Luukku 15 – Koko tämä päivä

Taas tää teksti tulee jotenkin tosi myöhään, hmm. Vaikeempaa tästä tekee vielä se, että en edes tiedä mitä kirjottasin tänään. En oo kerennyt miettimään edes koko aihetta.. Eilen mulla oli jonkinlainen ajatus, mutta tänään ei pienintäkään.

Toisaalta saatoin juuri kehittää semmosen. Voisin kokeilla sitä yhtä ideaa, joka mulle tarjoiltiin tän joulukalenterin alussa. Pääsin tänään nimittäin liikenteeseen! Pois neljän seinän sisältä näkemään kaveria. Eli voisin ehkä kirjottaa tästä tapaamisesta.

Ja koska teitä varmasti kiinnostaa, niin kerron, että mulla ei oo oikeestaan enää kun tää yskä mikä haittaa välillä elämää. Kurkkukipu on jotenkin tän päivän aikana hävinnyt, tai ainakin laimentunut huomattavasti. Aamulla se oli kyllä kipeä, mutta enää en huomaa kun ihan pientä kipua nielastessa. Uskaltaisin sanoa, että tää tauti oli tässä. Yskä voi tosiaan kyllä jälkitautina jatkua vaikka ja kuinka, mutta toivottavasti siitäkin se kipu häviää pian.

Nyt kuitenkin siihen kaveritapaamiseen. Tai itseasiassa.. Antaa mennä koko päivä kirjotettuna, koska sekin on ihan mielenkiintoinen tapa tuhlata yksi luukku.


Heräsin siinä vähän yli kahdentoista.. Nukuin jotenkin tosi pitkään, en ymmärrä. Kuitenkin, sängyssä kuuluu makoilla tovi heräämisen jälkeen ja siis vain räpeltää puhelinta. Piti poistaa randomit kaveripyynnöt Facebookista, tarkistaa Instagram ja pelata hetki yhtä odottelupeliä. Sitten istuma-asentoon ja lattialta housut jalkaan. Sitten seisoma-asentoon ja vaaterekin päältä t-paita päälle. Muutama askel huoneen ovea kohti ja aamutakki (ja pipo) naulakosta päälle.

Ovesta toiseen huoneeseen ja rullaovi takana kiinni, koska Eira jäi vielä nukkumaan. Vettä kahvinkeittimeen, puruja kahvinkeittimeen ja kahvinkeitin päälle. Vessatauko. Leipäpussi leipälaatikosta, tuorejuusto ja kinkku jääkaapista ja leipää tekemään. Tuorejuusto ja kinkku jääkaappiin ja leivät pöydälle odottamaan kahvia. Tiukka tuijotus kahvinkeittimeen, koska kahvi tippuu nopeammin kun sitä tuijottaa. Kahvi mukiin, maitoa päälle ja valmis maitokahvi leipien viereen pöydälle. Hauska fakta: mä en osaa istua keittiön pöydän ääressä, mä oon lähes aina siinä jotenkin polvillani ja nojaan jotenkin hassusti eteenpäin.. Leivät syöty ja kahvia enää tippa mukin pohjalla. Uutta kahvia entisen tipan päälle ja tämän kupillisen kanssa matkustankin olohuoneeseen.

Olohuoneessa istahdan tietokonetuolilleni. Varovasti, koska tuoli narisee liikaa, enkä halua herättää yövuorosta väsynyttä Eiraa. Käynnistän näytön ja avaan mun tietokoneen lukituksen – en edes tiedä miksi tää on lukossa.. Selain auki ja Facebookkia rullaamaan alaspäin, eikä siellä mitään ollut. Blogi auki ja selaamaan tilastoja, eikä sielläkään mitään normaalista poikkeavaa. Päädyn käynnistämään The Sims 4 -pelin. Tunnit vierii.

Jossain kohtaa rupean miettimään, että olisinko jo tarpeeksi terve näkemään ihmisiä? Mietin viestin laittamista Ronille, mutta jotenkin siirrän sitä kokoaika. Jatkan The Sims 4:n pelaamista. Aika kuluu taas.

Viesti kolahtaa Facebook-postilaatikkoon; se on Roni.

– Lähetääks kahvil? Roni kysyy
– Kappas poikaa ku ajatteli lähes samaa ku mitä minä oon tässä pohtinu tovin. vastaa Vesku

Suljin The Sims 4 -pelin ja menin lataamaan kahvinkeittimen Eiraa varten valmiiksi. Vaihdoin aamutakin huppariin, heitin hupparin päälle liivin ja laitoin kengät jalkaan. Ulostauduin ja juuri samaan aikaan auto kaartaa pihaan. Kävelin autoon ja tervehdin Ronia. Roni pakittaa pois meidän pihalta ja lähdetään kohti Riihimäen ABC:tä.

Automatkalla usein pohditaan, että kumman vuoro maksaa kahvit tällä kertaa.. Maksetaan aina vuoronperään, koska kuka jaksaa aina maksaa erikseen muutaman euron ostoksen kortilla? Roni sanoi, että se on sille ihan sama, joten Roni maksaa.

Laitoin muutaman euron pelikoneeseen, mutta en voittanut pariakymmentätuhatta. Siirryttiin istumaan pöytään ja keskusteltiin niitä näitä. Nämä keskustelut ei suoranaisesti tallentuneet mun kovalevylle, mutta kai siitä on hyvä muistaa edes pääkohdat; Ronin pikkujoulut, työasioiden puintia ja sivuttiin myös sitä, että mitä tehdään kahvin jälkeen. Kahvit naamariin ja eteenpäin.

– Meinasitko mennä Eiralle sitä lahjaa ettimään? kysyy Roni
– Öö.. Kyllä oli tarkoitus. Vesku vastaa.
– Mistä? Cittarista? Roni jatkaa.
– Öö.. Meinasin kyllä aluks Prismaa, mutta sait ylipuhuttua. sanoo Vesku.

Ajettiin Riihimäen K-Citymarketin parkkipaikalle ja käveltiin siitä sisälle kauppaan. Kierrettiin kauppaa kuumeisesti läpi, vaikka löysin sen yhden osan Eiran lahjaa jo lähes heti kauppaan astuttuamme – aattelin, että löytäisin vielä jotain lisää. Samalla tutkin kaikkea vähän semmosella ajatuksella, että kyllähän mun pitää ostaa vielä parille muullekin lahjat.

– Mennäänkö jo kassalle? Roni kysyy
– Joo, joo.. vastaa Vesku ja kääntyy taas uuteen hyllyväliin ilman aikomustakaan lähteä kaupasta pois

Kauppa tuli kierrettyä aika perusteellisesti ennen kun oikeesti poistuttiin sieltä. Päästiin ulos kaupasta ja autollekin asti jo.

– Mitäs sitte? Roni aloittaa autossa
– Öö.. Mul on nälkä. jatkoi Vesku
– Käyt hakee S-marketista nakkeja ja ranskalaisia ja syöt niitä. Roni keksii
– Öö.. Ok. Vesku myöntyy.

Ajettiin Riihimäen S-Marketin pihaan parkkiin ja käveltiin siitä sitten kauppaan. Kierrettiin kauppaa kuumeisesti läpi, koska mä en olis halunnut niin tylsää ruokaa kun ranskalaisia ja nakkeja.. Päätin siispä ostaa kaikkea muuta oheiskrääsää siihen; broilerpyöryköitä ja sipulirenkaita. Itsepalvelukassan kautta ulos ja autolle.

– Sit varmaan teille? aloittaa Roni jälleen
– Öö.. Joo. vastaa Vesku

Ajettiin meiän talon edustalla

– Onks Eira menossa johonkin? Että ajanko pihaan vai sivuun? Roni kysyy
– Öö.. No Eira menee yöhön, että.. Vesku saa sanotuksi
– Eli sivuun. Roni sanoo ja ajaa talon edustalle tien viereen

Tultiin meille hissukseen, koska ei ollut tietoa vieläkö Eira nukkuu. Avasin välioven ja kuiskasin "kukkuu?" enkä saanut vastausta. Hetken päästä koira kylläkin juoksi eteiseen, mutta tajuttuaan ketkä tuli, palasi takaisin sänkyyn Eiran viereen. Marssittiin keittiöön ja laitoin uunin päälle. Rupesin tunkemaan kaikkia ruoka-asioita pellille ja Roni arvosteli vieressä: "Et sä puolita noita nakkeja, kokonaisena vaan!" en totellut.

Keittiön pöydän ääreen odottelemaan uunin lämpenemistä, ja päätettiinhän siinä sitten hetki pelata. Uunin valo sammoi pitäen pienen napsahduksen äänen.

– Uuni on muuten valmis. Roni sanoo pelailun tiimellyksessä
– Öö.. Joo.. Kuulin. Vesku vastaa

Ruoka uuniin ja pelailut jatkuu. Eira ilmestyi keittiöön laittamaan kahvinkeittimen päälle ja hävisi taas paikalta. Pelit ja ruoan odottelu jatkui. Ruoka oli ollut tarpeeksi aikaa uunissa, mutta peliä ei voinut lopettaa kesken, joten kävin sammuttamassa uunin ja jätin ruoan hetkeksi jälkilämmölle. Pelit loppui, otin ruoan pois uunista ja alettiin kasaamaan kekoja lautasille. Majoneesiä siihen viereen dipiksi ja siinä oli oikein hyvä sunnuntailounas valmiina.

Ruoan jälkeen olohuoneeseen, ajatuksena oli ehkä katsoa joku elokuva, mutta ei mun keskittyminen jotenkin riittänyt. Olisin halunnut tehä kokoaika vaan kaikkea muuta, mm. harjata tukkaani, joten lopetettiin se elokuvan katsominen sitten siihen. Eirakin liukeni jossain vaiheessa paikalta, koska uusi yövuoro odotti tekijäänsä.

– Pelataanko sit vaikka pari peliä? kysyy Roni
– Öö.. Joo vaikka. vastaa Vesku

Istuttiin siispä olohuoneen sohvilla ja pelattiin kännyköillämme peliä, jota ollaan pelattu jo aika pitkään molemmat. Taustalla pyöri kokoaika samalla YouTubesta semmonen sarja mun lapsuudesta kuin "Sätkyjä ja tärinöitä", jonka halusin Ronille esitellä. Roni ei tainnut pitää.. Pelit päättyi pariin voittoon ja yhteen häviöön.

– Mun pitäis muuten kirjottaa viel tänää blogikin.. Vesku aloitti vuorostaan
– Öö.. Blogia vai? Roni nostaa kulmiaan
– Joo, oon kirjottanut jo 14 päivää putkeen. vastaa Vesku ylpeänä
– Öö.. Ok. Roni päättää keskustelun ja menee silittämään Masa-kissaa

– Niin, pitäskö meiän lopetella tää päivä? Vesku kysyy hetken päästä
– Öö.. Ajattelin ihan samaa. sanoo Roni

Roni laittoi kengät jalkaan ja mä laitoin jalkaani reinot, koska piti käyttää Nella vielä ulkona. Kävin Ronin autollakin kyllä vielä, koska en voinut lahjaa aikaisemmin kuljettaa sisälle – nyt se oli turvallista. Nella jäi pihalle haukkumaan ohikulkijoita. Mun sukat kastui matkalla, koska mun reinot alkaa olemaan jo parhaat päivänsä nähneet, eikä ne muutenkaan loskasäästä tykkää.

Päästiin Nellan ja lahjan kanssa sisään kastuneista sukista huolimatta. Sukat sai painua pois jalasta ja meninkin samalla piilottamaan lahjaa, koska siitä puuttuu vielä paketointi. Hörppäsin tuopin vettä ja tulin tietokoneelle kirjottamaan tätä.


Noin, semmonen päivä oli tämä. Mitäs piditte? Kokeilin tämmöstä uutta tyyliä tänään. Ei tunnu kyllä kovin multa itseltäni, mutta oli ihan kiva kokeilu. Voi olla, että siellä on tosi paljon semmosia ajallisia virheitä, että toisessa kohtaa puhun kaikesta menneessä muodossa ja toisena hetkenä saatan olla tässä hetkessä, vaikka sen kuuluisi olla menneessä muodossa.. Yritin niitä sieltä kyllä parhaani mukaan korjata pois, mutta en tiedä sainko kaikkia. Rikkoo tarinaa varmasti aika hyvin, mutta en jaksa nyt viilailla.

Sen pidemmittä puheitta, ihmetellään lisää huomenna! (Eikä mulla menny ku tunti kirjottaa tää pätkä..)

Terveisin,
Tekko