Työhönvalmennus käyntiin

Mä ajattelin alotella tätä tän päivän blogia tässä ennen kun se palaveri alkaa. Halusin siis vaan sanoa, että huh huh mikä show. Onneksi tulin tänne koppiin tunnin etuajassa tarkastamaan toimiiko mulla laitteet, koska ihan muutama minuutti ei riittänyt taas pistämään asioita kuntoon. En tiedä onko asiat vieläkään täysin raiteillaan, mutta ehkä ainakin paremmin kun aikaisemmin.

Palaveri on siis Microsoft Teams:issa ja se on mulle tuttu oikeestaan vaan siltä ajalta, kun opiskelin sen pätkän sitä kokkialaa. Silloin siellä tuli notkuttua usein ja monia tunteja. Nyt kun ei ole ollut mitään Teams-juttuja, niin tietokonekin oli unohtanut koko sovelluksen olemassaolon. Se piti asentaa uudestaan, sitten se piti päivittää, päivittää uudestaan, piti kirjautua sisään vain huomatakseni, että mun tunnukset on lukittu.. Väitti, että olen harrastanut jotain hämärää tunnuksillani.. No, jos hämärää on se, että ei ole käyttänyt Teamsia pitkään aikaan, niin myönnän syyllisyyteni.

Sain tunnukseni avattua kun annoin puhelinnumeroni, ja annoin niille koodin, joka numerooni lähetettiin. No, nyt mulla oli Teams auki ja profiilikin epälukossa, eli siis auki. Vaan kun Teams-kutsua ei näy tuolla. Menin hakemaan sen sähköpostista ja tämä heittää mut kokoaika vieras-profiililla sisään, vaikka olen just tehnyt ison työn avatakseni pääprofiilini.. Kirjaudun sisään uudestaan, uudestaan ja uudestaan, koska se ei jostain syystä pysy kirjautuneena. Sitten mulle ilmoitetaan, että käyttämääni profiilia ei ilmeisesti ole kutsuttu kyseiseen palaveriin edes.. Palaan takaisin vieraaksi..

No, mä avaan ton kutsulinkin seuraavan kerran kello 12 ja katson mitä tapahtuu. Laitteet on viritetty, mutta ilmeisesti olen kovin taitamaton ton sovelluksen kanssa, vaikka teen mitä pyydetään.

Hetkinen.. Mitähän ihmettä nyt taas.. Mä olen 100 % varma, että puhuttiin palaverin olevan kello 12. Multa vielä kysyttiin puhelimessa, että "mihin aikaan se nyt siis olikaan?" ja mä sanoin "kello 12?" ja sitten kuului "no niinhän se olikin". Nyt kun katsoin tota kutsua tarkemmin, niin tohon on merkattu ihan ihmeellisiä kellonaikoja: 9ap - 10:30ap.. Alkaa menemään järki. Mä voin nyt oikeesti vannoa, että mä en ole mokannut tän aikataulun kanssa, koska mä merkkasin sen jopa ylös mitä puhuttiin..

No, kohta nähdään mitä tapahtuu kun kello lyö 12. Mä käyn tässä välissä vielä vessassa ja saatan keittää kupin kahvia vielä, sitten toivottavasti palaveeraan. Tämän blogimerkinnän jatkan valmiiksi joko illalla tai jossain vaiheessa, jos tulee sopiva väli.


Tosiaan, palaveri meni hyvin. Tai siis ainakin tiedän nyt mihin lähdin mukaan, ja mä olen ihan hyvillä fiiliksillä.

Mut tuntevat tietää, että mä hieman edelleen aristelen noita sosiaalisia tilanteita, koska historia, niin olihan se alkuun hieman jännää. Työhönvalmentaja vaikuttaa mukavalta ja asiansa osaavalta, joten jännitykset katosi hyvin nopeasti.

Hmm, musta on vaan alkanut tuntumaan siltä, että mulla saattaa olla jonkinlainen keskittymisvaikeus. Jos mä en kokoaika keskity kuuntelemaan, niin multa saattaa mennä juttu ohi. Niin ei onneksi hirveen montaa kertaa nyt käynyt, mutta en tarkoitakaan nyt vain tätä tapausta. Jo sillon kun sitä kokkialaa hitusen opiskelin, niin mun oli välillä hyvin vaikea pysyä perässä siinä missä mennään. Jos siis keskittyminen herpaantui hetkeksikin, niin sitten meni paljon juttua ohi. Mun pitää vaan keskittyä keskittymään, jotta pystyn keskittymään. Jännä.

Mun ensimmäiset "kotitehtävät" on hioa mun cv kuntoon ja tehdä työhakemuksia. No, työhakemuksia pitää tehdä jo ihan pelkästään työkkärin takia, koska ne nykyään vaatii. Se on varmasti hyvä asia, että vaatii, mutta mä olen ihan varma, että työpaikat tulee saamaan niin paljon turhia työhakemuksia, jotka on vaan laitettu pakotuksen alaisena. Koska mä olen suunnitellut tekeväni niin itsekin, jos ei oikeasti tule mielenkiintoisia työpaikkoja vastaan. Jos on pakko laittaa, niin sitten laitetaan semmonen millä ei varmasti työtä irtoa.. Tyhmältähän se kuulostaa ja tyhmäähän se on, mutta minkäs teet? Mä en halua enää oikeesti tuhlata aikaani asioihin, jotka ei mua kiinnosta. Siksi en myöskään aio hakea työpaikkoja, jotka ei mua kiinnosta. Toivokaa siis, että löytyy paikkoja, jotka herättää aidosti mun mielenkiinnon.

Mutta ehkä ekaa kertaa ikinä sain sanottua jollekin, että mitä mä ehkä.. No, siis mitä mä haluan tehdä. Mä olen aika varma, että mun tulevaisuus tulee suuntautumaan jollain tavalla tietokoneiden pariin. Kokkailla pystyy kotona, ja täytyykin. Mä huomasin, että se pätkä minkä kokkialaa kävin, niin se tarjoaa vaan lähinnä tietoa. Mä haluan oppia kokkaamaan, en oppia tietämään mikä on vaikka siivilä. Jos joskus tulevaisuudessa taas innostun kokkaamisesta jollain uudella tavalla, niin sitten voi taas miettiä sitä, mutta nyt suunta on varmasti IT-alalle. Jollain tapaa. Mahtavintahan olisi jos pääsisin hyödyntämään kaikkea sitä mitä olen teinistä asti tietokoneilla touhunnut. Kirjottelua, grafiikkaa, jonkin verran koodaamista ja.. No, kai mä osaan jotain muutakin. Tietokoneen sisältö, näytönohjaimet ja muut, on mulle hepreaa, mutta jos mulla on valmis tietokone, niin sillä mä osaan vaikka ja mitä. Vaikka pelata! No okei, sitä tuskin tarvitsee missään työssä.

Mutta pitkästä aikaa on semmonen fiilis, että haluaisi edes tarttua johonkin työhön! Työkkäri kun on jostain syystä saanut päähänsä, että mä haluan suuntautua varastoalalle, niin se on oikeastaan syönyt kaiken motivaation. Nyt sain vihdoin ulos sen mitä oikeasti mahdollisesti haluaisin, niin löytyi hitusen motivaatiota taas. Hyvä tästä tulee. Tuleehan?


Hmm, no.. Teitä ei kiinnostanut pyöräily, mutta pakkohan mun on sanoa, että ei tohon tavotteeseen kyllä kauaa mene tällä tahdilla. Mulla on nyt jo 80,2 km matkaa takana. Ei puutu kun loput. Ja tästähän mä olen aivan varma, että siihen 200 km päästään ja vaikka ylikin!

Ei siitä sen enempää. Hitto.. Päivän kuva.. Arvatkaapa olinko taas ihan unohtanut koko jutun? Tänään oli taas tämmönen päivä, että tekstiä tuli helposti, mutta kuvaa en ole muistanut, enkä nyt osaa edes keksiä mitään.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Koska mitään ideaa ei syntynyt, vaikka kovasti ainakin 5 minuuttia mietin, niin ratkaisu on kissakuva. Kiersin taloa ympäri ja mietin, Sarppa tuli vastaan ja juoksi äkkiä meidän sängylle. Seurasin sitä ja päädyin ottamaan kuvan siitä niin, että Masa näkyy lempipuuhassaan taustalla. Ja miksi minä selitän mitä kuvassa on, vaikka ihmisethän voi katsoa sen kuvan ja ihmisen aivot selittää sitten ihmiselle, että mitä kuvassa tapahtuu. No, nyt ei ehkä tarvitse vaivata omia aivoja, ehkä?

En tiedä. Mä menen juomaan nyt niin paljon vettä, että.. No, niin paljon vettä. Kauhea jano ja olen hikoillut kaiken nesteytyksen pois kehostani. Tulin siis juuri pyörälenkiltä, sanoinko sen jo? No, nyt sanoin. Oon kesäsin nykyään vähän kun vegaanit on ympäri vuoden, kun niillä on tarve mainita vegaaniudestaan; mun on kokoaika pakko sanoa, että kävin pyöräilemässä tai muuta pyöräilyyn liittyvää. Toivottavasti kestätte sen, koska ei sitä todennäköisesti kestä kun tämän fiksaation ajan. Voinko sanoa fiksaatio? Voin, tämä on mun blogi. Tarkoitan sillä nyt siis tätä, että olen nyt hyvin innoissani pyöräilystä, mutta se on ohimenevä vaihe. Mä olen tällä hetkellä takertunut siihen ja mun pitää kertoa siitä kaikille, kokoaika. Olkaa hyvä. No eipä mitään. Ei, nyt pitää lopettaa, menee aivot solmuun.

Eli nyt mulla ei muuta! Huomenna jatkamme uusien asioiden.. Tai varmaan ehkä pyöräilyn parissa.

Terveisin,
Vesa-Matti

P.S. Laitan yleensä tunnisteisiin "kesäkuu" ja aina kun kirjotan sen sanan "kesäkuu", niin mun pää automaattisesti jatkaa sitä "Kesäkuu.. vuonna kasikuus.. Meidän Sierra oli melkein uus.." Koin tarpeelliseksi aiheuttaa teille mahdollisen korvamadon.