Luukku 4 – Kysymyksiä ja vastauksia | 2/4

Neljäs luukku ja tänään jatketaan eilisestä. Mä en kyllä tahtois, mutta jotenkin se tuntuu nyt kaikista luontevimmalta. Tai siis, pään mielestä se on paras ratkaisu, joten sillä mennään.

Kyllä mulla alkaa silleen olee jo aika hyvät fiilikset ja tuntuu, että kyllä tästä vielä ihan toimiva joulukuu rakennetaan. Mutta vielä toistaiseksi siis mennään aikalailla sieltä, missä ei sitä aitaa tunnu olevan.

Mä en tiedä miksi mä moitin itseäni jatkuvasti siitä, että nää asiat ei nyt kelpaa tänne ja pitäisi olla enemmän ja suurempaa.. Vaikka siis koko tän mun blogin joulukalenterin tarkoitus on olla vain 24 päivää kirjottamista.. Jos tarkkoja ollaan, niin ei tää oikeestaan vaadi mitään hirveen suurta panostusta. Jotenkin vaan haluisin tarjota lukijoilleni jotain enemmän.. Eikai se väärin ole? Tai on se väärin siinä tapauksessa, että haluan hirveesti tehdä jotain, mutta en saa aikaiseksi ja lupailen vaan.

Nyt mä kuitenkin otan ehkä tän viitan pois harteiltani, enkä lähe lupailee teille enää mitään. Sori. Tulee sit jos on tullakseen. Tämmönen järjestely voi ehkä auttaa mun päätäkin vähän paremmin, koska ei tarvitse aiheuttaa itselleni lisää stressiä. On meillä vielä paljon jäljellä, joten kyllä tänne varmasti tulee muutakin.

Nyt kuitenkin, kysymyksiin ja vastauksiin. Ja kysymyksen on tosiaan osoitteesta hidastaelamaa.fi ja mainitsen tämän siksi, että mun mielestä se on ihan reilua. Ei voi ottaa toisen laatimia listoja ja pitää omanaan, uskoisin. En ainakaan haluais, että kukaan tekis mulle niin. Nyt:


1. Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa olet myöhemmin nähnyt luovuutta?

– E-en? Mä oon lukenut tän kysymyksen nyt monia monia kertoja, mutta en silti saa yhtään semmosta tilannetta päähäni. En siis ilmeisesti ole kovin hyvä hulluuden/luovuuden näkijä. Mä voisin väittää, että mä en osaa nähdä asioita näin, koska mä olen liian rauhallinen ihminen. En osaa pitää asioita hulluina, ehkä..

2. Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?

– Jos kaiken vois tehdä eri tavalla kun toiset, niin tekisin. Mä siis inhoon kaavamaisuutta, mutta sitä on mahdotonta päästä karkuun. Esimerkiksi musiikissa on se, että jos jostain tulee liian valtavirtaa, niin mä en osaa enää pitää siitä. Mä en arvosta pukeutumisessa muotia, koska se on tylsää kun kaikki pukeutuu samalla tavalla.. Jos mä vaan osaisin ja uskaltaisin, niin mä olisin varsin eriskummallinen kaveri ja tekisin kaiken eri tavalla.. Mutta kun en ole vielä tarpeeksi tasapainoinen ihminen tuomaan itseäni esille, niin pyrin aikalailla olemaan harmaata massaa. Iso peukalo kaikille tosi erilaisille.

3. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?

– Tähän mun on pakko vastata, että mä en ole käynyt Lontoossa, vaikka haluisin. Tai no, missään päin Englantia, vaikka haluisin. Mä en oikeesti halua edes matkustaa mihinkään, mutta mä haluaisin päästä joskus käymään Englannissa. Eli mikä mua pidättelee? No ainakin se, että en halua vaikka haluan. Mä en tiedä miksi, mutta mä olen jotenkin aina kuvitellut sen luonnon siellä jotenkin niin erilaiseksi ja tosi hienoksi, ja haluaisin päästä sitä joskus katsomaan. Mutta haluan päästä katsomaan sitä siten, että mun ei tarvitse olla siellä, mutta silti se ei olisi vain kuvien/videon kautta. Tää on varmaan jonkinlaista hulluutta nyt, mutta en voi sille mitään. Ja jos joskus päättäisinkin haluta päästä sinne, niin en varmasti mene lentokoneeseen, joten se pidättelee myös.

4. Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?

– E-ehkä? Tai siis, että on jotenkin tosi vaikeeta silleen siirtyä elämässä eteenpäin tietynlaisten asioiden jälkeen. Ei niistä kaikista asioista nyt varmasti kuuluisikaan päästää irti, mutta niiden olisi hyvä jäädä vahvasti taka-alalle, koska niihin ei voi itse enää mitenkään vaikuttaa. Voisin ihan mielelläni päästää irti liiallisesta ajattelusta ja asioiden pyörittelystä, koska se ehkä aiheuttaa eniten vaivaa. Mun pää on vaan semmonen, että se haluaa käsitellä asioita ihan liian pitkään (vaikka siis mitään oikeeta käsittelyaikaa ei olekaan, mutta silti). Oman mielenterveyden säilyttämiseksi olisi hyvä lakata ajattelemasta.

5. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?

– Jos pitäisi valita ihan uusi kaupunki, eikä saisi valita sitä helpointa (eli Hyvinkäätä), niin.. Ei mulla ole mitään paikkaa mihin haluaisin? Mulla on ollut hyvä täällä ja mulla oli hyvä Hyvinkäällä (aika runollista). Öö.. Vastaan Rovaniemi, eikä mulla ole sille muita perusteita kun se, että se olisi ainakin ihan erilainen ratkaisu kun mitä päässäni ikinä tekisin.

Ja jos toiseen maahan pitäisi lähteä, niin arvaattekos? Vastaukseni on Englanti. Ja jos mulla olis kaikkea mitä ihminen tarvitsee, niin asuisin jossain todella kaukana kaikesta, siellä kauniin ja sateisen luonnon keskellä, koska siitä on muodostunut mun päähän jokin pinttymä.

6. Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Luuletko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin?

– Jos oon joskus rämpännyt sitä nappia, niin se on kyllä tullut jostain alitajunnasta, koska siihen ei tosiaankaan liity mitenkään ajatus siitä, että se vauhdittaisi hissiä. Kuulostaa nimittäin todella typerältä ajatukselta.. Oon saattanut rämpyttää sitä nappia, koska olen nähnyt jonkun muun tekevän niin..? Huh, ekaa kertaa edes ajattelen, että joku voisi ajatella noin.

7. Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?

– Musta on ihan kiva olla minä, eli iloinen typerys. Okei, en mä myönnä olevani typerys, mutta jos nämä tittelit on kahlittu näihin adjektiiveihin, niin mielummin iloinen kun huolestunut. Ja loppu on sitä, mitä tämä adjektiivi mukanaan tuo. Miten voi vastata näin sekavasti, vaikka tässä ei ole kun yksi miellyttävä vaihtoehto? TL;DR: iloinen typerys.

8. Miksi sinä olet sinä?

– Vau. Mä uskon vahvasti kasvatukseen. Ja myöhemmällä iällä ehkä enemmän omiin valintoihin. Minä olen minä, koska mut on kasvatettu minuksi ja loput mä olen tehnyt valinnoillani, ja valintoihin on varmasti vaikuttanut se miten mut on kasvatettu. Eli kasvatus tekee minusta minut. Piste.

9. Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?

– En viime vuosina ehkä. Toisaalta ehkä muutamalle ihmiselle joo, mutta vanhoille ystäville mä oon ollut kyllä semmonen, että mä en haluaisi olla mun ystävä. En halua uskoa siihen, että ollaan vielä ihan kasvettu erillemme toisistamme, mutta yhteydenpito on joissain tapauksissa tosi vähäistä ja se harmittaa. Mä voin vaan taas todeta sen, että mä olen yrittänyt kaiken muun kustannuksella kasvaa ihmisenä semmoseks ku mä haluaisinkin olla, mutta pitäisi saada siitä vielä toi ystävyyssuhteiden laiminlyönti pois.

10. Mistä olet eniten kiitollisin?

– Olen eniten kiitollinen siitä, että minä olen minä – tai ehkä kaikesta mikä siihen on johtanut. Asiat vois olla niin paljon pahemminkin, jos sitä haluaa ajatella, mutta mulla on ollu pitkälti oikein maittava elämä.

Ja tänäänkin käsiteltiin vaan 10 kysymystä, koska se tuntuu olevan semmonen aika sopiva yhelle istunnolle. Jos vastaisin näihin lyhyemmin, niin voisin vastata varmasti useampaan, mutta mä haluun jotenkin käsitellä nää kysymykset parhaani mukaan ja vastata tarpeeksi hyvin. Toivottavasti ette kerkeä pitkästymään mun vastauksien kanssa kuitenkaan..

Ja nyt kun päätin oikeesti laittaa tän blogiputken kulkemaan lähinnä omalla painollaan, niin en lähde tähän loppuun lupailemaan mitään. Sain tehtyä tästä oikeesti yhen päänvaivan itselleni lisää, ja se ei todellakaan ollut se mihin pyrin. Nyt kokeillaan tätä uutta stressitöntä tapaa.

Oikeestaan mä en tiedä miten solmussa mun aivot on, koska yhtäkkiä en edes muista luvanneeni kirjottaa oikeestaan edes mistään? Oon lähinnä vaan pyöritellyt.. Mä en ehkä edes tiedä missä mennään..? Onpahan harvinaisen sekava tilanne.

Terveisin,

Tekko