Ninja Max

Kyllä mä olen päättänyt nyt niin, että mä ainakin yritän kirjoittaa joka päivä. Joka päivä jotain. Ei välttämättä mitään hirveen pitkää, mutta edes sitä jotain. Eilinen blogimerkintä sai normaalia enemmän tykkäyksiä tuolla Facebookin puolella, joten oletan siitä näille olevan jonkinlaista kysyntää. Pyysin vaikuttamaan ja te vaikutitte, kiitos siitä.


Sen pitemmittä löpinöinneittä mennään suoraan päivän kuvaan, vaikka tänään voidaankin puhua päivän kuvista. Niitä on nimittäin kaksin kappalein.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Eräs aamu tässä, sanotaan vaikka 27. toukokuuta, heräsin aamulla siihen kun Max leikki autoilla ympäri kämppää. Eira oli kerennyt lähteä aamuvuoroon n. tunti ennen heräämistäni ja mä olin hieman hämilläni.. Oliko Eira nostanut Maxin sängystä ennen lähtöään? Ei ollut. Kokeilin nimittäin sinä aamuna sitten, että nostetaampa poika takaisin sänkyyn ja katsotaan mitä tapahtuu; jätkä alkoi heti kiivetä laidan yli.

Siinä kohtaa piti alkaa miettimään, että mitä me nyt tehdään? Maxin tuntien tietää, että jos ton laidan ottaa pois tosta sängystä, niin illoista ja aamuista, hyvin todennäköisesti jopa öistä, tulee hirveitä. Se ei tule siellä sängyssä pysymään, se nyt vaan on fakta.

Me aateltiin, että kokeillaan josko jätetään sille sukat jalkaan, ettei se vaan saa jalkoihinsa pitoa ja pääse sitä pitoa apuna käyttäen pois sängystään. Tämä ratkaisu todettiin hyvin nopeasti turhaksi, koska poika tulee sieltä pois oli sukat tai ei.

Patja sängyn viereen? No, se ei ole vielä kertaakaan tullut sieltä alas satuttaen itseään. On sitä patjaa siinä pari kertaa pidetty, mutta ei sitäkään aina muista. Sen muistaisi toki sitten, jos poikanen olisi itsensä loukannut jossain vaiheessa ja täytyisi olla huolissaan. Mutta nyt kun se tulee sieltä niin taitavasti ja itseään loukkaamatta, niin en tiedä onko patjalle tarvetta..

Kyllä mä tiedän, että jossain vaiheessa se laita on poistettava, ei se voi koko ikäänsä nukkua "vankilassa". Se on vaan tosi iso askel meille, oikeesti. Tiedän, että ei pitäisi edes odottaa sitä päivää kun se tulee satuttaen itseään alas tuolta.. Äh, se on vaan niin kauhean huono nukahtaja, että meidän pitäisi ruveta kantamaan sitä sänkyyn monta sataa kertaa illassa jos laitaa ei olisi.

Päivän kuvat on kuitenkin tältä aamulta. Meiän on asetettava joka ilta kamera Maxin huoneen lattialle, jotta voidaan seurata viereisestä huoneesta kuinka se sen nukahtaminen kehittyy. Yleensä siellä joutuu juoksemaan kerran tai pari, koska se yrittää lähteä laitoja pitkin kiipeämään. Se kun kuulee, että huonetta kohti on tulossa joku, niin se hyppää äkkiä muka-nukkumaan. On se semmonen ketku. Siellä se sitten vain nyökkäilee kun sinne sitten itse pääsee paikalle. "Täällä minä olen ollut kokoaika."

Kamera nappaa kuvan aina havaittuaan liikettä. Tältä aamulta saatiin ehkä parhaat todistusaineistot sängystäkarkailusta. Sieltä se karkaa, sitten se kävi ensitöikseen avaamassa huoneensa oven ja oli sitten ilmeisesti palannut leikkimään autoilla. Eira oli herättyään löytänyt autoilla leikkivän Maxin huoneestaan.

Mutta joo.. Ootte oikeessa, siitä sängystä on otettava se laita pois. Parempi enemmin kuin myöhemmin. Vaikka mulla luottoa onkin poikasen kiipeilytaitoihin näiden karkailujen perusteella, niin ei silti kannata jäädä odottamaan sitä, että se putoaa sieltä ikävin seurauksin. Tässä ollaan vaan niin uuden ja uskoakseni vaikean aikakauden edessä, että kyllä se mieltä aristaa.

Kaikki vinkit on tervetulleita. Miten saadaan lapsi pysymään sängyssä ilman laitaa ja miten saadaan aamulla varmuus siihen, että se ei ole laittamassa esim. hellaa päälle tai muuta? Suojia me ollaan katseltu, mutta ei se ole kiva ryhtyä suojaamaan koko kotia vaan sen takia, että jätkä päättää haluta nukkua ilman laitaa.

Mutta joo, tämmönen merkintä. Sanoin, että tekstiä tulee ja sanoin, että tulee semmoista kun tulee. Tämä oli tämmöistä ja huomenna voi tulla tuommoista. Palaillaan!

Terveisin,
Vesa-Matti