5. joulukuuta 2018

05122018 | Viideskö?


Eira toi joku aika sitten jostain mukanaan noita Isoäidin suklaakeksejä. Maistoin niitä omasta mielestäni ekaa kertaa, vaikka ne on ollut olemassa tyyliin aina. Ne oli kyllä sen verran hyviä, että mä jäin jo siltä istumalta miettimään, että miten ihmeessä ne on tehty.

Tänään, viimein, mä kaivoin esille kauralastujen ohjeen. Ostin kaupasta kahdenlaista suklaata, koska pitäähän asiat vetää överiksi. Näin syntyy siis kauralastut/suklaakeksit, joita ei kyllä pysty montaa palaa syömään.


Tarvitset:

100 g voita/margariinia 
2 dl sokeria 
4 dl kaurahiutaleita 
2 rkl vehnäjauhoja 
2 tl leivinjauhetta 
2 kpl kananmunia

Ole laiska ja tajua, ettet jaksa tehdä kauralastuja oikeaoppisesti. Levitä taikina pellille ja tee toinen taikina sillä aikaa kun ensimmäinen iso kauralastu on uunissa. Johon tarvitset (ihan samat mitä äskenkin):

100 g voita/margariinia 
2 dl sokeria 
4 dl kaurahiutaleita 
2 rkl vehnäjauhoja 
2 tl leivinjauhetta 
2 kpl kananmunia

Väliin

1¼ kpl Fazerin punaista suklaata 

 Päälle:

¼  Fazerin punaista suklaata
1 kpl Maraboun valkosuklaata päälle (tämä on ihan liikaa)


Uuni kahteensataan asteeseen. Ja alotetaan ihan siitä, että sulatetaan voi ja sokeri kattilassa liedellä.


Sillä aikaa voidaan heittää kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauheet sekaisin kulhoon.


Jäähdytetään hetki voi-sokeriseosta. Laitetaan se sitten kivasti kuivien aineiden sekaan ja rikotaan sinne pari kananmunaa.


Levitetään se tosiaan pellille, jonka päällä on leivinpaperi. Saadaan ihan kiva iso kauralastu. Laitetaan se uuniin, pidetään sitä siellä semmonen 7 minuuttia ainakin. Olisin ehkä voinu pitää kauemminkin, mutta olin hätähousu ja halusin tietää mitä tästä lopulta tulee.

Ruvetaan tekemään sitä toista settiä sillä aikaa kun toi edellinen iso lastu on uunissa.


Sit ku sul on näitä valmiita isoja kauralastuja kaks kappaletta, niin mä ainakin itse annoin niiden jäähtyä tovin. Vein ne ihan pihalle, koska siellä oli semmonen jäähtymiskeli.


Sit voidaan vähän alkaa sulattamaan 1¼ suklaata. Mulla oli tähän semmonen keino, että mä laitoin pienen kattilan isoon kattilaan. Isossa kattilassa oli vettä kuumenemassa ja se sitten anto lämpöä pieneen kattilaan, joka kiltisti sulatti mun suklaat.


Levitetään tää 1¼ suklaata toisen ison kauralastun päälle. Saadaan sille semmonen kiva kuorrute. Tosin siihen päälle laitetaan se toinen kauralastu, joten siitä tulikin täyte. Kuorrutteesta täytteeksi yks kaks.


Se saattaa mennä ihan kappaleiksi tässä kohtaa, mutta koska toi on aika tahmaista massaa, niin se saadaan kyllä palapelin tavoin kasaan. Ja siitä tulee ihan kiva, uskokaa pois.


Sit sulatetaan vielä sitä punasta suklaata noin ¼, jotta saadaan siitä oikeesti vähän kuorrutustakin. Sitä voidaan kivasti viskoa sinne tänne, ei sillä niin väliä ole. Jos haluu kauniin, ni sit tietenkin kannattaa tarkkaan miettiä roiskimisensa.


Sit laitetaan kattilaan ihan liikaa valkosuklaata, koska ollaan ostettu ihan liikaa valkosuklaata. Mä luulen, että noin puolikas levy ois myös riittänyt, ehkä vähempikin. Sulatetaan se kuitenkin kiltisti.


Roiskitaan sekin sitten siihen pinnalle miten sattuu. Mä en todellakaan halunnut, että näistä raidoista tulis näin paksuja, mutta oma vika, sulatin sitä ihan liikaa ja kaikki oli pakko käyttää.

Voidaan viedä pihalle jäähtymään tässä kohtaa jos on mahdollisuus. Siellä se ainakin jäähtyy nopeesti. Ja lopputulos:


Ylimakea ja varmasti kovin epäterveellinenkin kauralastu on valmis nautittavaksi. Mä voisin kuvitella, että kahvin kanssa tää on varmasti oikein mahtava, mutta muuten vaan näitä ei hirveen montaa voi syödä – vaikka mäkin kokoajan käyn haukkuja ottamassa.. Vie makeanhimon, mutta jättää himon. Hyvin kiero kauralastu siis kyseessä.


Ei mulla sitten tänään muuta. Kommentoikaa jos huvitti kokeilla ja miltä se maistu noin niinku omaan suuhun.

Terveisin,
Tekko

P.S. Roni halus sanoo, et tää oli Ronin idea. Tarkoittaa käytännössä sitä, että mä pähkäilin päivän luukun kanssa ja Roni sanoi jotain kauralastuista. Sit mulla välähti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)