Nyt mä kerron teille vähän tästä mökkireissusta, koska kyllä kansan täytyy saada tietää.
Ajomatka oli pitkä ja kivinen tie, ylämäkeä joka suuntaan. No ei, ajomatka oli yllättävän leppoisa, vaikka takapuoli päättikin puutua. Istuttiinhan sitä autossa reippaasti yli kaksi tuntia, huh. Sitten kun nousi ensimmäisen kerran seisomaan ajomatkan jälkeen, niin tuntui kun opettelisi kävelemistä uudestaan.
Pysähdyttiin ensimmäisenä käymään vielä kaupassa, koska ainahan sitä nyt jotain unohtuu. En muista mitä nyt oli unohtunut, mutta eipä puuttunut enää pysähdyksen jälkeen. Siitä sitten vielä pieni tovi autossa istumista ja saavuttiin paikkaan, joka ei ehkä ollut ihan sitä mitä mä odotin. Vaikka sekin on ihan oma syy. Mä olisin voinut tutkia ne kuvat paremmin ja tehdä niistä jonkinlaisia päätelmiä, mutta mä katsoin kuvat vaan nopeasti ja luin kuvauksen. Kuvauksissahan on aina pieni myymisen meininki, joten paikka kuulosti paremmalta kun lopulta näytti.
"Isäntäperhe on lammen takana", tälleen Eira sen mulle sanoi muistaakseni. Ajattelin, että se on ihan ok. Paikanpäälle kun saavuttiin.. No, lampi vaan.. No, se oli ihan maximissaan kolmen henkilöauton kokoinen. Ja isäntäperheen talo näkyi erittäin selvästi meille koko reissun ajan. Olisivat edes laittaneet väliin jotain kasvustoa, mutta ei.. Meillä oli täysi näkyvyys sinne ja niin oli heilläkin meille.
Mutta ei siinä, se oli vain alkujärkytys. Tämä näköyhteys ja tosi pieni välimatka isäntäperheeseen ei haitannut meidän lomaa lopulta ollenkaan. Jos olisi ollut tarkoitus rellestää ja remuta yömyöhään, niin sitten valinta olisi ollut noin 100 % väärä. Nyt tämä oli ihan hyvä.
Mutta meidän vessa.. Mä nimesin sen heti valtaistuimeksi, koska siis.. Mä en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Kaikki tietää ulkohuussit, eikö niin? No, se oli semmonen, mutta siinä oli pieni kierrepallo. Ulkohuussiin astuttiin perinteisesti sisään rempallaan olevasta puisesta ovesta, jossa kummallakaan puolella ei lukko toimi kunnolla, mutta siellä ei vastassa ollutkaan istumakorkeudella olevaa kuivakäymälää. Semmonen sinne olisi mahtunut ja semmonen siellä olisi kuulunut olla, mutta ei ollut. Meidän kuivakäymälä oli nostettu jostain syystä liki katonrajaan. Siinä oli muistaakseni 2 rappusta, jotka piti nousta päästäkseen tekemään tarpeensa. Minun mittainen mies ei mahtunut siellä pissimään seisaalteen, joten päätin käyttää valtaistuinta vain hätätapauksissa. Muuten päädyin lorahtamaan aina luontoon.
Käydään tässä välissä katsomassa vähän kuvia.
Mutta meidän vessa.. Mä nimesin sen heti valtaistuimeksi, koska siis.. Mä en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Kaikki tietää ulkohuussit, eikö niin? No, se oli semmonen, mutta siinä oli pieni kierrepallo. Ulkohuussiin astuttiin perinteisesti sisään rempallaan olevasta puisesta ovesta, jossa kummallakaan puolella ei lukko toimi kunnolla, mutta siellä ei vastassa ollutkaan istumakorkeudella olevaa kuivakäymälää. Semmonen sinne olisi mahtunut ja semmonen siellä olisi kuulunut olla, mutta ei ollut. Meidän kuivakäymälä oli nostettu jostain syystä liki katonrajaan. Siinä oli muistaakseni 2 rappusta, jotka piti nousta päästäkseen tekemään tarpeensa. Minun mittainen mies ei mahtunut siellä pissimään seisaalteen, joten päätin käyttää valtaistuinta vain hätätapauksissa. Muuten päädyin lorahtamaan aina luontoon.
Käydään tässä välissä katsomassa vähän kuvia.
Kuten sanottu, kesäkuuputki jatkui ja jatkuu katkeamattomana Instagramin puolella. Tässä on ensimmäisen päivän kuvat. Ensimmäisessä on Maxin loistava asento ajomatkalta. Toisessa kuvassa.. No, musta ärsyttävyyskärry. Se oli nimensä mukaisesti ärsyttävä, koska ihan siinä missä kotona vihreä ärsyttävyyskärry pitää raahata joka paikkaan, niin piti myös tuo mökkipaikan ärsyttävyyskärrykin. Jos se ei johonkin mahtunut, niin hermo meni. Ja sehän meni, monesti.
Viimeinen kuva on otettu lammen toiselta puolelta, eli isäntäväen puolelta, meidän lomakohteesta. Siinä on pieni koppi, jonka yhteydessä puusauna ja siellä sitten sivussa näkyy myös valtaistuinhuone, eli puucee. Ja.. No, kyllä toi lampi voi olla ehkä kuitenkin jopa neljän henkilöauton kokoinen, mutta ei sen enempää. Se oli pieni, mutta sinne oli silti laitettu kanootti.. Joka oli uponnut. Myös laituri oli uponnut. Lampi ei houkutellut uimaan, joten en päässyt talvitakistani eroon.
Mutta vaikka mä kuinka yrittäisin haukkua ja pilkata tota mökkiä, niin se oli silti sympaattinen. Ja se toimi meille. Myös isäntäperhe oli sympaattista porukkaa, joten mikäs meidän siellä oli ollessa?
Ensimmäisenä iltana päästiin Ronin kanssa pieneen hiprakkaan. Semmoseen kivaan, että kaikkien oli vielä kiva olla. No, juotiin niin, että meistä tuli hitusen suulaampia ja saatiin siinä sitten kivasti aika kulumaan. Maxin mentyä nukkumaan, ruvettiin me saunomaan. Saunan jälkeen vielä grillattiin ja sen jälkeen pelattiin pelikorteilla ristiseiskaa yömyöhään. Siinä sitä tajusi viimeistään, että nuoruus on ohi. Juhannus ei ole rymyämistä, vaan istutaan kiltisti pelaamassa korttia ja siemaillaan pieniä annoksia lonkeroa. Mutta! Minä yllättäen pidin siitäkin tavasta viettää juhannusta.
Toinen aamu alkoi huonosti nukutuilla yöunilla. Maxin uni ei ollut normaalia, vaan se vähän väliä päästi kamalan karjaisun suustaan. Jos mä kerkesin hitusen nukahtaa ennen seuraavaa karjaisua, niin sitten mä heräsin säikähtäen. Ja kun mä herään säikähtäen, mä en saa unta enää ihan heti uudestaan. Kello väitti, että nukuin 5 tuntia, mutta tutkittuani asiaa, niin kello oli väärässä. Väitän, että mä nukuin 3 tai ihan maximissaan 4 tuntia jatkuvasti heräillen.
Tälle päivälle oltiin suunniteltu vähän kotimaanmatkailua. Musta olisi ollut kiva käydä katsomassa nähtävyyksiä, mutta eihän tämmösenä ajankohtana oli mitkään paikat auki. Ja Maxin kanssa ei tehdä mitään pieniä pysähdyksiä, joten päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun. Käydään jossain, piipahdetaan kaupassa ja sitten äkkiä kotiin.
Päädyttiin siispä Helwin Virvoke -nimiselle taukopaikalle. Tää teksti on nyt varmasti vahvaa toistoa noista Instagramin kuvateksteistä, mutta sille ei nyt voi mitään. Mä en muista mitä mä olen sinne kirjottanut, enkä jaksa nyt ottaa selvääkään. Nyt kirjoitetaan blogia, eikä mietitä.
Mutta siis.. Vau. Tommosiakin paikkoja vielä on. Asiakaspalvelukin oli suoraan jostain 90-luvulta! Nyrpeä myyjätär seisoo tiskin takana eikä ota mitään kontaktia asiakkaisiin. Ite joutui huutamaan vaan tilauksen ja sitten alkoi tapahtua. Meidän asioinnin kesken siihen ilmestyi ilmeisesti paikallinen nainen tilaamaan tupakkia ja se hoidettiin siinä välissä, ja sille oltiin kyllä mukavia.
Mutta asiakaspalvelun heikkous ei pilannut tota kokemusta. Se oli jotenkin tosi sympaattinen paikka. Siihen ilmestyi jatkuvasti uusia tyyppejä ja kaikki tunsi toisensa entuudestaan. Jotenkin tällein hyvin kaupunkilaistuneena olin jotenkin ihan innoissani siitä yhteisöllisyydestä mikä siellä vallitsi. Kylän ainoa kokoontumispaikka, josta vielä juhannusaattona sai tupakkia ostettua. Pidin, todella! Ruokakin oli hyvää, vaikka mikron kautta meidän lihapiirakat pöytään saapuivatkin. Se kuitenkin ehkä kuuluu tohon juttuun, koska se on tosiaan jonkinlainen aikamatka 90-luvulle kun pysähtyy kyläpahasen taukopaikalle.
Helwin Virvoke on kyllä paikka jossa kannattaa käydä jos liikkuu tuolla päin. Löytyy Mynämäeltä, tarkemmin Mietoisesta. Mietoinen? Eikö se taivuteta Mietoisesta? Kyllä, nyt ainakin. Mietoinen taas on ilmeisesti ennen ollut oma juttunsa, mutta se on yhdistetty Mynämäkeen. Ja Mietoisen asukasluku on ollut vuonna 2006, ilmeisesti ennen yhdistymistä Mynämäen kanssa, hurjat 1697, eli voidaan helposti puhua kyläpahasesta. Älkääkä ampuko mua jos annoin väärää tietoa, mä tutkin nopeasti vain Googlesta, koska kiinnosti.
Lihapiirakan jälkeen tultiin taas kaupan kautta mökkipaikalle. Touhuttiin päivä lähinnä Maxin kanssa ja sitten Maxin nukkumaanmenon jälkeen alkoi aikuisten hurjat korttipelimeiningit ja järkyttävät juhannussyömingit. Olin nimittäin erittäin ähky, enkä muista koska olisin viimeksi niin ähky ollutkaan.. Huh, tekee pahaa edes ajatella sitä.
Seuraavana aamuna oikeestaan vaan herättiin pakkaamaan auto ja otettiin nokka kohti kotia. Eli tekstin tässä kohtaa ollaan elämän tässä kohtaa. Toki sitten kun sinä tätä luet niin voidaan olla missä kohtaa elämää vaan. Aika syvällistä, mutta ei siinä ole mitään pointtia.
Mä lähden tästä nyt odottamaan Ronia, jotta voidaan ottaa nokka kohti Sälinkäätä ja vähän aikuisempaa juhannusta. Eli nyt ei mulla muuta ja huomiseen!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)