Muistatte kai kun alkukuusta kerroin teille löytäneeni kysymyspatteriston, johonka haluaisin vastata tän kalenterin aikana? Mietin, että huomenna en sitä todennäköisesti kerkeä tekemään.. Joten tässä ei hirveesti ole vaihtoehtoja. Mä taidan ottaa sen työn alle nyt, tälleen huonosti nukutun yön jälkeen kello 9:19.
Mä nukuin tosiaan ehkä tunnin. Nukahdin joskus silleen, että katoin viimesen kerran kelloa siinä kuuden aikaan.. Ja siitä noin tunti eteenpäin, niin mä heräsin suhteellisen virkeenä. Nyt on aamupala nautittu ja kupillinen kahviakin takana, mutta nyt alkaa kyllä silmät olemaan niin väsyneet, että en tiedä kuinka pitkälle tätä jaksan nyt viedä.. Kokeillaan kuitenkin.
Toivottavasti nää kysymykset ei oo liian raskaita näin väsyneelle päälle.. Kokeillaan.
1. Mistä vuonna 2019 tekemästäsi asiasta olet ylpeä?
– Mun täytyy sanoa, että mä olen ehkä eniten ylpeä siitä, että uskalsin silloin kesäteatterilla olla ns. esillä. Mulle annettiin siellä työtehtäväksi tarkistaa ennakkoon ostettuja lippuja, ja se oli siis pelkkää ihmiskontaktia. Ja ihmiskontaktit ei ole koskaan ollut mulle helppo asia. Mä selvisin siitä ja mä salaa jopa ehkä nautin siitä tilanteesta vähän. Ei se varmasti normaalin ihmisen korvaan kuulosta isolta asialta, mutta mulle se oli tavallaan mahtava edistysaskel.
Voin olla myös ylpeä siitä, että tänä vuonna tuli täyteen vuosi ilman tupakkaa. Sitä vaan ei voi sanoa, että se olis tänä vuonna tehty asia, koska lopettaminen tapahtui viime vuonna.. Halusin kuitenkin mainita tämän.
– Nuorisoteatteri. Mä elin tän vuoden aikalailla silleen, että nuorisoteatteri oli prioriteetti yksi. Tai no siis itseni kehittäminen oli se tärkein asia, mutta se tapahtui lähinnä nuorisoteatterilla. Kaikki ihmiset siellä oli ihan mahtavia, vaikka niitä aika vähän näin omien aamuvuorojeni takia, mutta jokainen vaikutti muhun jollain tapaa. Mä olisin varmasti huonolla tavalla erilainen ihminen tällä hetkellä, jos toi nuorisoteatteri-pätkä puuttuisi elämästä. Tärkeä ja kasvattava kokemus, ei voi muuta sanoa.
Blogin kanssa mua on selkeesti inspiroinut se, että tänä vuonna vietettiin tän sivuston 10-vuotisjuhlaa. Se on jotenkin innostanut kirjottamaan enemmän kun aikaisempina vuosina. Tää onkin tähän mennessä jo ollut mun tuotteliain vuosi, sillä blogimerkintöjä on tullut tää mukaan laskettuna 101 kappaletta. Edellinen ns. ennätys on viime vuodelta, ja merkintöjä tuli vain 82.
– Luultavasti tähänkin on vastattava jotain liittyen nuorisoteatteriin. Se, että mut ensinnäkin hyväksyttiin niin hyvin hyvään työporukkaan. Sitten se, että mä sain aika vapaat kädet mun työaikojen kanssa ja kaikki oli sen kannalta vaan jotenkin tosi mahtavaa. Kesäteatteri oli myös tosi mahtava kokemus, ehkä vuoden mahtavin.
Ja siis ehkä se, että oppi rytmittämään elämäänsä hieman fiksummin, antoi paljon uutta iloa elämään. Myös parisuhde, kaverit ja kaikki on mahtavaa!
– Erityisen merkityksellinen, hmm.. Jotenkin mulle puskee nyt toi Juju ft. Hanna - Et sinä yksin päähän. Se oli semmonen kappale, että en aluks pitänyt siitä yhtään, tai musta tuntu, että se naislaulaja ei sopinut siihen mitenkään päin. Mä silti kuuntelin sitä, ja jossain vaiheessa mä tykästyin täysin siihen kokonaisuuteen. Ei sitä olisi voinut paremmin tehdä. Kaikenlisäksi siinä on aika tosi hyvät lyriikat.
– Tää vuosi onkin oikeestaan ollut myös siihen panostamista ja sen opettelua. Mä olen opetellut, kuten jo mainittu, jonkinlaista rytmiä elämään. Aikasemmin se on ollut aikalailla niin, että elämä on mennyt omalla painollaan ja siinä kaikki. Nyt mä olen yrittänyt ottaa siitä jotenkin kiinni ja viedä sitä fiksumpaan suuntaan. Piti ihan syöminenkin opetella tänä vuonna uudestaan.
Selkeästi vielä tarvitsee paljon harjotusta sen kanssa, että en patoaisi asioita sisääni. Se kuorma kun kuitenkin jossain kohtaa menee nurin ja silloin on huono, jos on liikaa käsiteltäviä asioita päällekkäin. Sekin piti sitten ihan kantapään kautta oppia tänä vuonna. Ehkä tärkein opetus tältä vuodelta.
– No, taisinkin sen juuri mainita. Haastavinta oli se, kun kaikki narut vaan yhtäkkiä alkoi karata mun käsistä. Pää vaan levisi. Kaikki asiat alkoi yhtäkkiä pyörimään samaan aikaan päässä ja mä en ole ikinä ollut niin hajalla. Niiden asioiden käsittely yksin, kun en saanut oikeestaan mistään minkäänlaista tukea, koska en sitä oikeestaan edes hakenut. Yleensäkin noi mun masentuneisuuskaudet on sitä, että hakeudun olemaan yksin.
Kyllä, vaikka se kuulostaa aika kliseiseltä, niin marraskuu oli tän vuoden haastavinta aikaa. Ei siitä kuukaudesta turhaan biisejäkin kirjoteta. Ei se vaan koskaan ollut osunut näin hyvin kohdalle itellä.
– En kai suoranaisesti ole ihastunut mihinkään lainaukseen.. Internetistä on välillä imeytynyt mukaan kaikenlaisia hokemia, mutta ei se jumankauti tarkoita, että ne olisi mitenkään erityisiä. Vastaankin tähän yhden mun lempilainauksen vuosien takaa, koska siihen taas tänä vuonna jossain törmäsin; Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa.
Se voi kertoo aika paljon mun ajatusmaailmasta. En kannata minkäänlaista väkivaltaa, varsinkaan sotia. Ihmisten pitäis olla toisilleen ihmisiä.
– Tää vuosi kun on painottunut vahvasti nuorisoteatteriin, niin ehdottomasti kaikkia ihmisiä siellä. Tommosta kokemusta tuskin tulee ihan heti toista. Oli varmasti erilainen työkokemus mitä ihmisillä yleensä, joten kiitos siitä.
Ja sitten tietenkin Eiraa, koska eihän tää elämä olis varmastikaan ihan näin mukavaa ilman! Sit kolmannelle sijalle vielä kaikki muut. Mä tiedän, että mua ei näiden parin kiireisen viime vuoden ansiosta hirveen moni haluaisi kiittää, mutta mä haluan kiittää, että yllättävän moni on vielä mukana.
– Tää vaikuttaa nyt toistolta.. Mutta edelleenkin arkirytmin oppiminen, ruokarytmin oppiminen ja muutenkin aikalailla elämästä oppiminen. On ollut hyvin opettavainen vuosi, eikä oikein osaa arvottaa asioita paremmaksi kun toinen. Tää koko vuosi on ollut tärkein oppi, sanotaan näin.
– Ei suoranaisesti mikään. Oon lukenut tänä vuonna pelkästään Juha Vuorista.. Eiku hei, luin mä Mielensäpahoittajankin. Se oli ehkä ainut uusi kirja tänä vuonna, joten ehkä se teki suurimman vaikutuksen.
Mun pitäisi lukea pitkästä aikaa taas KK - Kuoleman kauppias -kirja, koska se on tehnyt joskus muhun lähtemättömän vaikutuksen. Sen lukeminen uudestaan tekee sen vaikutuksenkin aina uudestaan. Se on mahtava kirja.
– Varmaankin ainakin se, että mä selviän aikalailla mistä vaan. Mä oon käynyt hyvin syvälläkin mun ajatusteni kanssa, mutta sieltä on noustu ihan omin voimin. Onko se sit jonkinlaista periksiantamattomuutta?
Se, että mä välitän tosi paljon mun läheisistä ihmisistä, ei ole päässyt ihan täysin oikeuksiinsa. Ne, jotka on ollut tässä lähellä itse, on kyllä varmasti kokeneet sen. Mä olen siis tosi välittävä, mutta mä en oo osannut selkeesti hallita mun aikaani tarpeeksi fiksusti ja se pilaa asioita.
– Sen, että pusken eteenpäin. Okei, ehkä vois vähän höllätä sitä otetta ja tasapainottaa asioita.. Mutta siis en todellakaan halua jäädä vaan olemaan. Työttömyys olis nyt se kaikista huonoin asia mitä voisi tapahtua. Mä oon just tullut niin hyvin ylöspäin, että vanhaan en haluaisi palata, en todella.
Sit mä haluun, että tää ihan hyvä tahti tän blogin kanssa säilyisi. Tää on tosi kiva harrastus ja tällä saa hyvin tyhjennettyä päätään usein.
– Toistoa, toistoa.. Olen erityisen kiitollinen talonmiehen pestistä nuorisoteatterissa. Erityisen kiitollinen siitä miten se on kasvattanut. Erityisen kiitollinen, että siellä oli mitä mahtavin työporukka.
Mutta mä olen myös erityisen kiitollinen siitä, että toi romahtaminenkin tuli. Se kevensi oloa, vaikka se aluksi veikin pohjalle. Erityisen kiitollinen siitä, että kaikki tämmöset asiat kasvattaa ihmisenä.
14. Mitä asioita teit ensimmäistä kertaa ikinä?
– No, talonmiehen töitä tein ensimmäistä kertaa ikinä. Kesäteatterilla olin apumiehenä ensimmäistä kertaa ikinä. Täytin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä 30 vuotta. Hmm.. Sain ekaa kertaa ikinä yli 100 blogimerkintää vuodessa tänne! Ihan ekaa kertaa, ja vikaa kertaa samalla, tuli kokeiltua Burger King. Katsoin ekaa kertaa ikinä elokuvan Teit meistä kauniin ja pidin siitä. Riittääkö? Hyvä.
– Ikimuistoisina.. En varmasti koskaan unohda tätä vuotta nuorisoteatterissa, että ehkä se. Tää voi kyllä nyt vaikuttaa harvinaisen tylsältä toistolta, mutta tämmönen tää mun vuosi on ollut. Seuraavaksi mainitsen myös ton marraskuun, koska se on varmasti omassa kategoriassaan ikimuistoinen.
– Ehdottomasti ajanhallintaan. Mä haluan päästä eroon siitä ajattelumallista, että "en kerkeä". 7 tuntiakaan ei ole muka riittänyt siihen, että menisin tästä noin tunnin Hyvinkäälle, viettäisin siellä aikaa ja tulisin sen noin tunnin takaisin tänne.
Haluun panostaa ehdottomasti yhteydenpitoon. Musta jotenkin tuntuu, että se on jonkinlainen sukuvika, että ei osata pitää muihin yhteyttä. Ja usein sitä perustellaan sitten sillä, että "ei noikaan pidä muhun..". Nää ajatukset pitäs saada kitkettyä kaikkien päistä. Ihmisiä voi nähdä ihan vaan senkin takia, että haluaa nähdä niitä. Eikä sen takia, että jokin velvottaa. Tai siis.. No, toivottavasti ymmärsitte. Haluan siis panostaa siihen, että näen ihmisiä kun haluan nähdä ihmisiä. Ja pidän yhteyttä ihmisiin kun haluan pitää.
Noin, kello on 10.56 ja olen kirjottanut vain tätä koko tämän ajan. En ole poistunutkaan tästä koneelta tänä aikana, joten toivottavasti luitte tämän. Tähän on nyt selvästi panostettu.
Mä osaan noista tilastoista päätellä sen, että nää kysymys-vastaus-merkinnät ei selvästikään ole ihmisten lemppareita, mutta onhan tää nyt hieman erilainen. Tässä käytiin aika kivasti ihan isojakin asioita läpi.
No, jatketaan huomenna. En tiedä vielä mitä, miten ja millä, mutta jatketaan silti.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)