Mä vaan pidän Suomen itsenäisyyttä liian itsestäänselvänä, eikä toi tuo mulle minkäänlaisia tunteita pintaan. Älkää käsittäkö väärin, mä tykkään Suomesta, onhan se ihmisen paras paikka asua. Ja älkää väärin ymmärtäkö sitäkään, että en muka arvostaisi sitä miten se itsenäisyys on saatu. Tottakai arvostan.
Mä en vaan koskaan ole viettänyt itsenäisyyspäivää mitenkään, ja siksi se ei tunnu mulle miltään juhlalta. Päivä toisten joukossa. Vaikka se 100 vuotta onkin arvostettava aika.
Mä pahoittelen, että olen aika suppea asian suhteen, enkä saa siitä edes enempää kirjoitettua. Rahastuksen maku, niinkuin kaikissa juhlissa nykyään. Kuitenkin, onneksi olkoon Suomi Finland 100!
Ja koska mä en halua jättää tätä näin lyhyeksi niin kerron teille päivästäni.
Heräsin, yllätys yllätys, aamukuuden kieppeillä. Aamukahvia ja pohtimaan päivän suunnitelmia, hmm, miks mä kirjotan ton aina? En mä ees oikeesti koskaan pohdi etukäteen, että mitä mä tulen todennäköisesti tekemään. Ehkä se vaan kuulostaa hienommalta kun "aamujumittelu".
Sit mä tulin tänne mun miesluolaani hetkeksi aikaa pelaamaan. Oon jostain syystä taas innostunu semmosesta pelistä kuin Minecraft. Se herättää niin paljon hyviä muistoja, mutta se on ihan hemmetin tylsä. Pelasin sitä kuitenkin hetken ja palasin takaisin alakertaan. Aloin miettimään siivoojaksi ryhtymistä, mutta päädyinkin jumittelemaan Youtube-videoita sänkyyn peiton alle ja nukahdin.
Sit ku sain mun silmät uudemman kerran auki, niin päätin napata itseäni niskasta ja siivota edes hieman. Puunasin keittiön ja vessan suhteellisen kiiltäviksi. Keittiön siivoominen on mulle ollu himassa aina se semmonen juttu mistä tykkään. En sitä tykkää usein harrastaa, koska kaaoksen siivoominen on kaikista hauskinta. Keittiö ei vaan pääse meillä siihen tilaan kovin usein, joten pitäisi oppia siivoomaan pienempiäkin sotkuja.
Sitten tulikin Eira kotiin ja alettiin loihtimaan herkkuja sen huomisille synttäreille. Voileipä- ja mutakakkua. Me vähän tykästyttiin mutakakkuun kun oltiin Eiran tädin häissä. Se on uskomattoman hyvää vaniljakastikkeen kera. Ja voileipäkakkuhan on hyvää vaikka se olisi pahaa. Ai että!
Sit tulin tänne yläkertaan paketoimaan Eiran syntymäpäivälahjaa. Mä en osaa paketoida. Tai varmasti osaisin, mutta en osaa keskittyä siihen. Nytkin mä kyllä yritin, mutta mulle tuli sen verran hölmö ajatus siinä matkan varrella, että mun oli pakko toteuttaa se. Kertonen siitä huomenna lisää jos muistan.
Semmonen päivä.
Iloista joulun odotusta,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)