29. kesäkuuta 2022

Voiko leipä olla kakku?

Heti alkuun; anteeksi otsikointi. Täällä käsitellään yhden pätkän verran voileipäkakkua ja innostuin sen mukaan otsikoimaan tämän. Otsikointi kuvastaa hyvin levottomuuttani taas.


Yöt on kyllä mahdottomia. On suhteellisen vaikea nukkua kun ei halua olla kiinni minkäänlaisessa kankaassa, mutta ei viitsisi nukkua kovalla lattiallakaan. En tiedä, kyllä nämä helteet on jo nähty. Mä oon yrittänyt vähentää valittamista kaiken suhteen, mutta liian kuuma on vaan yksinkertaisesti liian kuuma. Olisipa edes yöllä viileä, jotta saisi nukkua rauhassa, mutta ei..

Joo, mä tiedän, kohta sataa, on kylmä ja sitten tulee lunta. Nyt pitäisi ottaa ilo irti tästä, ja niin mä pääosin otankin. Mä vietän päivät pitkät ulkona ja nautin tosta paahteesta, mutta ongelma tässä on ainoastaan nämä yöt. Kuumia öitä mulla ei siis tule ikävä, vaikka tiedossa onkin seuraavaksi kylmät yöt. Ei nekään kivoja ole, mutta silloin voi mennä useamman peiton alle. Nyt kun ei ole mitään peittoja päällä, eikä oikeastaan edes vaatteitakaan, niin siinä on vaikea enää oloaan paremmaksi tehdä. Tiedättekö, mulla on pirun kova ikävä ilmalämpöpumppua.

No, lakataan valittamasta. Niissä ei silti mitään hyvää ole. Piste.


Päivän kuvan pariin, eiköstä vain? Mä yritin tossa äsken syödessäni lisätä Instagramiin kuvaa tänään tekemästäni voileipäkakusta, mutta se jäi kokoaika vaan lataamaan, eikä mitään tullut ulos. Kokeilin neljä kertaa, mutta koskaan en päässyt julkaisemaan sitä. Turhauduin, tulin koneelle ja latasin seuraavan kuvan koneeltani.


Siinä on parikymppinen Vesa-Matti. Mitä osaan tähän hätään kuvasta kertoa, niin väittäisin istuvani siinä semmoisessa.. Öö.. Sanottiin niitä pienenä "vanhusten keinuiksi". Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin vain puutarhakeinu, tai pihakeinu. No, semmonen missä istutaan vastakkain ja kiikutaan menemään.

Mun on vaikea sanoa olenko tossa oikeasti humalassa vai näytänkö siltä vaan, koska en muista. Mun huono muistini on oikeasti huono. Mutta ton paidan mä muistan! Ostinkohan mä sen Hyvinkään Jussintorilta joskus kun siellä oli jotkut markkinat? No, noin hyvin muistin sen. Toi paita kuitenkin taisi revetä, tai sitten se oli joku toinen paita joka repesi. Ehkä annoinkin tämän paidan pikkuveljelleni?

Näettekö miten parraton naamani on? Niin, mulla ei vielä tohon aikaan kasvanut kun karva siellä ja toinen täällä. Pitää mennä 3 vuotta tosta eteenpäin, että parta on kuvien perusteella ollut mainittavasti olemassa. Alkoiko mulla kasvamaan parta kunnolla vasta 23-vuotiaana? Jestas. Sen jälkeen sitä ei ole kyllä kauhean useasti leikattu kokonaan pois.

Toi lippis on edelleen olemassa ja tykkään siitä edelleen. Hassua, mun lippis on vanhempi kuin ne lapset, jotka nykyään käyttää noita samallaisia hattuja – räppikattiloiksikin kutsuttu.


Hmm, mitähän sitä.. No, ette ole voineet välttyä siltä tiedolta, että huomenna täytän 33. Mä olen sen verran synttäri-ihminen, että koen jostain syystä jatkuvasti tarpeelliseksi mainostaa syntymäpäivääni. Se on huomenna, jos ette tienneet. Siis huomenna ikäännyn.

No, mun oli tarkoitus ensin tehdä juustokakku, mutta Eira tekee sen verran hyvää mansikkakakkua, että päätin antaa makean osuuden Eiralle. Halusin silti jotain tehdä, joten otin vastuulleni voileipäkakun. Pyysin Eiralta sen perinteistä ohjetta, koska se on hyvä pohja. Sillä saa todella toimivan voileipäkakun niinkin, mutta enhän minä olisi minä, jos en lähtisi sitä jotenkin muokkaamaan.

Otin metwursti/salami/mikälie-täytteen kokonaan pois ja tein toiseen väliin zaz.. Tzaz.. Tzatziki-täytteen. Kinkkutäytettäkään en voinut jättää sellaiseksi, vaan maistelin ja maustoin sitä vähän enemmän kun pyydettiin. Siihen tuli perinteisen lisäksi vähän hunajaista balsamicoa, sitruunan mehua, pippuria.. Öö.. Semmosta pientä ylimääräistä, jolla saa siihen vähän enemmän makua. Ripautin aina jotain, sekotin ja maistoin. Totesin kokoaika meneväni oikeaan suuntaan ja sitten se oli jossain vaiheessa valmis.

Tzatziki-täytekkään ei ole semmonen mitä netistä luin, koska kyllähän siihenkin piti antaa oma panoksensa. Tylsää vaan seurata ohjetta. Meinasin ohittaa vaiheen, jossa pyydettiin laittamaan turkkilainen jugurtti siivilöitymään pariksi tunniksi, mutta sitten totuus iski vasten kasvoja.Tein soossin valmiiksi ja olin ihan huuli pyöreänä, että "minkä ihmeen takia tää on näin juoksevaa?" Siivilöin kastikkeen valmiina ja kyllähän siitä tuli huomattavasti parempi koostumus. Niin, siis siivilöin harson läpi, koska siivilästähän toi koko mömmö olisi vaan valunut pois.

Huomenna vielä koristelu ja sitten pääsee maistamaan tuotostaan. Uskon sen olevan hyvää, koska tein tosiaan makuaisti täysin edellä ne täytteet. Tai sitten käy niin, että mikään ei sovi minkään kanssa ja koko kakku on kuraa. Ei voi tietää vielä.


Huomenna pitäisi aamulla ensitöikseen käydä auttamassa siskoa muutossa. Toivon, että keretään ennen korkeimpia asteita, koska mä en osaa kuvitella mitään tuskallisempaa kun muuttaminen helteellä. Sen muuton jälkeen voin keskittyä loppupäivän olemaan 33-vuotias. Niin, tiesittekö, että täytän huomenna 33?

Teidät kaikki on kutsuttu! Tai, no.. Jos siellä lukijoissa on ihan mulle tuntemattomia sankareita, niin ehkä me vielä mietitään sitä. 

Ja nyt ei mulla muuta! Huomiseen! Menee varmaan aika myöhäiseksi kirjottaminen huomenna, koska siis ajatelkaa, minulla on huomenna.. Ei mennä siihen enää, ehkä te tajusitte jo.

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)