Luukku 3 – Kysymyksiä ja vastauksia | 1/4

Yritin tänään kysellä Facebookissa seuraajiltani ideaa tälle päivälle, mutta koska olen kovin malttamaton, niin kehitinkin sellaisen itse. Ehtihän se kysymys olla ehkä 10 minuuttia esillä jo.. Jos siihen myöhemmin vastauksia tulee, niin ammennetaan niistä sitten tulevina päivinä.

Mua on kiinnostellut vastata tohon kysymyspatteriin minkä löysin, mutta koska se käsittelee kuluvaa vuotta, niin en jotenkin haluaisi käyttää sitä vielä.. Entä jos sen täyttämisen jälkeen tapahtuukin jotain mikä muuttaa tän vuoden rakenteen täysin? Ideaalein tilanne olisi varmaan täyttää toi vasta ensi vuoden alussa, mutta mä tulen sen täyttämään tän kalenterin aikana, koska se kuumottelee mua paljon.

Mutta koska mä olen aina rakastanut näitä kysymyksiä, tai lähinnä niihin vastailua, niin tänään etsin uudet kysymykset. Ihan yksinkertaisuudessaan siis kirjoitin Googleen "Kysymyksiä", nappasin sieltä toisena olleen otsikon auki ja lähden nyt vastaamaan sen otsikon alta löytyviin kysymyksiin.

Löysin siis tosiaan itseni semmosesta osoitteesta kuin hidastaelamaa.fi ja tää on mulle ihan uusi tuttavuus. Siellä on 40 kysymystä joihin tosiaan lähden nyt vastaamaan. Mahdollisimman rehellisesti vieläpä.

1. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

– Mieleltäni mä oon jotenkin aina ajatellut olevani tosi nuori.. Mieli ei halua kasvaa aikuiseksi niin millään, mutta sekin on kai ihan hyväksyttävää. Ihan sen perusteella mä olisin varmaan jotain.. Mä näpyttelin tähän jo 16-18, mutta ehkä mä kumminkin olisin vähän vanhempi.. Sanotaan, että 21. 21 on vielä semmonen, että se haluaa olla lapsi, mutta silti joutuu olemaan jo vähän aikuinen.

2. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?

– Ilman tätä pätkää nuorisoteatterissa, mä olisin  vastannut, että epäonnistuminen. Mä olin sillon ennen tosi paljon epävarmempi itsestäni ja epäonnistuminen oli tosi hirveetä. Ja en lähtenyt kokeilemaan, koska en halunnut epäonnistua. Kaikki teatteriharjotukset on opettanut siihen, että yrittämättä jättäminen on nykyään paljon pahempi vaihtoehto. Ei voi onnistua jos ei yritä, ja epäonnistumiselle voi myös nauraa.

3. Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?

– Tää kysymys on nyt ollut tosi lähellä mua, koska mä olin ton marraskuun harvinaisen allapäin ja tein lähinnä asioita, jotka vaan kulutti mun aikaa. Ei ne ollut sellasia asioita, joita olisin varsinaisesti halunnut tehdä. Itellä tähän siis liittyy vahvasti taipumus masentuneisuuteen. Se, että on pakko tehdä jotain, jotta ei kokoaika vaan velloisi.. Sit se usein on sitä kaikista helpointa tekemistä. Ja varsinkaan ton tommosen kauden aikana on lähes mahdotonta innostua edes niistä asioista, joita oikeesti haluais tehdä.. Se on aikalailla hukkaan heitettyä aikaa, mutta näin kai ihminen sitten vaan toimii. Ei tää kai varsinaisesti vastannut kysymykseen, koska kysymykseen on mahdoton vastata yksiselitteisesti.

4. Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?

– Oon joskus aikasemmin vastannut saman tapaiseen kysymykseen, että raha. Se ei ole vieläkään muuttunut mihinkään. Mä jotenkin haluaisin, että raha vaan lakkaisi olemasta ja ihmiset tulis toimeen jotenkin toisella tapaa. Raha aiheuttaa niin paljon pahaa, ihan lähtökohtaisesti jo lapsesta lähtien. Se kasvattaa lapsen tietynlaiseen elämään. Mä oon ollut silleen onnekkaassa asemassa, että mun lapsuudessa ei sitä rahaa liiemmin ollut – silleen, että pärjättiin. Mun lapsuuden viikkorahan suuruudelle on naurettu niin monta kertaa, että ei tosikaan, mutta mä olen ollut ihan onnellinen siitäkin. Tai oikeestaan, ehkä nykypäivänä mä olen onnellinen siitä. Ja varsinkin nykypäivänä sen huomaa, että rahakasvatus on mennyt aikalailla nappiin.

5. Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?

– Mä olisin aika rikas jos mä saisin kirjottaa tai tehdä grafiikkaa työkseni. Ne on ollu mulle kauan jo tosi rakkaita harrastuksia, niin niiden parissa varmasti viihtyisi töissäkin. Tää on vaan jotenkin tosi oudosti muotoiltu kysymys, ja olisin halunnut vastata tähän ensin, että kaikkien läheisten lähellä oleminen voisi olla mun työ, ja sitä kautta mä voisin olla aika rikas mies.

6. Teetkö sitä mihin uskot vai tyydytkö vain tekemääsi?

– Luultavasti tällä hetkellä mennään aikalailla vaan tyytymällä tekemääni. Mä en haluais toitottaa tota huonoa marraskuuta, mutta tällä hetkellä on aika vaikeeta ajatella muulla tavalla. Mä toivon kyllä, että voin taas pian tehdä sitä mihin uskon; eli kehittämään itseäni. Mä uskon, että jonain päivänä mä olen ihan ok ihminen, joka ei hirveesti paineen alla murru.

7. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

– En usko. Olishan tässä vielä 10 hyvää vuotta. Se olis vaan tosi surullista, että just kun on saanut hyvän määrän kokemusta ja olisi ikäänkuin vasta lähdössä käyntiin, niin pitäisi jo mennä arkkuun..  Se olisi sääli ja onneksi tämä onkin vain kysymys.

8. Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?

– Nyt mä olen pyrkinyt tekemään asiat oikein, jotta joskus voisin tehdä oikeita asioita. Ja toi oli itseasiassa mun mielestä aika täydellinen vastaus tähän kysymykseen, vaikkakin joku voisi ajatella, että mun olisi pitänyt tehdä näin jo aikoja sitten. Joskus mä en tehnyt asioita oikein, enkä oikeita asioita (taas voitaisiin viitata myös hieman edelliseen kuuhun..). Viittaan tällä lähinnä niihin vuosiin, kun lojuin kotona tekemättä mitään ja vaan kulutin ajan johonkin. Johonkin, jota en edes välttämättä enää muista. Surullista.

9. Jos voisit antaa vastasyntyneelle lapselle yhden neuvon, mikä se olisi?
– Ehkä se liittyis jotenkin muihin ihmisiin. Jotain, että haalii ympärilleen ihmisiä, jotka tekee itsensä onnelliseksi. Ja, että pitää niistä kiinni. Ja, että rehellinen täytyy olla.. Anteeksi, tulipas nyt hirveesti neuvoja. Ja, että vaikka elämä ei aina tunnu kivalta, niin silti se on sitä kuitenkin.

10. Rikkoisitko lakia, pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?

– Tähänkin olen joskus vastannut ja vastaus on, että ehdottomasti. Lisäten vielä sen, että tekisin sen ihan niin monta kertaa kun on pakko. Ja pakko on aina kun joku läheinen on pahassa tilanteessa ja selviäisi vain lakia rikkomalla.

Jätän tähänkin tämmösen cliffhangerin, koska mä olen vastaillut näihin kysymyksiin jo noin tunnin ajan ja alan olla ihan tyhjä. Kysymyksiä olisi ollut vielä 30 lisää.. Eli 3 tuntia vielä? Ei kiitos. Ja näin me saadaan ainakin muutama takaportti siltä varalta, että joku päivä meinaa jäädä tyhjäksi – aina voi palata näihin!

Mä jotenkin haluaisin toivoa, että saisin tällä viikolla aikaan jotain kivaakin, mutta mä jotenkin epäilen sitä.. Mun on jotenkin vaikee ajatella, että saisin yhtäkkiä jostain niin paljon virtaa, että jaksaisin ponnistella sen kummemmin. Mun pitäis kumminkin jostain vielä saada senkin verran virtaa, että pääsisin lahjaostoksille ja muuta mukavaa. Tuntuu jotenkin tosi vaikeelta tää joulun käynnistäminen kunnolla..

No, päivä kerrallaan ja näin. Eihän tässä oikein muuta voi. Toivottavasti jaksatte silti olla mukana päivittäin, tai edes joka toinen päivä!

Terveisin,

Tekko