16. joulukuuta 2018

16122018 | Kuudestoistako?


Tänään, arvon lukijani, on avokadopäivä! Lähettiin taas melkein heti mun heräämisen jälkeen Ronin kanssa kahville ja etsimään vielä viimeisiä lahjoja. Lahjoja ei löytynyt, mutta idea avokadoruoasta kyllä.

Avokadopasta on ehkä semmonen mistä oon kuullut eniten puhuttavan, hmm, mun tyyliin siispä liian mainstream. Löysin ohjeen avokado-jauhelihakastikkeesta. Ja koska reseptien seuraaminen on myös liian mainstream, mä katsoin vaan tosta ohjeesta mitä tarvitsen ja improvisoin loput. Joten tässä mun versio tosta samaisesta avokado-jauhelihakastikkeesta!


Tarvitset: 
1 kpl sipuli
3 kpl valkosipulinkynsiä
400 g Naudan jauhelihaa
2 sopivan pehmeetä avokadoa
2 dl kookosmaitoa
2 dl vettä

Voita paistamiseen

Musta- ja valkopippuria
Tabascoa

Oma valintaista pastaa
Suolaa



Pilkotaan sipuli ja valkosipuli. Laitetaan voita pannulle ja heitetään pieneksi pistetyt sipulit sinne ottamaan väriä. Mä laitoin pippurit sipulien joukkoon myös. Kun ne on pannulla, on hyvä käsitellä avokadot; pistetään ne vaan pieneksi.


Kun avokadot on pilkottu, on sipulit varmaan olleet jo ihan kivan aikaa pannulla. Kannattaa ehkä tarkkailla niitä ja laittaa jauheliha sekaan sit kun siltä tuntuu. Aletaan vaan ruskistamaan jauhelihaa sitten siellä sipulien seassa.


Jauhelihan saavutettua ihanteellinen rusketus, lisätään joukkoon avokado, kookosmaito ja vesi. Ripotellaan myös Tabasco tässä kohtaa, ja sitä ihan oman maun mukaan.


Mä oon ite semmonen, että tykkään haudutella kaikkia ruokia, joten vasta tässä kohtaa laitoin pastaveden kiehumaan. Jätin kastikepannun miedolle lämmölle tohon viereen ja annoin pastan paistua oman aikansa (kaurapasta vaati vaan 5min). Siivilöin pastat ja sammutin kaikki levyt – ruoka on valmista!


Mä tykkään yleensä ite siitä, että mulla on pastaan nähden ihan liikaa kastiketta. Sen takia mun annokset näyttää yleensä vaan kastikkeelta. On se silti hienompi annos kun yleensä kun tekee "pastaa ja pastakastiketta".

Ensimmäinen haarukallinen kun saapui mun suuhun, mä koin pettymyksen tunteen. Ruoka ei maistunut miltään – ei avokadolta, ei edes pahalta kookosmaidolta. Ensimmäinen maku minkä erotin oli Tabasco, joten saatoin laittaa sitä liikaa.. Mutta tiedättekö mitä? Tää ruoka oli siitä jännä, että mitä enemmän sitä syö niin sitä paremmalta se maistui. Se maku piti jotenkin hassusti kerryttää. Ensimmäinen haarukallinen ei maistunut miltään ja viimeinen haarukallinen oli aivan mahtavan makuinen.

Kyllä mä voin ihan hyvillä mielillä suositella tätä kokeilemaan! Mä odotin tältä ruoalta jotain, hmm.. Semmosta, että se on joko tosi pahaa tai sit se on tosi hyvää. Se ei ollut alkuun kumpaakaan, mutta tosiaan loppua kohden se alkoi olemaan jo tosi miellyttävää. Kyllä tuntui kivalta makunystyröissä!

Viimeksi sushin kohdalla mua vähän jännitti laittaa jotain ruokaa suuhun, mutta nyt koin sen taas. Se on hauskaa kun ei tiedä mitä on tulossa. Ennakkoluuloja tietenkin on, mutta miten joku voi sitten yllättää näinkin positiivisesti.

Pohdin sellaistakin, että onko tämä ruoka sitten kaiken sen vaivan arvoista? Perusvarmaa ruokaa saa niin paljon helpommin ja nopeamminkin aikaan. Mä luulisin, että tästä tulee semmonen "kun haluaa käyttää vähän enemmän aikaa ja haluaa vähän kotiruokaa tasokkaampaa"-ruoka. Suosittelen! Vaikka et tykkäis avokadosta, sä saattaisit pitää tästä ruoasta (mä en ite vieläkään pidä kookoksesta, mutta toi kookosmaito antoi tohon ruokaan oman säväyksensä silti, ja tykkäsin).

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)