Kolme päivää jo valunut käsistä.. Mun pitäis vielä jossain vaiheessa käydä ostelemassa lisää joululahjoja.. No, mä oletan kyllä vahvasti, että tää on viimenen sairauspäivä.
Muuten oon voinut tän päivän suhteellisen hyvin, lääkkeiden voimalla toki, mutta mun kurkku on aivan uskomattoman kipeä. Sillon kun heräsin ja ensimmäisen kerran jouduin nielasemaan, niin auts.. Se oli ihan uskomaton kipu. Äkkiä lääkkeitä.
Samat setit kun aikasempinakin päivinä, ja siihen päälle nyt vähän vielä jotain limaa irrottavia tabletteja. Pari tuntia myöhemmin olo oli lähes niinku ihmisellä konsanaan, mutta yhä aina nielastessa sattuu. Aina.
Eira oli viime yön yövuorossa ja Nella säikäytti mut yöllä pahasti. Mä en oo siis itse tottunut siihen, että koira tulee nukkumaan yöllä kiinni muhun ja mun peiton alle – koska Nella on aina Eirassa kiinni ja Eiran peiton alla. Mutta Eiran yövuoroina Nella välillä erehtyy ja tulee sänkyyn vaan huomatakseen, että siellä on tarjolla vain minä ja tyytyy siihen.
No, sinne se kömpi mun peiton alle ja kiinni mun kylkeen. Sit me molemmat ilmeisesti nukahdettiin. Heräsin jossain vaiheessa siihen kun tilanne oli mulle niin epänormaali ja mua vähän häiritsi se koira siinä kyljessä kiinni. Yritin ensin siirtää koiraa vähän pois päin, vain todetakseni, että koira on ihan veltto. Yritin heilutella sen tassuja ja häiritä sitä eri tavoin, ei reaktiota. Sit mä nostin peiton pois meiän päältä ja koira ei reagoi vieläkään mitenkään. Pimeessä en edes nähnyt mitään. Sit mä etin kädellä Nellan mahan ja vihdoin sitten siitä tajusin, että se vaan nukkui ihan uskomattoman sikeesti. Tunsin nimittäin hengityksen.
Sille olis voinut tehdä vaikka mitä, mutta se vaan veti unta palloon. En tiedä oliko mun vieressä sitten niin hyvä nukkua vai mitä, mutta en kyllä muista koska toi ois viimeks noin sikeesti nukkunut. No, vedin peiton takasin meiän päälle ja jatkoin nukkumista.
Aamulla kun Eira tuli kotiin, niin sekin oli hetken ihmetellyt kun koira ei ollut heti vastassa. Se on siellä nimittäin aina heti kun se tietää, että Eira tulee kotiin. Nyt sillä oli vissiin vaan herääminen kestänyt tovin pidempään ja oli ollut myöhässä aamutapaamiselta.
Oon vissiin ihan hyvä unikaveri.
Semmonen juttu siitä sitten, ja hmm.. No, mun teki mieli äsken päästä vähän ulos ja mä lähdinkin kauppaa kohti. Menomatka oli suhteellisen helppo ja ongelmaton, mutta kaupassa mun olo taas otti ja laski. Paluumatka oli sitten tuskaisa ja hikinen. Kannattiko? No, ei ehkä olis kannattanut vielä. Nyt mulla on ihan hikiset vaatteet ja muutenkin vähän usvanen olo.
Ostin sentään limua, sipsiä ja dippiä.. Hyi! Ei tietenkään olis saanut ostaa tommosia.. Mun vaan yksinkertaisesti tekee mieli tehdä jotain kivaa. Saatan siispä katsella jotain leffaa ja mässäillä, koska en muuhun pysty.
Tosin en tiedä miten paljon pystyn noistakaan nauttimaan kun nielastessa aina sattuu.. Oon kyllä huomannut, että jos nielasee tarpeeks monta kertaa peräkkäin, niin kurkku vähän tottuu siihen kipuun ja se ei ole niin paha. Joten ehkä mä meen sen voimalla.
Haluan huomenna olla jo kunnossa! Haluan tehdä jo jotain muuta sisältöä tähän joulukalenteriin! Haluan myös poistua neljän seinän sisältä vähän paremmin kun vain kaupassa käymään! Haluan nähdä ihmisiä! Tätä sairastelua mä en enää halua..
No, huomennapa se oikeestaan selviää, että voinko mä yhtään paremmin. Pidetään nyt kuitenkin kaikki ne peukalot ja pottuvarpaat pystyssä, eiks je? Huomiseen.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)