Nenäverenvuoto ja muuta mukavaa

Mä ajattelin, että jatkan tätä putkea vaikka väkisin seuraavaan vuoteen. Kertomalla sitten vaikka ihan vaan päivän kuulumiset, koska miksipäs ei.

Joten mennäänkö sitten päivän askareiden pariin? No, saitte ylipuhuttua.


Mä en nukkunut viime yönä oikeestaan. Kävin välillä semmosessa jonkinlaisessa horroksessa, mutta sen pidemmälle en tainnut päästä. Onnistuin kaiketi pilaamaan mun unirytmin jotenkin..

Aamuyöllä, tai no oikeestaan se oli jo aamun puolella, mun nenä vaan alotti yhtäkkiä vuotamaan. En tunnusta mitään, mutta tää keli on aiheuttanut nenän kuivumisen ja tottakai sitä on ollut pakko varmaan kaivaa. Se oli kyllä tosi jännä; sieltä vaan yhtäkkiä tippui pisara mahottoman vikkelää vauhtia. Koska en kerennyt siihen mitenkään reagoimaan, niin se on nyt lakanassa. Ekan pisaran jälkeen kyllä sain käden alle ja pääsin vessaan sotkematta paikkoja.

Mä en edes muista, että koska multa olis viimeks tullut noin paljon verta.. Sitä vaan valui ja valui. Täytyy sanoa, että viikset ja parta ei ole mikään ideaali nenäverenvuodon kanssa, koska ne oli kyllä aivan veressä. Laitoin nenään tupon ja hetken päästä olin kuivilla vesillä. Sitten piti vaan pestä ihan verinen allas.

Tän jälkeen mä aloin vaan maalaamaan, taas. Ja lämmittämään takkaa. Istuin olkkarin sohvalla ja maalasin takkatulen loimutessa.. Miten taiteellinen kokemus.


Koska en ollut nukkunut yöllä, ja halusin korjata mun unirytmin, niin päätin jäädä kunnolla hereille. Mennä sitten jossain vaiheessa päiväunille, ja koska Eira nukkui yövuoroaan pois, niin voisin herätä Eiran kanssa samaan aikaan.

Olin hereillä johonkin kello 12 asti ja menin sänkyyn kattelemaan YouTubea. Ajattelin, että olen hereillä siinä vielä tunnin ja annan sitten itselleni luvan nukahtaa.. No, sain varmaan videon päälle ja kuorsaus kaikui kämpässä.

Yhtäkkiä Eira kutsuu mua, ja mä alan hiljalleen herätä. Erittäin hiljalleen. Mä olin aivan jumissa. Vahvan jumittamisen jälkeen sain itseni jotenkin tajuihini. Siinä herätessä Eira kertoikin, että meille tulee uudet sohvat tänään. Oli siitä ollut puhetta, mutta en tiennyt, että tänään.

Eira lähti sohvanhakureissulle ja Roni tuli mun avuksi meille. Kannettiin vanhat sohvat pihalle ja jäätiin odottamaan uusia.

Pelailtiin puhelinpeliä ja odotettiin. Meillä oli tyynyt ja taljat lattialla meiän alustana, koska sohvat oli pihalla. Yllättävän kiva välillä olla ihan erilaisessa ympäristössä, vaikka onkin samassa ympäristössä.


Uudet sohvat saapui. Vaaleet kangassohvat, jotka oli Hyvinkäältä Riihimäellä peräkärryssä pressun alla.. Pressu oli tosiaan vaan siinä päällä, joten voitte vaan kuvitella, että kuinka paljon niihin oli roiskunut likaa.

Kannettiin ne Ronin kanssa sisään ja sen jälkeen Eiran kanssa alettiin hinkkaamaan niitä puhtaiksi. Tovin olin siinä hinkkaamispuuhassa mukana, mutta sitten nälkä oli jo niin ylitsepääsemätön, että oli pakko lähteä kauppaan.

Ronin ehdotus ruoaksi oli ranskalaisia ja nakkeja, mutta ei mennyt mulla nyt taaskaan läpi. Voiko ihmisellä olla noin yksipuolinen ruokavalio, vai ehdottaako se mulle tota vaan vitsillä nykyään? Mene ja tiedä. Mä päätin, että tänään on rakettispagettia ja jauhelihakastiketta pekonilla.

Saavuttiin takas meille ja Eira oli saanut sohvat suht puhtaiksi ja laitettua kaikki härpäkkeet siihen päälle. On jotenkin tosi paljon ryhdikkäämmän näköinen tää meiän olohuone noiden sohvien kanssa.. Edelliset oli kasaan lösähtäneet ja täynnä raatelujälkiä. Musta tuntuu, että ensimmäistä kertaa ikinä, mä olin kyllästynyt meiän sohviin ennen Eiraa.

Tein ruokaa, joka oli kyllä oikein maittavaa. Semmosta viikonlopun mättöruokaa oikeestaan, mutta kyllä välillä saa. Sitä on tuolla vieläkin aika runsaasti jäljellä, koska mä ilmeisesti tein koko pataljoonalle.. No, sitä voi syödä huomennakin vielä, ehkä sitäkin seuraavana päivänä..

Ruokailun jälkeen lösähdys olohuoneen sohvalle ja vähän pelailua vielä Ronin kanssa. Tällä hetkellä Roni katsoo selän takana televisioo ja mä kirjotan tätä.. Äsken Roni kävi ihmettelemässä, että "mä en ikinä sais noin paljon tekstiä aikaan.." ja tää oli silloin vasta puolessa välissä. Nyt on vielä enemmän, mutta tarpeeksi.

Eikai tätä sen kummemmin tarvitse lopetella. Tämä oli tämmönen päiväkirjamerkintä täysin.

Terveisin,
Tekko