Okei, heräsin yöllä ilmeisesti kerran. Muistan vaan sen, että katoin ensimmäisenä ikkunaan, hokasin pihalla olevan pimeetä ja kirosin hetken. Ilmeisesti nukahdin kuitenkin heti kiroomisen jälkeen uudestaan, huh. Sit heräsin tossa about 10 aikaan ja katoin ensimmäisenä ikkunaan, huomasin siellä olevan suhteellisen kirkasta ja olin tosi onnellinen.
Oikeesti siis, mä olin onnellinen siitä, että mä olin nukkunut koko yön ilman sen suurempia ongelmia. Se oli aitoa onnen tunnetta! Nautitaan niistä pienistä asioista, eikö niin?
Tän blogiputken suhteen mun täytyy sanoa samaa kun jo eilen sanoin, että ei tää ole täyttänyt mun omia odotuksia. Mutta jos tästä on jotain positiivista haettava, niin ainakin mä olen saanut 23 luukkua jo valmiiksi! Sisällöltään hyvin vaihtelevia ja näin, mutta ainakin ne on. Periaatteessa mä olen siis onnistunut, mutta henkilökohtaisella tasolla hieman pettynyt.
Hmm, tänään on se päivä kun lähden Hyvinkäälle joulun viettoon! Vieläkään en ole ihan varma, että miten tämä joulu tänä vuonna menee, mutta ehkä se selviää. Pääasia on kuitenkin se, että ollaan me missä tahansa, niin parasta on ihmiset ympärillä!
Ajatelkaapa, me ollaan Eiran kanssa oltu pitkään yhdessä, asuttu pitkään yhdessä ja näin, mutta me ei vietetä joulua yhdessä. Kyllä se kieltämättä mua harmittaa, mutta toistaiseksi tää on toiminut ihan hyvin näinkin.. Eira haalii yleensä itelleen työvuoroja jouluksi, mutta mulle joulun pitää olla täydellisen rentoutumisen aikaa. Vaihdetaan toki lahjat, koska kyllähän se nyt kuuluu hommaan ja se on tärkeetä. Joskus avattiin yhessä toistemme lahjat tälleen 23. päivä, mutta nykyään säästetään nekin sinne seuraavalle päivälle ja toimii se niinkin.
Kyllä mä uskon, että sekin tulee aikanaan jotenkin muuttumaan, mutta ei toistaiseksi mennä siihen sen syvemmin. Asiat kun ei niin yksinkertaisia aina ole.
Eilisestä vielä sen verran, että tosiaan leivottiin sitten vielä niitä suklaakauralastuja. Tehtiin niitä oikein iso määrä, jotta niitä sitten riittää ihan ympäriinsä jaettavaksi. Ne on jotenkin ollut tän joulukuun hitti meillä. Sillon kun niitä ekan kerran tein, niin niitä kyllä meni omiin suihin ja sitten saatiin niitä vähän jaettua vieraidenkin suihin niissä meiän pikkujoulumeiningeissä. Sit meillä oli teatterilla Secret Santa-meininkiä ja leivottiin Eiran kanssa niitä sitten ihan lahjaksi sillonkin.. Ja ne ilmeisesti kelpasi lahjan saajallekin!
Ja eilen saatiin viimeset lahjajutut hoidettua, ja nyt pitäisi olla suhteellisen hyvällä mallilla kaikki. Voi vaan rauhottua joulun viettoon!
Tiedättekö mitä mä odotan tältä joululta? Hautausmaalla käyntiä. Se ei oo koskaan meille mitenkään vakiintunut semmoseksi, että mentäisiin koko perheen voimin, mutta sillon kun ollaan käyty niin siinä on ollut jotain taianomaista. Hautausmaat on uskomattoman kauniita joulun aikaan! Siellä yleensä kyllä oivaltaa sen, että joulu on vahvasti välittämisen ja yhdessäolon aikaa. Perheet tulee käymään edesmenneen perheenjäsenen haudalla ja jotenkin se vaan on niin.. Kaunista sekin. Huh.
Mä ihan vähän herkistyin täällä taas. Nyt pitää kaiketi äkkiä mennä tekemään viimehetken asiat, mm. pakata joitain tavaroita mukaan. Huomenna vielä yksi luukku ja sit on blogiputkikin pois stressilistalta (okei, ei se oo pahaa stressiä aiheuttanut, mutta kumminkin).
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)