Halusin tulla kirjottelemaan, koska siis mähän kerroin teille, että mä sain jonkinlaiset maalit joululahjaksi. No, mä olen tänään hieman tutustunut niihin; miten ne sekottuu, miten ne toimii muuten keskenään ja muuta tämmöstä.
Täytyy sanoa, että hauskaa on ollut. Itsessään se maalaaminen on vaan ollut puolet siitä hauskuudesta, ja loput tuli mun päivän toisesta maalauksesta. Ai kauhea, miten olen sille nauranut..
Ensimmäinen kokeilu. |
Ja ei sekään riittänyt mulle. Vielä sen jälkeen piti kokeilla, että mitä tapahtuu jos veden kanssa rupeen leikkimään vielä lisää ja koitan tehdä sillä jotain efektejä sinne. Myös vähän roiskuttelin, koska pitihän siihenkin saada jonkinlainen kosketus.
Täytyy sanoa, että noilla maaleilla on kiva maalailla. Niiden kanssa voi leikkiä vaikka kuinka mielin määrin, mielikuvitus varmaan ainoastaan rajana.
Kun olin saanut testattua mielestäni tarpeeksi, ja en onnistunut enää keksimään uusia tapoja sotkea, niin päätin siirtää maalaustarvikkeet sivuun. Hetken yritin kyllä vielä lisäillä kuvaan Stabiloilla jotain, mutta se tarttui huonosti ja se vähä mikä tarttui, oikeestaan vaan sotki lisää. Ryhdyin tekemään jotain muuta.
Myöhemmin mun oli pakko palata maalien pariin, koska mulle tuli uudestaan hinku kokeilla niitä. Nyt halusin kokeilla maalata jo jotain, hmm, fiksuakin. No, kaivoinpa sitten Nellan kuvan esille ja lähdin sitä tuhertamaan.
Toinen kokeilu. |
Mä jouduin maalaamaan paljon mustaa, sitten paljon mustan päälle ja sitten vielä sen päälle mustaa. Onneksi toi maali antaa tehdä niin ilman, että se nyt ihan hirveesti sotkee. Ja jos antaa kuivua välissä, niin voi sotkea vaikka ja kuinka lisää.
Sitten pääsin siihen pisteeseen, että olisi ollut hyvä jättää se siihen. Ei se muistuttanut Nellaa yhtään, mutta siitä jatkaminen oli riski. Otin sen riskin ja lopputuloksen näette kuvassa. Mä oon nauranut tolle paljon. Aina kun katon sitä niin meinaan tipahtaa uudestaan. Siis onhan toi mun mielestä jollain tavalla ihan söpö ja kiva, mutta se ei ole se mihin pyrin.
Mun ei selkeestikään ois vielä pitänyt lähteä yrittämään mitään muotokuvaa. Tai no miksei, sainpahan ainakin hihitellä ja naureskella itsekseni. Ja onhan tämä nyt varmasti ollut myös opettavainen projekti.
Tässä maalasin muuten taustan vasta sen jälkeen kun olin ton naaman tohon saanut aikaiseksi. Se oli kanssa ihan mielenkiintoinen testi, ja se jopa ihan onnistui. Taustasta tuli ihan kiva. Ja sitten kun taustakin oli valmis, niin pitihän mun vielä kokeilla roiskuttaa siihen täpliä, en tiedä miksi, mutta mun vaan piti. Kaduin sitä vähän heti, koska niitä täpliä oli tietenkin myös koiran päällä ja sinne ne ei kuuluneet. Siksi siellä on nyt noita oransseja läikkiä, kun yritin niitä lähteä hätäpäissäni korjaamaan.
Matkaa mestarimaalariksi on vielä, mutta näillä pienillä askelillahan sinne mennään. Realismi tuskin koskaan tulee olemaan mun ominta tyylisuuntaa, joten turha kai oli olettaakaan, että toi koira olisi näyttänyt siltä miltä sen pitäisi näyttää.
Pääasia, että hauskaa on. Ja mulla on ollut tänään harvinaisen hauskaa. Näiden maalien kanssa on kyllä varmasti kiva harjotella vielä lisääkin. Yllättävän kivat.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)