Tänään mä olisin hirveesti halunnut kirjotella siitä, että mä haluan mökille. Mä haluan mökille, mä haluan mökille ja mä haluan mökille. Kuulitteko: mökille, minä, tahdon, kiitos. Meillä ei vaan ole tälle kesälle ainuttakaan mökkireissua tiedossa. Ei ainuttakaan! Ei varmaan ole tulossakaan, koska kaikki halvat mökit on jo mennyt ja jäljellä olevat on kalliita kuin piip. Mä en siis ilmeisesti pääse mökille tänä kesänä, vaikka mun mieli tahtoisi sinne.
Joka vuosi on jossain mökillä oltu, se kuuluu kesään. Se kuuluu! Vaikka me asutaankin omakotitalossa ja saadaan sikäli aika rauhassa tässä olla, niin ei mikään silti pysty korvaamaan mökkeilyä. Siinä on se semmonen täysin oma fiilis. Edes se matka mökille ei ole tylsä, vaan se on matka mökille, joten tosi mielenkiintoinen. Se on osa sitä koko kokemusta.
Mua harmittaa niin paljon se, että meidän kaveriporukka on hajonnut. Samalla porukalla vietettiin monen monta juhannusta useilla eri mökeillä. Ja huviloilla. Aina uusi mökki jostain Torista ja se seikkailu sitten sinne.. Sitä jää iso ikävä.
Ja nyt ei ole tiedossa edes mitään muutakaan mökkireissua. Kaikki mökkeily on nyt loppu. Yksinkertaisesti loppu. Se surettaa suuresti, uskotteko? Vaikka tää kaikki aika on työttömälle "lomaa", niin mä haluaisin silti lomalle, johonkin tuntemattomaan..
No, en mä keksi tästä aiheesta muuta. Mä vaan haluan mökille. Tiedättekö sen tunteen, kun jotain vaan haluaa niin paljon, että siitä pitää valittaa blogiinsa? Minä tiedän.
Ja, tuota.. Mennäänkö päivän kuvaan? Se ei ole tänään kovin järkevä, mutta se toki sopii teemaan. Tänään kuva on mitä on ja blogimerkinnässäkin vaan vollotan haluani päästä mökille.. Kaikenkaikkiaan siis toimiva kokonaisuus.
Tosiaan, kukka.. Niin, se on semmonen kukka se. Google Lens kertoi sen olevan keltapäivänlilja, mutta en ole saanut varmuutta mistään. Siksi käytän siitä sitä nimeä, jonka iskä sille päätti; se on keltavuokko.
Kukalla ei ole siis mitään tekemistä oikeasti minkään kanssa. Mä vaan halusin tänään tietää mitä noi meidän pihassa kasvavat kasvit on ja nyt mulla on jonkinlainen selvyys. Siellä kasvaa keltavuokkoja, liilavuokkoja ja kaikenvärisiä vuokkoja. Vuokko kun vuokko.
Sitten taas se mikä teitä oikeasti kiinnostaa on tämä tapaus "poliisiauto". Tosiaan, täällä pyörii poliisiauto! Se etsii porukkaa, joka ilmeisesti rikkoo lakia. Tai siis eihän se auto etsi, vaan sillä autolla etsitään ja ne on ne poliisit, eli sinivuokot, siellä autossa jotka etsii. Me ollaan oltu nenät ikkunoissa kiinni kun ollaan oltu hieman, miten se nyt sanotaan, no Ulla Taalasmaita. Kiinnostuneita siitä mitä meidän ympäristössä tapahtuu. Tai siis liian kiinnostuneita. Kyllähän on ihan tervettä olla kiinnostunut asioista, mutta ehkä se on jo liikaa kun ei voi hetkeksikään katsettaan kääntää, ettei vahingossakaan vaan jää jotain näkemättä..
Me ei tiedetä edelleenkään mitä lopulta tapahtui. Mistä tilanne alkoi tai miten se päättyi. Tiedetään vaan, että oli auto, oli roskia ja oli keskisormia. Sen jälkeen oli asukkaita, roskien keräämistä ja poliiseille kantelua. Sen jälkeen loppu on mitä on, ei tiedetä, vaikka yritettiin kurkkia ikkunassa mahdollisimman pitkään.
No, niin tai näin. Tosiaan kun ei asia meille kuulu, koska ei meidän tontilla ole mitään tapahtunut. Me ollaan sivullisia, täysin. Hyvin uteliaita sivullisia, mutta eikö kaikki vähän ole? Me ei onneksi häiritty poliisin työtä, kun salaa ikkunasta verhon takaa vähän kurkittiinkin.
Nyt mulla ei ole enempää jutunjuurta. Tämä on aikalailla tämmönen täytemerkintä, jotta putki ei vaan pääse katkeamaan. Eli se olisi sitten huomiseen!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)