28. joulukuuta 2019

Tämä päivä + Akryylimaalit

Tyypit siellä varmaan jo kuvitteli, että meikäläinen päästää tänään putken katkeemaan. Mutta ehei, en päästä. Tuun vaikka väkisin kertomaan teille tästä päivästä, vaikka se aika lyhyt onkin ollut.

Jaa, että miksikö se on niin lyhyt ollut? No, heräsin tänään vasta siinä kello 13 jälkeen. En tiedä miksi, mutta oli taas harvinaisen vaikea nukahtaa. Eira toki on taas yövuoroissa, että varmaan se on osa syyllinen. Mä en ees tiedä, että miksi se vaikuttaa mun omaan nukahtamiseen.. En tiedä venytänkö sitä sitten itse tahallaan, vai mitä kummaa..

Leipää ja kahvia naamioon, sitten käynnistyikin puhelinpelituokio. Tovin pelattuani, Eira kyseleekin jo makuuhuoneen puolelta kahvia. Pistin uutta kahvia tippumaan ja jatkoin vielä tovin pelejä.

Eiran heräilyn aikana mä annoin mun panokseni meiän asunnon sisustuksen suhteen ja tein siis tommosen kivan asetelman mun tietokoneen päälle. Jostain syystä Eira ei sitä hirveen paljoa arvostanut..

Figuurit on mun lapsuudesta jotkut mun lempilelut ja sitten siinä on toi kesäteatteria varten maalaamani taulun pienoismalli. Ja tottakai pienellä hahmola on pensseli kädessä, koska.. No, se voi leikkiä, että se on maalannut ton taulun.

Eiran ylösnousemuksen ja kahvittelujen jälkeen lähettiinkin aikalailla hetimiten pyörimään hieman kaupoille. No, Riihimäen ABC:n Iittala outlettiin ja siihen itse ruokakauppaan.. Eli tosiaankin vain hieman.


Eilen suunniteltiin, että tänään voitaisiin kokeilla tuunata valmishampurilaisista syömäkelpoisia. Ajattelin, että jos leivät paistaa uunissa ja pihvit pannulla, niin saadaan ehkä ihan ok tuote. Niitä sitten alettiinkin kauppareissun jälkeen valmistamaan,

Ja siis minä suurena valmisruoan vihaajana, jopa tykkäsin niistä. Yleensä kun tommoset valmistetaan mikrossa, niin saadaan aikaiseksi vaan pahaa mieltä. Kun valmistamiseen näkee vähän vaivaa, niin voi nähtävästä syömäkelvottomastakin saada ihan kelpo tavaraa.

Kelpo hamppari, vaikka valmishamppari onkin.
Uunissa rapeutuneelle pohjalle ensin sinappikurkkusalaattia, sitten pari salaatinlehteä, pihvi, jonka päällä on cheddar-siivu, sitten vähän kurkkumajoneesia ja punasipulia ennen rapean kannen asettelemista paikalleen. Toimii!


Ja sitten haluaisin kertoa myös sen, että kokeilin eilen yöllä, jatkuen tän päivän puolelle, niitä mun uusia maalejakin. Akryylimaalejako ne nyt nimeltään on, vaikea muistaa. Akryyli, akvarelli.. Kuulostaa samalta ja on samallaisissa paketeissa.

Ensimmäinen testi akryylimaaleilla.
Alotin periaatteessa samalla tavalla kun akvarellejenkin kanssa; lähinnä vaan testaamalla niiden käyttäytymistä. Ja siinä huomasin heti semmosen eron akvarelleihin, että nää ei blendaannu niin hyvin kun ne. Nää kun kerkee kuivua jostain, niin sitä on turha lähteä sekottamaan enää mitenkään. Alareunassa maalasin siis ton keltasin kauan jälkeen ton punasen, enkä saanut siihen semmosta kivaa blendiä kun olisin toivonut. Näytti vaan, että se väri menee sen edellisen värin päälle, sekoittumatta yhtään. Se pitää vaan lähinnä muistaa näitä maaleja käyttäessä.

Ja mä uskoisin, että näiden ei kuuluisi ehkä olla vesiohenteisia, mutta mä käytin silti vettä apuvälineenä. Testimielessä siis. Veden kanssa läträäminen jättää tonne väliin tommosia valkosia kohtia. Se väri jotenkin vaan häviää siitä. Tietää senkin jatkossa. Ja siis hei, mä voisin opiskella näitä asioita jostain netistä joo, mutta mä haluan oppia tekemällä – näin mä opinkin paremmin.

Annoin ton hetken kuivua ja palasin hetken päästä ottamaan uusintamatsin.

Toinen testi akryylimaaleilla.
Toisessa työssä mä sitten halusin kokeilla lähinnä sitä päällemaalattavuutta vähän isommin. Tein taustan, joka alkaa tosi vaaleana yläreunasta ja saavuttaessaan alareunan onkin jo ihan musta. Tuoreeltaan noi värit blendaantuu tosi kivasti ja on oikein miellyttävää maalata. Ehkä pitäis vielä rohkeemmin uskaltaa mennä edellisen värin päälle, että se jälki olisi vielä sulavampaa, mutta kuten sanottu; tässähän vasta testaillaan.

Taustan annoin kuivua tovin, jotta pääsen kokeilemaan juuri sitä päällemaalattavuutta. Tuhersin siihen ensin kaikki noi puut ja muut asiat mustalla maalilla. Se saattoi olla virhe, koska en jaksanut antaa niiden enää kuivua. Tuoreeltaan mustan päälle maalaaminen oli tuskaa, koska musta yleensäkin dominoi. Se ei meinannut antaa minkään muun värin tarttua enää siihen, ja jos antoikin, muuttui se hetimiten tummemmaksi kun oli tarkoitus.

Palmut ei selkeestikään ole mun juttu myöskään, mutta onhan tää kokonaisuutena ihan kiva. Kaikesta huolimatta.


Yöllä mä sitten kun en nukkumaan ehtinyt, niin katselin YouTubesta videoita, joissa maalataan akryylimaaleilla. Siis herranjumala, näiden kanssa on oikeesti vaan mielikuvitus rajana. Ihmiset maalaa käyttäen pumpulipuikkoja, jotain pientä lapiota ja mitä kaikkea. Pitää vaan itekkin lähtee vielä rohkeemmin kokeilemaan, koska tää on aika kiva ja laaja harrastus.

Ja nyt mulla ei oikein muuta. Kiitos hei!

Terveisin,
Tekko

P.S. Nella täyttää tänään vuosia, joten onnea sille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)