8. joulukuuta 2018

08122018 | Kahdeksasko?


Tänään mulla ei ole mitään ideaa, ja mun pitää saada tää mahdollisimman aikaisin pois alta. Meillä on tänään, hmm, pikkujoulut? Kavereiden tapaaminen? Eiran synttärijuhlat? Joku noista tai sitten kaikki yhdessä.

Olis tarkotus ainakin lähteä keilaamaan, joten jonkinlaista aktiviteettiakin on ihan suunniteltu. Keilailun jälkeen mahdollisesti meille ja ehkä vähän olutta ja seurapelejä tai jotain? Mä jätän tähän mahdollisimman paljon kysymysmerkkejä, koska jos mä suunnittelen jotain ja lyön ne lukkoon, ni jotain menee aivan varmasti pieleen.. Se on niin nähty.

Mitähän muuta mä nyt kirjottaisin.. Mul on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin pää ihan tyhjä ajatuksista.. Tämä on kuitenkin tehtävä. Blogiputken täytyy jatkua, haasteista huolimatta. Huomaattehan miten mä täytän tätä kaikella turhalla nyt? Saa vähän pituutta tähän tekstiin, mutta ei mitään fiksua sisältöä..

Okei, yksi aihe. Oon siitä täällä kyllä hyvin paljon aikanaan puhunut, mutta en oo aikoihin sitä päivitellyt.. Jotenkin tulee hassuja lauseitakin, mutta ei anneta sen haitata. Mennään asiaan!
Eilen oli tosissaan Riihimäen Nuorisoteatterin puurojuhla. Siellä mä mietin, että miten paljon mä olen oikeesti tullut eteenpäin ihmisenä. Paikalla oli hirveesti ihmisiä, jotka siis aiheutti tosi paljon säpinää ja vipinää siellä.

Alkuvuodesta jos mä olisin ollut tossa samaisessa paikassa, mä en olis kyennyt olemaan siellä. Mä muistan liian hyvin sen, että jos ympärillä oli paljon ihmisiä niin mä yritin katsoa heistä jokaista samaan aikaan. Mun silmät olis vaan mennyt edestakasin siellä, eikä siihen olis tullut loppua. Pahimmassa tapauksessa mä olisin voinut jopa pyörtyä..

Nyt mä seisoskelin ihan coolina siellä ja mua ei haitannut muiden ihmisten läsnäolo, katseet tai mikään. Mun ei tarvinnut hätäillä eikä panikoida siinä tilanteessa yhtään. Mä en tuntenut kaikkia ihmisiä, en todellakaan, mutta tilanne ei aiheuttanut mulle mitään pakokauhun fiiliksiä. Ja se on todella paljon eteenpäin, jos verrataan alkuvuoteen ja sitä edeltävään aikaan.
Sitten tuli pitkästä aikaa vastaan tilanne, jossa tapasin itselleni entuudestaan tuntemattoman ihmisen. Pääsin keskustelutilanteeseen. Mä osasin puhua. Se ei ollut vaan sitä, että "esitä mulle kysymys, niin vastaan sanalla". Mä yritin parhaani ja sain ulos jonkinasteista keskustelua. Okei, siis mä en osaa vielä esittää vastakysymyksiä ja tuoda ulos sitä, että minäkin olen kiinnostunut jatkamaan keskustelua.. Mutta osaan vastata muutenkin, kun vain yhdellä sanalla.

Jälkeenpäin mä taas mietin sitä keskustelua hyvin paljon.. Mä tajusin, että mulla oli paljon semmosia vastauksia, jotka tuntu jotenkin semmosilta, hmm, ulkoa opetelluilta? Se puhe tuli ulos mun suusta semmosena tasapaksuna möngerryksenä. Ainakin mä ajattelin itse niin jälkikäteen. Multa puuttuu vielä hyvin paljon siitä, että kykenisin normaalin tuntuiseen keskusteluun vieraiden ihmisten kanssa, mutta mä olen tullut hyvän matkaa eteenpäin siinäkin.

Mä en sais miettiä niitä liikaa, sen pitäisi olla normaali ihminen tapaa ihmisen tilanne. Yliajattelu vie kuitenkin vielä ihan liian usein voiton. Mutta jokainen tilanne on eteenpäin, eikö? Ehkä mä vielä opin.
Se on hauskaa, miten mulla on ikäänkuin "uuden ihmisen tapaamis"-asetus ja "kaveri"-asetus. Mä haluaisin nähdä miltä se näyttää ulkopuolisesta. Eilinenkin tilanne meni "kaveri"-asetuksesta salamana "uuden ihmisen tapaamis"-asetukselle, ja mä olisin halunnut olla mun kaverin paikalla ja katsoa miltä mun keskustelu näytti. Okei, ehkä kaikilla on noi asetukset, mutta mulla ne on hyvin vahvasti erilaisia.

Rupateltiin tosiaan ensin mun kaverin kanssa ja sit tuli vastaan tän kaverin kaveri, jolloin mun asetus vaihtui. Mun vapaamuotoinen keskustelu muuttui opetelluksi hissipuheeksi.. Siitä mä siis tosissaan haluaisin eroon. Musta on niin kiva katsoa kun ihmiset juttelee toisilleen vapaasti, ja musta on kiva kun pystyn juttelemaan kavereille vapaasti.. Mä haluaisin pystyä juttelemaan kaikille yhtä vapaasti.


Pääasia on kuitenkin se, että mä havaitsen itsessäni kehitystä. Enkä halua sen loppuvan, koska kehittyminen on hauskaa. Ehkä vielä jotain päivänä olen vapaamuotoiseen keskusteluun kenen kanssa tahansa kykenevä ihminen. Ei voi tietää, mutta toivotaan parasta.

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)