Nyt tässä pyörinyt hereillä katellen videoita Youtubesta. Eira heräs just kanssa ja keitettiin sitten kahvit ja aattelin, että nyt on hyvä aika taas kirjottaa blogia. Sit kun saan tän valmiiks ni pitää alkaa suunnittelemaan kaupungille poistumista, koska multa vieläkin puuttuu Eiran lahjasta se "viimenen naula arkkuun".
Ja sitten käydään reippahin mielin kysymysten kimppuun.
1. Oletko koskaan lyönyt ketään?
- Mun täytyy sanoa, että nyrkillä en ole koskaan lyönyt ketään. Enkä siis silleen muutenkaan lyömällä lyönyt. Ala-asteella joskus otin yhden ulkomaalaistaustaisen nuoren miehen kanssa erää, mutta se oli lähinnä semmosta repimistä ja maahan heittämistä. Tottakai siinä kumpaakin sattui ja tilanne oli ohi suhteellisen nopeesti.
Yläasteella tuli seuraava tilanne kun tarvis oikeesti näyttää kuka on kuka. Tuli yhen sen aikasen kaverin kanssa riitaa koulun takana ja sit mulla vaan jotenkin sumeni. Mä nappasin sen jätkän siitä maahan ja paukutin sen päätä hetken aikaa semmoseen betoniporsaaseen. En tietenkään silleen, että siinä ois verta ruvennu lentämään tai mitään, mutta silleen, että kaveri usko. Mäkin uskoin sitten, että ei kannattanut kun mut haettiin kesken tunnin luokasta ja jutusteltiin vähän opettajien kanssa miten ei toimita.
Näistä oppineena mun väkivallanteot on jäänyt siihen. Mä tiedostan nykyään, että ihmisiä ei kohdella niin ja jos mulla oikeesti palaa hermo niin ensimmäisenä siitä kärsii mun rystyset. Nimittäin mä puran suuttumuksen nykyään mahdollisimman kovaan pintaan. Silleen, että mua itteäni sattuu ja voin siinä sitten miettiä, että jos se olis osunut ihmiseen niin se ois voinut tuntua myös siellä päässä aika pahasti. Muistan sitten siitä aina, että se on väärin.
- En muista tuliko tosta yläasteen tapauksesta jälki-istuntoa, koska meiän koulussa kaikki aika usein vaan puhuttiin läpi samantien. Mutta ala-asteella mä olin aika kova istumaan jälki-istunnossa.
Riihimäen aikoihin istuin jälki-istunnossa lähinnä sen takia, että tuli kaverien kanssa tehtyä jotain ei niin kovin viisasta. Jotain pientä kiusaamista ja muistaakseni koulun alueelta karkailukin oikeutti jälki-istuntoon. Näin mä muistelisin.
Hyvinkäälle muuton jälkeen mun koulunkäynti alkoi mennä silleen alaspäin, että mä en todellakaan tehnyt läksyjä tai mitään ja niiden takia olisin jatkuvasti saanut istua jälki-istunnossa. Niitäkin mä vaan pahensin sillä, että lähdin vaan kotiin. Kiitos koululle siitä, että kaikki oppitunnit oli aina eri rakennuksissa. Helppo vaan vaihtaa suuntaa siinä pihalla ja jättää jälki-istunto väliin.
- Varmasti se kaikista kiinnostavin kysymys. Mulla on sukat, kotihousut, t-paita ja huppari. Ja itseasiassa mä nukuinkin lähes nää kaikki vaatteet päällä kun tosissaan nukahdin vahingossa.
- En oo kyllä täällä hirveesti kiipeillyt. Jos kammoaa korkeita paikkoja niin ei kovin mielellään lähe kovin korkealle kiipeemään. Eikä mun oo ees tarvinnut.
- Tähän mun täytyy vastata lähihoitaja. Mä olen niin paljon kuullut tapahtumia Eiralta, jotka on saanut mut voimaan pahoin. Ja jos mä voin pahoin pelkkien puheiden perusteella niin livenä semmoset tapaukset vois olla ylitsepääsemättömiä. Mä olen harvinaisen heikko ihminen näkemään mitään epämääräistä.
- Ajatuksena se periaatteessa kiehtoo mua, mutta en usko koskaan voivani toteuttaa sitä. Ihan vaan sen takia, että en niin korkealle uskalla ja varsinkaan en sieltä voisi alas tulla jonkinlaisen narun varassa. Kokemuksena varmasti olisi kyllä aivan omaa luokkaansa ja siihen se sen kiehtovuus perustuukin.
- Mulla on tällä hetkellä reiät korvissa ja alahuulessa keskellä. Tai no, eihän se reikä ole huulessa vaan huulen alla, mutta eikö sitä kutsuta huulilävistykseksi? Hetkinen, oonko mä vastannu tähän kysymykseen aikasemmin? Eiku se olikin "Haluaisitko"-muodossa, joten ei sitten mitään.
Ensimmäisen kerran kun mulla oli korvissa reiät niin joku korvakoru upposi siihen reikään siten, että se jouduttiin käydä poistattamassa terveyskeskuksessa. Ainakin mulla on muistikuvia tämmöisestä tapauksesta.
- En. Äänettömällä aika usein, mutta en kokonaan kiinni. Puhelimen käynnistäminen on jotenkin niin raskas prosessi, että en todellakaan jaksaisi sitä joka aamu. Helpompi siis pitää päällä ja koska siitä ei mitään sen suurempaa ongelmaa ole koskaan koitunut, niin miksikäs ei.
- Uskoakseni ei tällä hetkellä mitään, koska Eira tosissaan toteutti sitä joulusiivousta tossa eilen. Ja jos en väärin nähnyt, niin kyllä sängyn altakin lähti kaikki ylimääräinen. Aika usein siellä on sukkia ja pölyä.
- Mä en vaan ymmärrä miksi joku ei kattois? Tietyt lastenohjelmat toimii kyllä ihan niin pitkään kun niitä vaan jaksaa katsoa. Tossa yks kerta löydettiin Eiran kanssa Youtubesta Vili Vilperi-lastenohjelman jaksoja ja tuijotettiin niitä kyllä ihan mielellämme. Toisinaan pistän itelleni jopa Muumit pyörimään, koska niitten parissa on kiva nukahtaa silleen ku lapsena.
No nyt tuli kyllä pariin ensimmäiseen kysymykseen sen verran pitkät vastaukset, että toivottavasti ette kerkeä kyllästyä niitä lukiessanne. Joskus vaan kun osuu semmonen kysymys kohdalle, mihin muistaa tarinoita, niin niitä on vaan pakko kertoa. Pieni muisteluretki ei koskaan tee pahaa.
Mitä näihin kysymyksiin tulee, niin mä tuun todennäkösesti vielä seuraavat kaksi päivää ottamaan kysymykset tuolta mistä nyt nämäkin tuli ja koitan onkia viimeseen luukkuun 24 jouluista kysymystä. Jos teillä on tiedossa niin saa vinkata.
Huomisen luukusta vielä sen verran, että vastataan ainakin tähän: "Millainen olotilasi on?" Tää on sinällään jännä, että mä en tohon voi vastausta vielä tietää, joten joudun jännityksellä odottaa itsekin tuohon vastausta. Mitähän se mahtaa olla? En malta odottaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)