Luukku 8 – Vähän kuulumisia

Meneepäs tää kuukausi nyt jotenkin vauhdikkaasti.. Vastahan oli ensimmäinen päivä ja ensimmäinen luukku. Hämmentävää.

Tänään tulin kirjottaa ihan nopeesti vaan jotain, koska.. No, mulla on väsy. Haluaisin vaan takaisin nukkumaan, vaikka en oo tehnyt tänään muuta kun maannut ja katsonut videoita YouTubesta. Eilen kun tosiaan oli firman pikkujoulut, niin.. No, varmaan osaatte arvata syyn väsymykseen.


Käytiin siis työporukan kanssa syömässä ravintola Graniitissa, joka on siis ravintola täällä Riihimäellä. Söin siellä härkää. Härkä oli hyvää, mutta ei se mitään hirveetä säväystä tehnyt. Sanotaanko näin, että halvemmallakin saa vatsansa täyteen (ja ehkä maullisesti säväyttävämpää), vaikka ei siinä ruoassa oikeesti mitään moitittavaa ollut. Eli; kyllä sillä mahansa täyttää.

Alkuruoka oli jotain punajuurikeittoa, joka ei oikeestaan maistunut miltään. Se oli ikäänkuin punajuurella värjättyä hieman paksumpaa vettä. Ja jälkiruoka (olikohan se joku vanilja-pannacotta?) taas oli se koko ruokailun huippuhetki, koska se oli oikeesti hyvää. Jos jonkinlainen arvosana pitäisi siitä kokonaisuudesta ainaa, niin ehkä jälkiruoan ansiosta 3/5.

Ruokailun jälkeen kiivettiin rappuset yläkertaan, koska siellä sijaitsee Graniittiteatteri, ja meille oli hommattu liput sinne yhteen näytökseen, joka ilmeisesti kantaa nimeä "Klassikko jo syntyessään". Mulla ei ollut mitään odotuksia siltä, koska mä en jotenkin missään vaiheessa edes tajunnut, että me ollaan menossa katsomaan jotain.. Ja näin ollen en lukenut siitä mistään mitään. Ja ehkä hyvä niin, koska se oli yllättävän kivaa kun ei ollut mitään odotuksia.

Ja se esitys oli hyvä! Pidin kyllä siitä huumorista siinä ja olihan näyttelijätkin lahjakkaita. Oli oikein mainio päätös pikkujoulujen, voiko sanoa, viralliselle osuudelle.


Ja mitä pikkujoulut olisi ilman humaltumista? Eikö se nimenomaan kuulu siihen hyvin oleellisena osana? Kyllä, luulisin. Jatkettiin teatterista pyörähtämään yhessä keskustan kuppilassa ja siirryttiin siitä muun työporukan perään toiseen kuppilaan, jossa sitten vierähtikin loppuilta. Olutta, karaokea ja ihmisiä. Kaiken kaikkiaan ihan mukavanlainen reissu.

Mä saavutin "uskallan laulaa karaokea"-tason ja kerkesin käymään "olen tosi sosiaalinen ihminen"-tasollakin, mutta sitten iski liian kauhea väsymys. Lähdin marssimaan kotiin, ja kotona muistaakseni simahdin aikalailla samantien kun vaan pääsin sänkyyn.


Heräsin tähän päivään ihan hyvillä mielin. Ei ollut mitenkään paha krapula ja sain jopa aikaan käydä kaupassa. Sit vaan jotenkin iski tämä väsymys ja nyt ei ole jaksanut enää mitään. Vähän paistoin tossa pakastimesta sulattamiani kalkkunan fileepihvejä ja söin niitä muutaman, sit palasin takasin sänkyyn ja meinasin nukahtaa. Sit muistin, että pakko tulla kirjottamaan jotain ja tässä sitä ollaan.


Hmm, ehkä pakko paljastaa teille, että käytin taas tohtori Googlea apunani ja selvitin, että mulla on jonkinlaiset sylkikivet vasemmalla puolella sylkirauhasessa. Toki ennen tämän diagnoosin saantia mulla oli kasvain, syöpä, amputoitu jalka, maksakirroosi ja huono kuulo oikeassa silmässä. Sitten löysin taudin nimeltä sylkikivet ja kuvaus osui kun nenä päähän.

Ruokailun yhteydessä, tai lähinnä sen jälkeen, mun vasemman puolen sylkirauhanen tossa leuan alla turpoaa. Vähän myös kipeytyy, mutta ei pahasti enää kun lakkasin räpeltämästä sitä. Ärsytin sen eilen jossain vaiheessa tosi kipeeks ja sit jo vähän pelotti. Tänään se on ollut kivuton, mutta turpoillut jokaisen ruokailun yhteydessä kylläkin. Kokeilen tätä itsehoitoa ensin, ja jos se ei auta, niin menen kyllä lääkäriin. Toistaiseksi nautitaan tulehduskipulääkekuuri.


Jes, tämä oli tältä päivältä tässä. Ihmetellään huomenna lisää.

Terveisin,
Tekko