22122018 | Kahdeskymmenestoinenko?

Nyt täytyy kyllä todeta, että mä olen tosissani nyt mokannut tämän blogiputken loppupään. Okei, en oo unohtanut ainuttakaan, mutta oon mokannut tän jotenkin henkilökohtasella tasolla siten, että mä en oo ollu tyytyväinen tähän sisältöön. Jos ette hoksannut, niin eilinen resepti oli lähinnä vitsi. Okei, se oli ihan hauska, mutta mä olisin halunnut enemmän oikeita reseptejä ja kokeiluja.

Tää päätön unirytmi on nyt varjostanut tätä aika pahasti, ja karsinut todella paljon mun jaksamisesta ja motivaatiosta. Ajatelkaapas sitä, että mä valvoin koko viime yön, koska mua ei yksinkertaisesti väsyttänyt. Nukahdin sitten tossa 11 aikaan ja nukuin 14 asti. Uskoisin, että mulla on nyt hyvät mahdollisuudet korjata tilanne, mutta mulla ei oo hirveesti enää luukkuja jäljellä.

Mä jotenkin oon nyt viimeistään oppinut itsestäni sen, että mä tarviin oikeesti unta yöllä. Jos en sitä saa, niin mun päivät on oikeesti ihan pilalla. Mä en oo jaksanu tehdä mitään! Tänään sain sentään paketoitua yhden lahjan, joten en nyt ihan nollassa ole, mutta silti! Mä haluaisin lenkille tai edes mätkimään nyrkkeilysäkkiä, mutta mä en vaan yksinkertaisesti saa mun päätä siihen tilaan. Okei, ehkä jos olisin vaan vielä päättäväisempi niin sitten, mutta sillä puolella on ilmeisesti vielä hieman vajavaisuutta..

Ehkä tää paranee tästä nyt iltaa kohden. Tätä päivää on kumminkin vielä aika paljon jäljellä ja mulla on tällä hetkellä ihan hyvä fiilis. Ei hirveen väsynyt, mutta hivenen laiska. Leivotaan tänään vähän jotain jouluks, joten ehkä se piristää sitten mieltä? Ja saisin sen jälkeen jonkun hirveen motivaatiryöpyn ja tekisin kaiken! Mun pitäs meinaan oikeesti vielä päästä käymään jossain isommassa kaupassa, koska ainakin yksi lahja vielä uupuu..


Äsken paketoin yhen lahjan, ja ai että mulla meni hermot. Mä ehkä oikeesti vihaan lahjojen paketoimista. Okei, se on ihan helppoa ja kivaa jos paketti on semmonen tasasivuinen laatikko tms. mutta jos siinä on vähänkään muotoja niin mulla palaa kiinni. Toki mä oisin voinut pakata lahjan ensin laatikkoon ja paketoida sit sen laatikon, mutta no.. En löytänyt sopivaa laatikkoa.

Mä yritin ihan netistä katsoa "näin paketoit lahjan"-tutoriaaleja, mutta ei niistäkään mitään apua ollut. Lopuksi sain sen jotenkin laitettua ja äkkiä teipit kiinni. Sitten koskin siihen jotenkin muka väärin, kun yritin nostaa sitä ja se paperi repes "huonolta puolelta". Sit mä rupesin teippailemaan niitä aukkoja umpeen ja se repes aina jostain uudestaan. Jossain kohtaa ei ollut tilaa enää lisätä teippiä, joten kaivoin lahjanarun esille.. Virhe.

Mä yritin ihan netistä katsoa "näin käärit lahjanarun paketin ympärille"-tutoriaaleja, mutta ei niistäkään apua ollut. Mä kokeilin paria eri lähestymistapaa ja suutuin. Ensinnäkin, mä vihaan jos joku asia menee solmuun, enkä saa sitä heti kuntoon. Toiseksi, vihaan pitkiä asioita jotka pitää kääriä jonkun asian ympärille. Kolmanneksi huomasin vihaavani hetkellisesti kaikkea: keittiön pöytää, keittiön pöytäliinaa, keittiön penkkejä ja ehkä koko maailmaa vihasin siinä hetken aikaa. Lahjanaru sai jäädä. Lahjasta tuli tosi tylsän näköinen, mutta toivottavasti siinä voidaan silti arvostaa edes sitä, että mä olen yrittänyt!


Ja nyt mua rupes ärsyttämään se, etten ole kyennyt tänä vuonna panostamaan edes joululahjojen ostamiseen. Ne jotka on mun blogia lukenut tänä vuonna, tietää, että mä oon aika vahvasti panostanut tän vuoden lähes kaikki voimavarani itseni kehittämiseen. Se on karsinut multa paljon sukulaisten ja kavereiden näkemisestä, ja kaikesta muustakin mulle tosi tärkeestä.

Jotenkin tekisi mieleni hirveesti selittää.. Toivottavasti ihmisille on tärkeempää se, että olen saanut itseäni jotenkin parempaan kuntoon, kuin se mitä mä olen niille ostanut..

Vau, meni fiilis jotenkin tosi nopeesti tosi alas. Vaikkei se nyt missään huipussaan ole missään kohtaa vielä tänään ollutkaan, niin jotenkin vaan tuli kummallinen romahdus. Miten löytää se jokin kultainen keskitie itsensä kehittämisen ja kaiken muun suhteen? Ettei laiminlöisi muita sillä, että haluaa itse päästä eteenpäin..

Äkkiä pitää lopettaa, ennen ku tää karkaa ihan liian diipiks!

Terveisin,
Tekko