Mä en siis ole kokenut mun vartalossani mitään muutosta tän kesän aikana. Toisinaan olen ollut enemmän turvoksissa kun taas toisessa hetkessä, mutta ei muuten mitään. Eilen kuitenkin ajattelin, että nyt kokeilen, että mahdunko mun lempparipaitaan, että jos muutos on ollut salakavalaa.. Mahduin mun valkoseen paitaan ihan heittämällä! Tai no, ihan vähän puristaa hihat, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Ajattelin eilen, että muutos toden totta on ollut salakavalaa, mutta selvästi sitä on tapahtunut!
Tänään mun päälle olisi sopinut se musta samallainen paita, mutta.. Se oli päällä ihan samallainen kun kesän alussa. Hihat aivan liian tiukat ja nappeja ei uskaltanut edes kokeilla kiinni. Yhdessä yössäkö oli taas tullut kaikki takaisin? Ei, mutta jotain on tapahtunut jollekin, koska valkoinen paita sopi edelleen hyvin päälle ja näyttää hyvältä.
Mä en tiedä mitä tässä nyt syyttää. Molemmat paidat on tosiaan liki identtisiä, mutta toinen on musta, jossa on valkoisia palmuja ja toinen on valkoinen, jossa on mustia palmuja. Molemmat kokoa XL. Molemmat ostettu viime kesänä ja molemmat oli viime kesänä hyviä päällä, ja sen takia niistä tulikin mun lemppareita. Nyt yhtäkkiä toinen on ihan hyvä päällä ja toinen ei ole hyvä ei niin mitenkään.
No, musta paita saa toistaiseksi jäädä sitten tavoitepaidaksi. Mä en ymmärrä.. Toki mä myönnän turvonneeni, mutta minkä takia en ole turvonnut liian suureksi valkoiseen samallaiseen paitaan? Eira ehdotti, että toista paitaa on pesty väärin ja se on kutistunut.. No, niin tai näin, valkoinen paita toimii edelleen.
Päivän kuvan pariin kaikesta huolimatta:
Tämähän tarkoittaa tosiaan sitä, että tänään päästiin kesäkuulle asettamaani tavoitteeseen. 200 kilometriä pyörällä kesäkuun aikana! Tiedän, tiedän, ei se kaikille ole paljon, jotkuthan polkee ton muutamassa päivässä. Tämmöselle kesäliikkujalle toi kuitenkin on iso saavutus.
Tälle kesälle jää enää vain yksi tavoite. Tiedättekö mikä se on? No, tietysti kehittyä 33-vuotiaaksi. Tai siis täyttää sen verran.. En tiedä miten tässä kerkeää enää mitenkään kehittyä, mutta täyttämään vuosia kerkeää. Jostain syystä tämäkin piti nyt selittää näin vaikeasti.
Ai mitäkö teen synttäreilläni? Kiva kun kysyit. Meiän ois tarkotus tehdä kakkua, syödä kakkua ja syödä lisää kakkua. Kakkuhan on hyvää, eikö niin? Yleensä ainakin. Jotenkin tuntuu, että on hieman levoton olo ja sen takia selitän kaiken nyt jotenkin epämääräisen epämääräisesti.
Ja olisihan se tokikin kiva jos täällä kävisi ihmisiä kahvilla ja kakulla. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että kaikilla on jotain muuta. Pari kaveria on ilmaissut halunsa tulla kahvittelemaan, ja muita kavereitahan mulla ei edes olekaan. No, enemmän kakkua meille.
En tiedä, mä haluan taas vaan pois täältä toimistosta. En valita vieläkään, mutta sanon, että kyllä täällä kopissa ainakin tarkenee. Tiedättekö, kun siis.. Hiki alkaa valumaan kun edes näppäilee näppäimistöä? Taidan taas vaan mennä pihalle makaamaan aurinkotuoliin. Jos kuumuutta ei pääse pakoon, niin eikö silloin mennä sitten sitä kohti? Eikö tässäkin päde sääntö: "jos sitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa"?
Tekisi taas niin mieli sanoa "no, niin tai näin", mutta musta tuntuu, että käytän sitä aika paljon nykyään. No, niin tai näin, nyt ei mulla muuta ja huomiseen.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)