Extraluukku 25 – Joulu ja lahjat

Aattelin tulla vielä tänään kirjottamaan, koska.. No, mun vaan tekee mieli kirjotella. Pakko kertoa teille vähän mun joululahjoista, ja muutenkin tosta joulusta varmaan muutama sana. Koska siis, tää joulu tuntui joululta, vaikka mä saatoin sitä alkuun epäillä.

Okei, joulusta puuttui sauna. Ja glögi. Ja vähän myös joku hyvä viini. Mutta jos näitä puutteita ei oteta huomioon, niin tää oli silti joulu.


Mites se sitten meni meillä? No, herättiin, istuttiin tuijotellen telkkaria ja juteltiin, jossain kohtaa tuli jouluruoan aika – joka taas kerran oli tosi hyvää – jonka jälkeen taas istuttiin tuijotellen telkkaria ja juteltiin. Paino silti aina sanalla juteltiin, eli oltiin yhdessä. Ja se yhdessäolohan siinä on se juttu. Oon tainnut sen ennenkin mainita..

Jossain kohtaa tuli lahjojen jaon aika, jota mä tavallaan odotin vähän pelonsekaisin tunnelmin, mutta mulla on syy siihen. Kuulette kohta.

Ihmiset kokoontui olohuoneeseen ja nuorin meistä sai toimia lahjojen jakajana. Lahjat ei jakaantunut kovin tasaväkisesti ja se oli se mikä mua tässä pelotti. Eira oli sanonut, että "mä en tänä vuonna ole löytänyt sulle kun yhden lahjan, ja siihen sä saat tyytyä." mä hyväksyin sen tottakai, ne kun ei edelleenkään ole se pääasia. Vaan kun lahjoja alettiin jakamaan, niin se meni tyyliin niin, että yksi lahja jollekin toiselle, jonka jälkeen kaksi lahjaa mulle. Yksi lahja taas jollekin toiselle, ja kaksi lahjaa mulle. Yhtäkkiä mä olin hautautunut lahjakasan alle.

Eiran yksi lahja, niin.. Oli ilmeisesti innostunut. Mä vähän olin huomaavinanikin, että aina kun se jostain kaupasta tuli, niin se oli ostanut mulle taas jotain. En mä omia pakettejani laskenut, mutta mulla oli varmaan enemmän lahjoja kun mitä muilla oli yhteensä. Ja se, vaikka sen kuuluisi varmasti tuntua lähinnä tosi kivalta ja hyvältä, niin mulle saattoi tulla vähän myös paha mieli.

Lahjat kaikki oli mieluisia ja tarpeellisia, mutta paha mieli tuli lähinnä siksi, että mulla oli liikaa ja/tai muilla liian vähän, mun mielestä. Vaikka mä painotan kokoaika sitä, mitä meillä varmasti kaikki, niin ei ne lahjat ole pääasia. Silti.

Ja vaikka mä muiden puolesta samalla kärsin, ja omasta puolestani salaa nautin, niin pääasia, että kaikilla oli kivaa. Ja mun mielestä kaikilla oli.

Lahjojen jakamisen jälkeen jatkettiin sitä meiän oleilua. Mulla ja äitillä se oleilu jatkui lähemmäs aamu seitsemää, jonka jälkeen mentiin sitten nukkumaan. Se on toisinaan ollu meiän semmonen juttu, että jouluna valvotaan myöhään, ehkä jopa seuraavaan aamuun. Otetaan ikäänkuin kaikki irti siitä ajasta.


Ja semmonen meiän joulu aikalailla oli. Jouluihminen kun minäkin olen, niin nautin kyllä suuresti. Joulu voisi olla useamminkin.

Seuraavaksi se mitä te kaikki olette tänne tulleet lukemaan; lahjat! Kyllä, mä vaikutan taas pieneltä pojalta, mutta en voi sille mitään. Joulun aikaan saa olla mieleltään enemmän pikkunen poika kun normaalisti on.

Mä sain sukkia ja boxereita, jotka on aina tarpeellisia. Olisi outoa, jos en sanoisi saaneeni suklaata, koska sitäkin aina tulee. Ja siis tuli nytkin. Öö, uudet käsineet, vaikutti tosi hyviltä. Uudet Reinot, koska edelliset alkoi tosiaan olemaan jo parhaat päivänsä nähneet (en kuulema saa säästää vanhoja enää..). Sitten tuli pöytäkalenteri, koska en jotenkin osaa varmasti enää elää ilman kalenteria. Sitten tuli paksu kirja, joka kantaa nimeä Loiri. Mä tavallaan sanoin Eiralle sen vitsillä kaupassa, että "ootkos ostanu mulle jo Loirin?" salaa toki ajatellen, että ehkä se voisi ostaakin sen. Ja siis osti, ja tulen varmasti lukemaan. Ja uskoakseni myös pitämään lukemastani. Sitten Eira oli ostanut meille keittiöön vähän tarvikkeita, ja sit oli mulle vielä semmonen iso paistinlasta grillaushommiin. Hajuja tuli pariakin erilaista.

Sitten tuli maalausvälineet! Oli kuulema Eiralta heräteostos, mutta mun mielestä aika täydellistä, koska olen tänne blogiinkin kirjottanut ajatuksistani maalata joskus jotain. Toki toi setti ei ole mikään maailman paras, mutta silläpä se onkin juuri hyvä. Pääsen kokeilemaan, että onko mun mielenkiinto maalaamista kohtaan pysyvää, vai oliko se vain joku päähänpisto. Voisi kai sanoa, että toi on tommonen aloittelijapakkaus, ja jos siitä oikein innostumalla innostuu, niin voi ostaa ns. ammattilaisen välineistöä joskus.

Kotona mua odotti se paketti, jonka piti olla mun ainoa. Se oli iso ja painava, eikä sitä viittinyt ottaa reissuun mukaan, siksi se siis jäi kotiin odottamaan. Mä olen jo pitkän tovin kuunnellut mun tietokonetuolin pitämää ikävää natinaa ja joskus totesinkin tarvitsevani uuden. Tämä oltiin kuultu. Nyt mulla on uusi tuoli millä istua ja kirjotella. Vähän voi istua ja pelatakin, ei varmasti ole kiellettyä. Tää on tosi paljon ryhdikkäämpi kun toi mun vanha. Mä laitan itseasiassa kuvaparin nyt:

Vasen vanha tuoli, oikea uusi tuoli. Masa halusi toimia molemmissa kuvissa tuote-esittelijänä. Tosin, vaikuttaa siltä, että vanha tuoli oli esittelijän mielestä mukavampi.

Tää uus tuoli on kyllä tosi hyvä. Tää ei ole samallainen löhöpenkki kun toi vanha oli, mutta tää onkin varmasti paljon parempi mun selälle. Tää melkeinpä pakottaa istumaan ryhdissä, ja sitä mä olen vähän kaivannutkin.

Hmm, toivottavasti en unohtanut nyt mainita mitään.. Meinasinpas unohtaa! Mä melkein jo niin totuin näihin, että en meinannut edes muistaa. Mulla ei mun muistaakseni ole koko mun aikuisiällä ollut villasukkia.. Nyt mulla on, ja on oikein Eiran tekemät! En mä mikään vilukissa ole koskaan ollut, mutta nää on ihan mukavat jalassa. Tuo semmosen kivan lämmön jalkoihin, mitä ei oo koskaan osannut edes kaivata.


No nyt on kai kaikki mainittu.. Toivon ainakin kovasti niin. Olisi kovin ikävää unohtaa mainita jotain, koska kaikki oli tosi kivoja. Tarpeellisia ja hyödyllisiä, mitä sitä aikuisena ehkä eniten toivookin.

Ja eikai tässä sen enempiä jouda jaarittelemaan. Kivaa on ollut ja se kai on pääasia.

Terveisin,
Tekko