15. | Viidestoistako?

Eilen pitkän tutkinnan ja pohdinnan jälkeen päädyin tekemään jotain jouluista herkuteltavaa. Mitähän se voi olla, jos ihminen ei niin hirveesti välitä joulutortuista tai pipareista?

No se on tietenkin niiden yhdistelmä. Löysin Kinuskikissan sivuilta ihan mielenkiintoisen reseptin ja mun oli aivan mahottoman pakko päästä kokeilemaan sitä.

Mä en tätä reseptiä tule tänne sen tarkemmin kirjaamaan, koska laitoin ton linkin tohon alkuperäseen paikkaan tohon ylemmäs.


Mutta aloitetaan. Eli, otin sulamaan torttu- sekä piparitaikinat. En usko, että niitä sulamiskuvia tänne tarvitsee lisätä, mutta lisään tähän nyt ainakin tarvikekuvan, koska se on oleellinen. Nähdään se, että mistä ollaan lähetty ja mihin ollaan tultu.

Nää oli ehkä kaikista halvimmat tarvikkeet, mutta luultavasti näissä kaupan valmistuotteissa ei hirveesti ole muutenkaan makueroja.

Noin 30 minuutin sulattelun jälkeen palottelin taikinat silmämääräsesti ihan sopivan kokoisiksi palasiksi. No, toiset on isompia ja toiset pienempiä, en usko sillä olevan mitään merkitystä.

Sitten alkoikin syntyä se koktaili. Paritin ne toisilleen ja yritin yhdistää just niitä pienimpiä pienimpiin ja isoimpia isoimiin, että olis jotain järkeä koko touhussa. Loppujen lopuks kaikille löytyikin pari ja päästiin eteenpäin.

Kinuskikissa olis tahtonut mun käyttävän pursotinpussia, mutta pakastepussi ajo asiansa oikein hyvin. Hillot pussiin, kulma pois ja roiskimaan. Toi oli jotenkin tosi sotkusta hommaa kyllä, kuten seuraavasta kuvasta voitte nähdä.

Mä tajusin tässä vaiheessa, että mun on ihan turha yrittää nypyttää niihin sitä sydämenmuotoa enää tässä vaiheessa kun taikinat on ihan liian sulaneita. Eli vinkki tulevaisuuteen, älkää odottako sitä noin puoltatuntia vaan tehkää vähän vikkelämmin. Luulisin, että se auttaa. Noi alko olee tossa kohtaa jo niin löysiä, että taikinat lähti vaan mössööntymään.

Nää ekat tais kyllä olla ihan liian kauan uunissa. Meiän uuni on muutenkin niin oikukas, että en tiedä mikä sille on hyvä. 200 astetta ja 15 minuuttia oli ihan liikaa meiän uunilta. No, onneksi on olemassa toinen pellillinen vielä, että saa mahdollisesti parannettua.

Annoin seuraavien olla samassa asteessa kylläkin, mutta noin 10 minuutin jälkeen sammutin uunin ja jätin jälkilämmölle hetkeksi. Mun mielestä ehkä jo hieman parempi lopputulos. Ja kuten ehkä mahdollisesti huomaatte, niin tässä toisen pellillisen kohdalla mä päädyin vaihtamaan mallia. Kerta ne sydämenmuotoiset ei onnistunut niin tein tommosia kierukoita. Se oliki paljon siistimpää hommaa jo ja ehkä ne on myös ihan kivan näkösiä.


Ja sitten se hetki, jota olen itse ainakin odottanut. Mä en nimittäin ole vielä maistanut noita. Halusin tuoda sen hetken tähän. Mulla on lasillinen maitoa ja molemmilta pellillisiltä yksi kappale naamani edessä. Aloitan ensimmäisestä pellillisestä, jotka siis mun mielestä oli hieman yliaikaa.

Hmm.. Ilman tota hieman tummunutta pohjaa tää oli kyllä ihan superhyvää. Ja maidon kanssa aivan mahtavia. Siis herranjestas, mä tykkään pitkästä aikaa piparista ja joulutortusta. Piparin makuhan näissä kyllä dominoi, mutta ei pahalla tavalla. Siis nää on aivan mahtavia.

Kokeillaas tota toista, jossa ei ole pohjassa tummumia. Tää on viel tämmönen kierukkakin, että tulee vähän muotovariaatiotakin, jos se vaikuttaa makuun jotenkin. Siis joo, nää on ihan sairaan hyviä. Mun on varmaan mentävä tän merkinnän julkasun jälkeen syömään toi astia tyhjäksi.


Mä epäilin kyllä alkuun, että en tule näistäkään välittämään, koska en tosiaan välitä niinkään niistä erikseenkään. Mutta mä olen löytänyt ehkä uuden vastauksen kysymykseen: Herkku, jota täytyy joka joulu saada? Se on tämä.

Iloista joulun odotusta,
Tekko