Mä voin kertoa teille, että mä olen nyt pitkästä aikaa katsonut muutaman Netflix -sarjan. Ensin katselin Russian Doll -sarjan toisen kauden, joka.. No, pidin siitä alusta, pidin siitä miten kausi eteni, mutta mä en pitänyt siitä miten se kausi loppui. Siitä syystä mulle jäi ehkä normaalia tyhjempi olo, koska mun mielestä sen ei olisi kuulunut loppua niin.
Sen jälkeen jatkoin Stranger Things -sarjan uudelle kaudelle. Siitä mä olen pitänyt, todella. Toisaalta vaan tuntuu, että mä olen nähnyt liikaa sarjoja, koska mä osaan kokoaika melkein kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu. Se on ehkä liian ilmiselvä, mutta ei se siitä huonoa tee. Kaipaisin siihen toki jotain todella yllättävää, jotta voisin olla edes hetken niin, että "tota mä en osannut odottaa!"
Tänään sekin loppui.. Heinäkuussa tulee kuulemma loput jaksot, mutta mä en jaksa odottaa! Mä haluaisin nähdä ne jo nyt! Vaikka taas toisaalta.. Nyt ei jäänyt niin kammottavaa oloa, koska tietää, että uusia jaksoja tulee vielä ja vielä suhteellisen nopeastikin. Kyllä on pakko jaksaa odottaa, koska ei muita vaihtoehtoja oikein ole.
Nyt kun keksin ruveta juttelemaan sarjoista, niin pakko sanoa, että tilattiin meille 10 eurolla 2 kuukautta C Morea. Oli pakko tarttua tarjoukseen, koska tuolla on paljon semmosia sarjoja, joita voidaan katsoa Eiran kanssa. Meillä oli jäänyt siellä Onnela -sarja hieman kesken, joten katsottiin keskeneräinen kausi loppuun ja sen perään vielä uusi kausi kokonaisuudessaan. Se on onneksi semmonen sarja, että ei se petä. Hyvää hömppää kohellusta, jota on kiva katella iltasin ennen nukahtamista.
Sitten mä olen yrittänyt katsoa sieltä semmosta sarjaa kun DikDek. Siihen mä olen toistaiseksi ollut lähinnä vaan pettynyt. Jos ette tienneet, niin mä olen ollut pitkään suuri Juha Vuorisen fani, ja mä olen lukenut DikDek-kirjasarjan useaan otteeseen. Tämän DikDek -sarjan hahmot ei ole ollut tähän mennessä yhtään sen näköisiä kun olen kirjoista saanut käsityksen. Eikä niiden luonteetkaan tai historia tunnu olevan sama. Se ärsyttää. Mä luulin, että mä jollain tavalla tuntisin nämä päähahmot, mutta ei, en tunne. Ne on ihan vieraita tyyppejä. Ton sarjan olisi voinut tehdä täysin uusilla hahmoilla, koska niin ne periaatteessa onkin. "DikDek – Painajainen majatalossa perustuu Juha Vuorisen vuosina 2006–2009 julkaistun Dik Dek -kirjasarjan hahmoihin." on lainaus Wikipediasta. Mutta musta tuntuu, että hahmoista on otettu vain nimet. Toivon, että Händikäppers ei tuota pettymystä, heitä kun en vielä ole sarjassa kerennyt näkemään. Tiedän niiden olevan ainakin yhdessä jaksossa, joten sitä odotellessa..
Tästä tuli mieleen se, että katsottiin myös Syke-elokuva: Hätätila. Mehän ollaan siis suuria Syke -sarjan faneja, joten olihan toi nyt pakko katsoa. Tässä elokuvassa oli vähän sama meininki kun aikanaan Salatut Elämät -sarjasta tehdyissä elokuvissa. Periaatteessa haetaan vaan elokuvalle suurempia katsojalukuja tutuilla nimillä. Elokuvalla itsellään ei ollut mitään tekemistä Syke -sarjan kanssa, joten mun täytyy sanoa, että elokuva oli suuri pettymys. Tutut hahmot ei takaa hyvää elokuvaa. Elokuva olisi siis toiminut ihan yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin, jos se oltaisiin tehty ennestään tuntemattomilla hahmoilla. Voin siis sanoa, että en halua nähdä enää ikinä ainuttakaan elokuvaa, jonka hahmot perustuu johonkin jo pitkään kestäneeseen sarjaan.
Semmosta tänään. Katsotaan vielä toi päivän kuva ja menen sitten vielä hetkeksi touhuamaan Maxin kanssa jotain.
Max otti multa tänään automatkalla mun aurinkolasit pois ja laittoi itselleen. Se peilaili itseään peilistä ja se huvitti sitä itseäänkin. Sitten tultiin kotiin ja jossain vaiheessa se taas löysi mun aurinkolasit jostain ja vei ne Eiralle, joka laittoi ne itselleen ja sen jälkeen Maxille. Mun piti olla nopea kuvan kanssa, koska siitä meinasi muodostua leikki; Maxin päästä äitin päähän, äitin päästä Maxin päähän..
Kiva kuva tuli, vaikka toi kamera ei tosiaan sisätiloissa kovinkaan kummoiseen pysty. Aina tosi rakeisia kuvia, mutta kun vielä kyseessä tilannekuva, niin on se normaaliakin rakeisempi. Silti kiva!
Ja hei, ostettiin Maxille tänään radio-ohjattava auto. Ei mikään erityisen kallis, 8 euroa se taisi maksaa, mutta siitä on ollut paljon iloa! Siis mulle.. Maxia se ei kovinkaan paljon kiinnostanut, mutta minä olen sillä hurjastellut, koska mun lapsuudessa tommosta ei ikipäivänä olisi mistään saanut 8 eurolla! Ne oli silloin todella kalliita, eikä meillä siksi semmoisia lapsuudessa pahemmin ollut. Nyt piti ottaa kaikki se aika takaisin ja leikkiä tolla sielunsa kylläiseksi! Ah, se oli mukavaa. Ja tulee olemaan varmaan vielä pari seuraavaa päivää!
Nyt ei mulla muuta! Huomiseen!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)