Päätin mä kyl kokeilla tänään homeista leipääkin.
Tein itelleni tosissaan muutaman mikrotetun leivän, keittokinkulla ja juustolla, nam. Pistelin niitä sitten niin suurella intohimolla ääntä kohti, että en tajunnu niiden olevan homeessa.
Vasta viimesen leivän kohalla mä aloin kiinnittää huomiota siihen, että niissä on ollut kyllä jonkinlainen ylimääräinen maku. Se oli ehkä vähän semmonen sienimäinen. Kun se maku tuli ihan kunnolla ni roiskasin leivän vaan takasin lautaselle ja onnekseni se meni väärinpäin – pohja oli homeessa.
Sit mä vähän aikaa kaoin ja kävin sylkee suustani kaiken mahdollisen pois. Otin leipäpussin käteeni ja viimesimmän viipaleen sieltä esille ja tulos oli tämä:
Ette kyllä usko kuinka mua puistatti ton jälkeen. Olisin vaan halunnu laittaa sormet kurkkuun ja oksentaa kaiken pihalle.
Siis mä en käsitä miten leipä voi olla homeessa vaan toiselta puolelta, vaikka ne on vastakkain tuolla pussissa? Ns. etupuolet oli siis ihan syötävän näkösiä, mutta pohjat mitä ilmeisemmin kaikissa ihan homeessa.
Tekee vieläkin mieli oksentaa.
No, ystäväni tohtori Internet auttoi. Se sanoi, että se voi lyödä mahan sekaisin ja kirkastaa lauluääntä. Mahalleni en tahdo nyt mitään pahaa, koska se on muutenkin ollut tässä vähän omituinen. Tohtori Internet väitti sen olevan keliakiaa, mutta en usko sitä siinä asiassa. Kai se on vaan kiinni siitä, että tosiaan ei oo taas tullu syötyä kovin säännöllisesti ja muutenkaan fiksusti.
Homeista leipää lukuunottamatta kaikki tuntuu olevan taas hieman paremmin. Kyllä se puhuminen ja kuuntelu auttaa toisinaan.
Iloista joulun odotusta,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)