Luukku 9 – Aiheesta toiseen

Kokeillaas pitkästä aikaa taas tämmöstä, että mulla ei ole ainuttakaan ideaa mistä tulen kirjoittamaan nyt. Jos joku ajatus tulee ja lähtee viemään tätä, niin hyvä, se on tarkoituskin. Mä laitoin kuulokkeet päähän ja niihin soimaan itseäni rauhoittavaa sateen ropinaa ja huminaa. Näihin ääniin on yleensä mukava nukahtaa.

Aihe, aihe, aihe.. Hmm, mikähän se voisi olla? Okei, lähetääs semmosella aiheella kun työt. Katsotaan lähteekö se siitä sitten jotenkin eteenpäin vaiko eikö.


Elikkäs, mun tarinani nuorisoteatterin talonmiehenä alkaa olemaan loppusuoralla. Tämä viikko kokonaisuudessaan (huominen tietenkin pois, koska pidän ylityötunnit pois) ja seuraavan viikon keskiviikkoon mulla vielä on töitä. Sen jälkeen mun joululomani alkaa ja siltä en enää palaa nuorisoteatterin riveihin.

Täytyy sanoa, että en oo kyllä yhtään kerennyt tätä aihetta käsitellä, joten musta tuntuu edelleen, että tulen palaamaan sinne vielä loman jälkeen.. En jotenkin nyt vaan saa päähäni sitä, että se on sitten siinä. Mä olen kaiketi viihtynyt liian hyvin, eikä poislähtö tunnu todelliselta.

Eikä asiat oikeesti niin huonosti vielä ole, että tulisin jäämään ihan tyhjän päälle. Toki niinkin voi käydä, mutta mulla on suuri luotto tänä perjantaina tapahtuvaan tapaamiseen, jossa toivottavasti selviää mitä tapahtuu tammikuussa. Toivon ainakin kovasti, että selviää jotain ja jonkinlaista jatkoa olisi luvassa johonkin suuntaan.

Ehkä huonoin tilanne olisi se, että mitään ei ilmene perjantaina ja mun yksi sähköposti ei saa vastakaikua. Koska siis, huonoin tilanne olisi jäädä täysin työttömäksi taas. Mä voisin kuvitella, että se olisi mun kehitykselle tosi paha takaisku, jota ei tulisi tapahtua.

Toki mä olisin voinut tässä kokoaika kirjotella työhakemuksia ja soitella ympäriinsä, mutta kuten sanottu, tämä loppu tuli mulle "yllätyksenä". Tiesin sen tulevan, mutta olin sulkenut sen täysin pois ajatuksistani. Ei saisi niin tehdä, mutta mä jotenkin halusin vielä nauttia näistä viimeisistä viikoista ilman sen suurempaa stressiä. Nyt kun edellinen stressi ja romahtaminen on takana, niin olisi ollut tosi tylsää päätyä siihen tilanteeseen taas.


Ja joo, kyllä, mä koen, että mun synkkä ajanjakso on taas takana. Huh. Mieli on toistaiseksi taas vallan korkealla, vaikka nyt täytyykin miettiä elämää nuorisoteatterin jälkeen. Tavallaan haluaisin pitää kaiken stressin pois nyt ainakin joulun ajan ja palata arkeen vasta tammikuussa, mutta en usko asioiden toimivan niin. Jos vasta tammikuussa palaa työnhakuun ja ihmettelemään miten sinne työelämään taas päästäänkään, niin se on hieman myöhäistä. Mulla melkeinpä pitäisi jo tässä kohtaa olla tammikuuksi jotain, mutta niin.. Mä nyt ilmeisesti jankutan.

Mutta niin, piti jatkaa siihen, että mun mieli on taas suhteellisen korkealla. Mä oon taas saanut nukuttua suhteellisen hyviä yöunia ja vielä ihan oikeeseen aikaan. Illalla nukkumaan ja aamulla ylös, täydellistä. Sen myötä mun kaikki päivät ei oo tuntunut vaan siltä, että pitää selviytyä nukkumaan. Nyt tästä ajasta, mikä on unien välissä, osaa jopa nauttia.

Hyvästä mielestä huolimatta mulla on semmonen olo, että en jotenkin saa mitään aikaseksi. Ehkä takaraivossa on pieni tiedostamaton stressi, joka puskee vielä hieman maahan. Väittäisin, että vaikka mä olen pyrkinyt olemaan ajattelematta tota työllisyysasiaa, niin on se varmasti tällä hetkellä se pääpiru.

Koskahan asiat ois niin selviä ja kivasti, että osais nauttia täysillä? Kai semmosia tilanteita sentään tulee vielä? Tahtoisin ainakin uskoa. En pistäisi yhtään pahakseni, jos pääsisin edes jouluksi kaikkea stressiä täysin karkuun..


Hmm, mä olisin halunnut, että aihe kuljettaa toiseen ja näin, mutta nyt tuli pysähdys. En tiedä miten tuosta enää jatkaa, joten.. Hei, mä sain tänään kaksi lahjaa! Ihan varoittamatta yhtäkkiä mun luokse saapui ihminen, voidaan varmaan käyttää myös sanaa kaveri/ystävä, lahjapaketti käsissään ja sanoi paketin olevan minulle. Hämmennyin täysin. Osasin lopulta myös kiittää.

Oon aina inhonnut avata lahjoja ihmisten edessä, joten piilouduin paketin kanssa. Avasin sen ja ilahduin kyllä. Sisällöstäkin, mutta aina enemmän ajatuksesta. Vaikka en suoranaisesti nyt osaa sanoa, että mitä teen kultaisilla roskapusseilla, mutta ehkä se oli "vuoden talonmies"-palkinto. Oli siellä myös hassu Kimble, Kimble Twist. Uskoisin, että joskus jonain hauskana peli-iltana sillekin tulee käyttöä. Mitä kerkesin siihen tutustua, niin peli vaikuttaa kyllä kaverisuhteiden rikkojalta.. Niin paljon kaikkea mitä pystyy toiselle tekemään estääkseen sen voiton.. Silti, vaikutti kiinnostavalta.

Toinen lahja tulikin sitten työpaikan, hmm, joulukalenterista? Meillä on tuolla semmonen joulukalenterisysteemi, että arvottiin pari nimeä ja pari päivämäärää, ja näiden perusteella tuodaan lahja. Mä sain tänään lahjan, enkä osaa yhtään edes arvata keltä. Se on jännää, koska ei tiedä ketä kiittää..

Ja mä haluaisin kiittää, koska se lahja oli aika yllättävä ja kiva, semmonen mitä en ehkä olisi itse koskaan löytänyt, mutta kyllähän minä tuollaisen nyt tarvitsen! Se oli piirrospäiväkirja ja mä jotenkin inspiroiduin siitä heti.

Mä en hirveen usein piirrä mitään käsin, mutta tota mä haluan kokeilla! Siellä on tosiaan päivämääriä, olettaen yhdelle kokonaiselle vuodelle, ja sitten siinä on alue johon piirretään ja alue johon voidaan kirjoittaa. Mä tuun varmasti ens vuonna piirtämään sinne mahdollisimman useasti. Mä odotan tammikuuta ton takia nyt vähän suuremmalla mielenkiinnolla. Joten jos tämä kyseinen lahjanantaja tätä sattuu lukemaan, niin kiitos! Ja kiitos vielä toisellekin lahjanantajalle, koska sekin oli kiva!


Hmm, oliskohan tässä jo tarpeeksi taas yhdelle luukulle? Kyllä mä vähän luulen näin. Palataan taas huomenna!

Terveisin,
Tekko