Loppu päivä mulla onkin sitten mennyt aikalailla jumittaessa. Äiti sanoi eilen, että "ja sitten valittaa viikko tolkulla ku on paikat jumissa" tai jotain sinne päin. En myöntänyt silloin, mutta myönnän nyt. En kuitenkaan aio viikko tolkulla valittaa, mutta tämä päivä kyllä meni hieman toimintakyvyttömänä.
Mutta ei, en missään nimessä ajattele tota reissua huonolla. Vaikka nyt kroppa onkin vähän väsynyt, niin oli se silti sen arvoista. Mä sain tosi paljon aikaan. Mä taisin mainita, että mä tykkään tehdä asioita, joista huomaa suuren muutoksen heti. Hommat tuolla Sälinkään puolella oli juurikin sellaisia, paljon muuttui ja sen pystyi näkemään heti omalla silmällään. Pääosin sateli vielä kehuja työnlaadusta, joten kyllä, onnistunut keikka.
Alustavasti pohdittiin jatkoakin. Siellä on nimittäin vielä paljon semmosia tiloja, jotka vaatisi jonkinlaista selvitystä. Pitäisi siis ensin tyhjentää, katsoa mitä siellä tarkalleen ottaen on, heittää pois turhat ja järkeistää jäljelle jäävät asiat paikoilleen. Se on, uskokaa tai älkää, kivaa hommaa. Jos työ olisi "imuroi toi nurkka", niin sitä mä en sanoisi kivaksi hommaksi vaikka helppo olisikin. Iso muutos tai ei mitään.
Jos tän kesän aikana pääsisi hommia tuolla vielä muutamaankin otteeseen jatkamaan, niin sittenhän tilukset alkaisi varmasti olemaan entistäkin viihtyisämpiä.
Jotenkin, vaikka meilläkin tosiaan olisi tossa omaa pihaa ja terassi, jossa voisi aamukahvinkin juoda, niin ei sitä tule lähdettyä. Aamukahvi juodaan normaaliin tapaan aina sohvan nurkassa kyyhöttäen puhelin kourassa. Maalla niin ei ollut, siellä aamukahvi otettiin, tehtiin voileipää ja mentiin ulos nauttimaan. Ja sinne sisälle ei sitten koko päivänä palattukaan, vaan paiskittiin pihalla hiki hatussa hommia. Illalla tultiin sisään, syötiin taas vähän leipää ja mentiin pehkuun, jotta jaksaa seuraavanakin päivänä ahertaa. Puhelin ei ollut kädessä kun oikeestaan vaan muutamaan otteeseen, ja silloin kun Eira ja Max soitti videopuhelua. Se on jotenkin rentouttavaa sekin, että se kännykkä ei ole kokoaika käpälässä.
Mä oon tyytyväinen tohon reissuun, mutta olisin mä siellä vielä vaikka yhden yön viihtynyt. Ehkä toisella kertaa sitten.
Päivän kuvan pariin sitten, koska tosiaan; mä olen ollut koko päivän kovin väsynyt ja halunnut vain omaan sänkyyn. Hoidetaan tämä tästä alta nyt ja sitten pääsen vaaka-asentoon.
Mun puhelimen kamera.. Olen kai haukkunut sen tänne jo niin monta kertaa, että ei enää tarvitse. Mutta nämä rakeiset ja sumeat kuvat ei ole kyllä mieleisiä. Toki kuvaajalla ja tilanteellakin paljon väliä, mutta saan olla vihainen kameralleni jos haluan.
Mä luulen, että tämä päivän kuva vaatii vähän selvitystä. Oikeassa alanurkassa näkyy Eiran kädet, jotka tyhjentää Maxin vanhaa säästöpossua. Vasemmassa alanurkassa taas näkyy iso lasipullo, joka löytyi Sälinkäältä ja sain sen mukaani sieltä. Eira on jo pitkään metsästänyt isoa lasipulloa kolikoita varten ja nyt se sen vihdoinkin sai. Mutta! Se ei ottanutkaan sitä itselleen vaan se antoi sen Maxin käyttöön. Maxin vanha, pieni säästöpossu, jäi autioksi ja uusi, isompi säästöpullo, sai juuri ja juuri pohjan peittoon. Ja kuvan keskiössä rahojaan kourissaan haaliva Max. Vaikkakin aika sumea kuva taas kerran, niin silti oikein kiva. Tai enemmän kun kiva. Tässä kuvassa on sitä jotain.
Mutta tosiaan, nyt ollaan palattu takaisin kotiin ja arkeen. Okei, paluu arkeen ehkä tapahtuu vasta huomenna, koska tänään olen ollut kyllä yhdenlainen turhake. Jaksoin just ja just paistaa tänään kanaa ja sekään ei täysin onnistunut. Olenhan mä toki pystynyt hieman pitämään Maxille myös seuraa, että Eira on saanut touhuta, joten enkai mä ihan täysin turhake ole ollut, mutta siltä se vaan itsestä on vähän tuntunut. Ainakin noin työteliäiden päivien jälkeen. Ja äiti, jos tätä luet; en kokenut näitä kahta päivää työleirinä, orjatyönä tai muutenkaan epämieluisana. Se oli vaan hauskaa!
Ja nyt ei mulla muuta! Jos joku tota otsikkoa miettii, niin se on ihan täydellisen vapaa käännös fraasista "home sweet home".
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)