Viime yö oli jokseenkin raskas. Mä en ymmärrä mikä siinä oikein oli, mutta siis mä heräsin aina heti just kun nukahdin. Mä heräsin siis omaan kuorsaukseeni. Kokoaika. Se kaiketi johtu aika pitkälti siitä, että mun nielu oli täynnä limaa ja se jotenkin vahvisti sitä kuorsausta.. En mä tietääkseni alota kuorsausta heti kun mä nukahdan, mutta nyt se tapahtui ja se piti mut sitten hereillä.
Nuorempana joskus pikkuveli nauroi mulle välillä siitä syystä, että herätin itteni aika usein äännähtämällä jotain epämääräistä. Sillon se yleensä tapahtui vain kerran ja sen jälkeen uni oli oikein toimivaa. Viime yönä herätin itteni varmaan 15-20 kertaa ja sen jälkeen uni ei enää tullut lähes lainkaan, vasta joskus aamuyöstä.. Yritin käydä sylkemässä nieluni tyhjäksi, mutta ei sekään onnistunut – mä tunnen edelleen, että siellä on tavaraa. Aina kun sitä saa sieltä vähän pois, niin siellä on jo uusi setti tulossa. Joten viime yön episodi voi ihan hyvin tapahtua tänäkin yönä, vaikka en sitä yhtään toivo.
Ja hmm, tänään oli viimeinen työpäivä. Mä olin jotenkin varautunut siihen, että olisin jotenkin enemmän rikki, mutta ei. Päivä meni niinkuin kaikki päivät on menneet, ja iltapäivästä lähdin vaan kotiin – toki ensin palautin mun avaimet. Se oli siinä.
Ne mun jatkosuunnitelmat, no.. Ne on kai sitten menneitä. Mulla oli tossa yksi linkki, jonka kautta mun olis pitänyt viime perjantaina nähdä yhtä ihmistä, mutta tämä peruuntui toisen henkilön sairastumisen vuoksi. Sain viestin, että siirretään tapaamista. No, viimeisin viesti tästä numerosta on nyt "Jään joululomalle ja sen jälkeen siirryn muihin tehtäviin, hyvää joulua. Sähköposti ja puhelinnumero ei ole enää käytössä."
Kaikki asiat tyssäs siihen. Mä en tiedä yhtään mitä tuleman pitää.. Okei, no sen tiedän, että pitää itse aloittaa raivoisa työnhaku ihan tosissaan. Tässä on nyt mahdollisuus semmoseen mitä en todella halua, eli en tosiaankaan halua tammikuussa jäädä tyhjän päälle ja olla tekemättä mitään. Työttömyys ei kyllä nyt jotenkin yhtään houkuta.
Kaikki on kyllä sitä mieltä, että asiat järjestyy ja hoituu kyllä.. Joo, niin niillä on ollut tapana, mutta mä en siis oikeesti haluaisi jäädä vain kotiin. Se olisi tosi paha takapakki mun kehitykselle ja jotenkin tuntuu, että kaikki olisi sitten ollut turhaa.. Eihän se toki ihan niinkään ole, mutta siltä se tuntuu.
No, mutta nyt kun mä olen lomalla, mä haluaisin olla lomalla. Mä en jaksais stressata tätä hirveesti, vaikka tottakai mun täytyy. No, yritän kuitenkin luvata itselleni nyt sen, että olisin tästä päivästä vaikka edes tonne 25. joulukuuta asti täysin stressitön. Ikäänkuin oikeesti lomalla.
Joten nyt loppu. Ei enää ajatustakaan työasioihin päin tässä vaiheessa. Ja jatketaan asioiden – ei ehkä juuri näiden – ihmettelyä huomenna.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)