokoisiksi palasiksi. No, toiset on isompia ja toiset pienempiä, en usko sillä olevan mitään merkitystä.

Sitten alkoikin syntyä se koktaili. Paritin ne toisilleen ja yritin yhdistää just niitä pienimpiä pienimpiin ja isoimpia isoimiin, että olis jotain järkeä koko touhussa. Loppujen lopuks kaikille löytyikin pari ja päästiin eteenpäin.

Kinuskikissa olis tahtonut mun käyttävän pursotinpussia, mutta pakastepussi ajo asiansa oikein hyvin. Hillot pussiin, kulma pois ja roiskimaan. Toi oli jotenkin tosi sotkusta hommaa kyllä, kuten seuraavasta kuvasta voitte nähdä.

Mä tajusin tässä vaiheessa, että mun on ihan turha yrittää nypyttää niihin sitä sydämenmuotoa enää tässä vaiheessa kun taikinat on ihan liian sulaneita. Eli vinkki tulevaisuuteen, älkää odottako sitä noin puoltatuntia vaan tehkää vähän vikkelämmin. Luulisin, että se auttaa. Noi alko olee tossa kohtaa jo niin löysiä, että taikinat lähti vaan mössööntymään.

Nää ekat tais kyllä olla ihan liian kauan uunissa. Meiän uuni on muutenkin niin oikukas, että en tiedä mikä sille on hyvä. 200 astetta ja 15 minuuttia oli ihan liikaa meiän uunilta. No, onneksi on olemassa toinen pellillinen vielä, että saa mahdollisesti parannettua.

Annoin seuraavien olla samassa asteessa kylläkin, mutta noin 10 minuutin jälkeen sammutin uunin ja jätin jälkilämmölle hetkeksi. Mun mielestä ehkä jo hieman parempi lopputulos. Ja kuten ehkä mahdollisesti huomaatte, niin tässä toisen pellillisen kohdalla mä päädyin vaihtamaan mallia. Kerta ne sydämenmuotoiset ei onnistunut niin tein tommosia kierukoita. Se oliki paljon siistimpää hommaa jo ja ehkä ne on myös ihan kivan näkösiä.


Ja sitten se hetki, jota olen itse ainakin odottanut. Mä en nimittäin ole vielä maistanut noita. Halusin tuoda sen hetken tähän. Mulla on lasillinen maitoa ja molemmilta pellillisiltä yksi kappale naamani edessä. Aloitan ensimmäisestä pellillisestä, jotka siis mun mielestä oli hieman yliaikaa.

Hmm.. Ilman tota hieman tummunutta pohjaa tää oli kyllä ihan superhyvää. Ja maidon kanssa aivan mahtavia. Siis herranjestas, mä tykkään pitkästä aikaa piparista ja joulutortusta. Piparin makuhan näissä kyllä dominoi, mutta ei pahalla tavalla. Siis nää on aivan mahtavia.

Kokeillaas tota toista, jossa ei ole pohjassa tummumia. Tää on viel tämmönen kierukkakin, että tulee vähän muotovariaatiotakin, jos se vaikuttaa makuun jotenkin. Siis joo, nää on ihan sairaan hyviä. Mun on varmaan mentävä tän merkinnän julkasun jälkeen syömään toi astia tyhjäksi.


Mä epäilin kyllä alkuun, että en tule näistäkään välittämään, koska en tosiaan välitä niinkään niistä erikseenkään. Mutta mä olen löytänyt ehkä uuden vastauksen kysymykseen: Herkku, jota täytyy joka joulu saada? Se on tämä.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

14. | Neljästoistako?

Tänään mä oon ollut jo paljon aktiivisempi kun melkein koko joulukuuna yhteensä. Käytiin kaupassa ja ostettiin tuleviin luukkuihin vähän asioita.

Tänään tulee jouluoluiden maistelua. Torstai on ihan hyvä päivä sille, koska ei näillä mitään kännejä ole tarkotus juoda. Maistella vaan ja todeta hyvät ja huonot puolet.


Itsehän en siis melkein koskaan juo kaljoja maun takia, ihan muista syistä kylläkin. Tykkään silti testailla ns. erikoisoluita. Meillä oli joskus joissain illanistujaisissa semmonen juttu, et pyydettiin kaikkia vieraita tuomaan pari erikoisolutta ja sitten maisteltiin niitä ja yritettiin nimetä se olut annettujen vaihtoehtojen perusteella.

En silloin saanut edes Karjalaa oikein, hitsi.


Kuitenkin asiaan! Ensimmäinen testiolut on nimeltään Santa Olaf Christmas Ale.

Ihan ensimmäisenä käyn kiinni pulloon.. Siis arvostelumielessä. Mun mielestä jo toi pullo luo tähän semmosen erikoisen tuntuman. Hauska tommonen pieni pullo ja tosi kiva etiketti.

Itse oluen väri oli vähän hämmentävä. No, tummaahan tän täytynee olla ja tummaltahan tää näyttää, lähes mustalta.

Tuoksu on miellyttävä. Uskoisin tämän olevan hyvää.

Maku.. Äh. Maistoin sitä just nyt kun kirjotan tätä.. Ja alkuun tosi kitkerä. Ennen ku se maku ilmesty suuhun, niin olin ihan varma, että tää on jotenkin pehmeetä.. Ei ollu. Mun suuhun tää ei ollut kyllä yhtään hyvä. Mä hain näiltä jouluoluilta vähän semmosta, että ne maistuis jotenkin jouluselta, mutta tämä ei kyllä ole nyt sitä..

Pullon ja tuoksun perusteella voisin antaa suoraan arvosanan 5/5. Mutta koska tässä pitää ottaa kaikki huomioon, niin: loppuarvosanan joudun kyllä pudottamaan 2/5, koska maku ei ole todellakaan mun mieleen ja makuhan se on mikä ratkasee juomakelpoisuuden.

Ehkä tässä olis pitänyt olla enemmän tumman oluen ystävä, tai jotain.


Seuraavaksi otan pullon, joka tarttui mukaan lähinnä vaan pullon takia myöskin. Toivottavasti se ei ole pettymys. Oluthan on nimeltään Höss Adler König Das Echte Hell.

Pullossa on todella kiva korkki ja ulkoasukin on hieno. En ees tiedä, onko tää oikeesti jouluolut, mutta toi näyttää vähän joltain joulupukilta. Erikoisolut kuitenkin, koska ei tämmöstä ole varallisesti mahdollista juoda paljoa.

Väri on kyllä nyt semmonen mistä ite tykkään. Oikean oluen värinen, näin suomalaisen miehen näkökulmasta.

Tuoksu on mitäänsanomaton. Ei luo kyllä minkäänlaisia mielikuvia oluen laadusta.

Eli pidemmittä puheitta vaan maistamaan.. Hmm, maistuu ihan perus oluelta. Siis samaa tavaraa saa halvemmassakin muodossa. Ehkä tää on hieman pehmeempi, mutta makua kuvaa kaikista parhaiten sana "kalja". Siis joo, toisen huikan jälkeenkin maistuu vaan illanvietolta. Ei maullisesti mitään erikoista. Eli siis jonkinlainen pettymys tämäkin.

Tää vois olla ihan hyvin myös 2/5, koska tää ei ollut positiivinen yllätys. Ja koska en juo olutta maun takia yleensä, niin tää kokeilu meni lähinnä hukkaan. Sanoisin kumminkin, että 3-/5, koska on tää parempaa kun toi edellinen. Ja siis kolme miinus siksi, koska en anna puolipisteitä.


Tässä vaiheessa mun on pakko pyrähtää kauppaan, koska muuten en kerkeä. Riihimäellä kun nää lähikaupat menee kiinni jo klo 21. Pakko hakea juustodippiä ja jotain jolla huuhdella suu paremman arvion takaamiseksi.


Nyt kun on pakolliset venyttelyt suoritettu, niin on aika käydä uuden oluen kimppuun. Olut kantaa nimeä Beer Hunters Mufloni Joulupukki.

Tässä oli niin yksinkertanen ja selkee etiketti, että se oli melkein ihan sen takia pakko valita jouluolueksi. No hei, joulupukki? Pullo vaan itsessään on tosi tylsä.

Tummavaroitus, tummavaroitus. Väri on taas vähän arveluttava, mutta mun mielestä toi vaikutti jotenkin tosi pehmeeltä (miks mä kuvittelen tummat oluet pehmeiks?) ku kaadoin tota lasiin. Se tuli niin hienosti sieltä, eikä edes kuohunut hirveesti. Kuohu on muuten kivan väristä, ihan ku jotain karkkia.

Tuoksusta mä löydän ehkä ripauksen kahvia? Tosi hyvä jokatapauksessa, vaikka ei kahvia olisikaan. Miellyttävä. Taas mä voisin vaikka vannoa, että tää on hyvää!

Siitä sitten maistamaan.. Ei, ei ja ei. Miksi se näytti ja tuoksui niin uskomattomalta? Tää kitkeryys on mitä ilmeisemmin tummille oluille hyvin tyypillinen piirre? Mä odotin hieman kahvimaisuutta maulta, mutta en löydä sitä kyllä. Korjaan, pitkä huikka antoi ihan pienen viittauksen kahviin, mutta ei se tätä pelasta. Äh, tämäkin oli pettymys mun makuhermoille. Joko niissä on vikaa, tai sitten vaan näissä valinnoissa.

Eiköhän tää putoa noiden väliin. Eli se on vissiin 2+/5. Parempaa tummaa olutta kun toi ensimmäinen, mutta ei silti mun mieleistä olutta.


Sitten on vielä yksi! Noi edelliset löytyi tänään Riihimäen Prismasta ja äsken kauppareissullani löysin vielä yhden, nimensä ansiosta todella jouluolueksi laskettavan jouluoluen. Ja nimihän on Ridgeway Brewing Bad Elf Winter's Ale.

Pullo on niin joulunen, että ei voi erehtyä. No, paha tonttu tai hyvä tonttu, ei se oo niin justiinsa. Muotokin on ihan kiva.

Ja väri on taas niin kiva, että vähän jopa pelottaa. Onko tää nyt taas samallainen pettymys kun se edeltävä "normaalin" värinen olut? Vaahtoo on silleen ku normioluissakin, että sekin viittaa pettymykseen. Olen nyt hyvin skeptinen näiden suhteen.

Tuoksu, hmm, tää on miellyttävä, mutta samaan aikaan jotenkin paha? Tän täytyy olla tosi outo, koska en tiedä tykkäänkö vaiko enkö. Vähä jotenkin ehkä makea, mutta silti jotenkin sotkunen.

No, maistaminenhan sen selvittää, onko tämä se mitä olen odottanut! No, nyt lähtee.. Ounou. Tää toi suuhun ekana maun tummasta oluesta. Semmonen kitkeryys. Mut tän haistelu auttaa kyllä paljon, ehkä se kumminkin on enemmän miellyttävä. Pitkä huikka.. Tää on joko tosi kalliin tai erittäin halvan makunen.

Tää on tosi, tosi ristiriitanen elämys. En tiedä onko tuoksu hyvä, enkä tiedä onko maku hyvä. Arvosana olis kumminkin annettava. Ehkä vielä yksi pitkä huikka varmistamaan asia. Kyllä mä veikkaan, että tää on ollu kumminkin paras tähän asti. Muissa toi tuoksu on hävinny samantien, mutta tässä se tulee joka huikalla nenään ja se tekee juomisesta miellyttävämpää (eli kai se on hyvä?). Tää on nyt sit 3+/5.


Huh huh. Siinäpä oli tekstiä. Ja tää on kirjotettu tosiaan tolleen hetki hetkeltä ja siksi tää tänään on näin myöhässä. Mutta lopputulema: Älä juo tummia jouluoluita jos et tykkää tummista oluista, äläkä osta kalliita vaaleita jouluoluita, koska ne maistuu melkein ihan samalta kun halvin mahdollinen.

Suosittelen silti kokeilemaan tota viimeistä. Se on tosi jännä. Mielenkiintoisin tapaus näistä.

Yhestäkään oluesta ei kyllä tullut joulu mitenkään mieleen, että se oli kyllä suuri pettymys. Oisin kaivannu jotain joulutortunmakuista jouluolutta tms. No, sitä ei löytynyt.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

13. | Kolmastoistako?

Nyt mun täytyy varmaan vihdoinkin ottaa itseäni oikeesti niskasta kiinni. Puoliväli on ohitettu joulukalenterissa ja mä olen vasta yhden ruoka-aiheisen merkinnän saanut aikaan. Jestas. Mä haluisin niitä paljon enemmän. Varsinkin ne kaikki jouluruokahaasteet kiinnostaa mua niin paljon.

Mutta mulla on tekosyitä, aina. Nyt mä en oo nukkunu hyvin, tai ainakaan oikeeseen aikaan. Meiän lähikauppa on kallis ja haluisin Prismaan, joka on noin 3 kilometrin päässä. Käytiin tänään Prismassa autolla, mutta en mä osannu toimia ilman suunnitelmaa.

Tää on nyt jotenkin tosi hankalaa.

Jouluoluiden maistelua olen myös miettinyt, mutta on löytynyt todella huonot valikoimat täältä Riihimäeltä. Mä haluisin, että ne on oikeesti jotenkin joulusia, eikä vaan etiketti ole vaihdettu jouluiseksi. Ja että mä löytäisin tämmösiä, mun pitäis mennä yksin kauppaan ja tutkia ihan ajan kanssa.

Piparkakkutalon valmistaminenkin oli yks niistä asioista, joihin haluaisin tänä vuonna paneutua. Missä se on? Siihenkin löytyisi kaupasta kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta minä en vaan osaa tarttua.

No, mutta nyt taas tiedostan oman ongelmani ja osaan mahdollisesti lähteä tästä vaan ylöspäin. Laiskottelu vois loppua viimeistään nyt ja saatais vielä ihan hyvä loppupätkä joulukalenteriin. Jos nyt lupaan tänne näin, niin toivottavasti mun pää ottaa lupauksen tosissaan.

Huh mikä selittelijä. Melkein menee jo Uuno Turhapurosta.

Iloista joulun odotusta,

Tekko

12. | Kahdestoistako?

Tänään ei oo taas mitään asiaa mulla. Ruokaakaan ei tarvitse laittaa kun tosissaan on tota pizzaa nyt vielä muutamalle päivälle.


Äsken katoin ton The Walking Dead -sarjan kahdeksannen kauden puolivälin finaalin. Vai miksi sitä ikinä pitäisikään kutsua? Täytyy sanoa, että yllättävä käänne, todella yllättävä. Melkein olisin voinut kyyneleen tirauttaa, mutta kun en osaa.

Toi sarja osaa kyllä olla semmonen, ettei kyllä voi koskaan arvata mitä tapahtuu. Okei, jotkut päätökset sarjassa perustuu sarjakuviin, mutta kyllä siihen on luotu ihan omiakin juonenkäänteitä ja ne yllättää aina. Voi että..


Nyt varmaan pitäis taas keksiä jotain muuta katottavaa, koska tota ei nyt tule taas vähään aikaan. Pitänee kaivaa esille lista sarjoista, joita mulle on suositeltu. Netflix on vaan todella ilkeä siinä tapauksessa, jos tahtoo katsoa sarjoja.

"No, katsompas tämän jakson.." Jakso loppuu ja ajatuksena on vaan, että "No, katsompas vielä ton toisenkin jakson.."

Monet kerrat menny kyllä tuotantokausiakin putkeen, lopettanut vasta kun on oikeesti alkanut väsyttää, tai oon nukahtanut. Et periaatteessa en haluais semmosta pirua niskaan tälleen joulukuussa, mutta jotainhan sitä on ihmisen tehtävä. Tai no, olisihan sitä paljon kaikkea muutakin mitä pitäisi tehdä..

No en tiedä.


Kuitenkin, tämä oli vain tämmöinen pätkä. Pidetään putkea yllä, vaikka asiaa ei olisikaan. Siitä on täydellinen joulukalenteri tehty.

Iloista joulun odotusta,
Tekko