Luukku 21 – Putkesta, joulusta ja paketoinnista

Alottelen tän blogin kirjottamista tälleen hyvissä ajoin, koska kohta alan/aletaan tekemään suklaa-kaurakeksejä. Niiden reseptiä tuskin tarvitsee tänä vuonna tänne kirjottaa.. Ja muutenkin tää tän päivän luukun idea vähän ikäänkuin valui käsistä.

Heräsin nimittäin yöllä kello 1 aikaan, enkä tiedä taas miksi, ja uni ei tullut uudestaan silmään. Menin siispä syömään aamupalaa ja sen jälkeen tulin koneelle pelailemaan. Huomasin, että mitä lähemmäs tullaan ns. aamua niin sitä väsyneempi taas olin. Joskus 5-6 maissa painuin takaisin pehkuun katsomaan YouTubea ja nukahdin.

Eira oli sillä aikaa kerennyt leipoa ne toiset asiat, mistä tämä luukku olisi ehkä pikemminkin koostunut.. Meiän oli siis tarkoitus leipasta pari saaristolaisleipää. Siinä 12 aikaan kun Eira mut herätti, niin leivät olivatkin jo valmiina ja täysin ilman mun panosta. Eli tänään ei tule leivonta-luukkua, vaikka tarkoitus oli.


Jotenkin tuntuu, että tää ei nyt jotenkin ota onnistuakseen tää blogiputki silleen kun olisin sen halunnut onnistuvan. Alkuun lupailin hirveesti kaikkia asioita mitä tullaan tekemään, jossain vaiheessa toki lupasin lopettaa lupailun, mutta sitten taas tuli välillä semmonen fiilis, että "huomenna tapahtuu!" ja sitten ei tapahtunutkaan.

Onhan tää silti siis onnistunut blogiputki, koska tää on nyt 21. päivä kun kirjotan blogia putkeen.. Mutta vaisuksi tämä on jäänyt. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole teitä haitannut, koska lukijoita on ollut keskimäärin 12,5 kappaletta joulukuun aikana.


Ehkä yksi iso asia minkä olisin voinut lopettaa jo aikoja sitten, on tämä tän vuoden blogiputken mollaus. Tuntuu, että jatkuvasti kirjotan siitä kuinka tää ei nyt ota onnistuakseen. Nyt se loppuu, tähän paikkaan.


Ja koska tänään ei leivontamerkintää nyt tulekkaan, niin mä voisin pohtia vähän asioita pari päivää eteenpäin. Mä olen tottunut siihen, että vietetään joulu vanhemmilla, Hyvinkäällä. Nyt ei ilmeisesti niin taas ole ja se vähän arveluttaa mua.. Ei siksi, että tää toinen paikka olis millään tapaa huonompi, mutta jokainen joulu kun jokin asia on muuttunut, on tuntunut jollain tapaa liian erilaiselta joululta.

Vanhemmat on siis ilmeisesti käyneet laittamassa joulun Sälinkäälle. Mä tykkään ajatuksesta, mutta kuten sanottu; vähän arveluttaa, että tuntuuko se tarpeeksi joululta siellä?

Toinen asia mikä mua tässä nyt arveluttaa on se, että saanko mä sieltä jotenkin blogimerkinnät ulos? Luultavasti lähtö olis 23. päivä viimeistään ja sen jälkeen pitäisi saada vielä ulos luukut 23 ja 24. Aikaisempina vuosina se on tapahtunut äitin tietokoneella, mutta onko tuolla maalla jonkinlainen tietokone käytössä? Puhelimella mä en tätä ala tekemään, koska en jaksa näpertää. Mutta jos se on ainut vaihtoehto, niin luukut tulee olemaan tosi lyhyitä..

Ja siis yleensä Hyvinkäällä vietetyissä jouluissa on ollut etuna se, että on nähnyt jouluaattona vielä niitäkin sukulaisia, jotka nykyään viettää jo joulut oman väkensä kesken. Nyt jos me hävitään maisemista 23. päivä, niin ollaan aikalailla sillä porukalla sitten koko joulu.. En sano, että sekään on huono, en todella, mutta siitä puuttuu tämä edellämainittu mahdollisuus.


Toisaalta en jaksaisi stressata näitä asioita lainkaan, koska vaikka asiat on joskus edellisinäkin jouluina ollut joskus erilailla kun mihin on totuttu, on ne silti loppujen lopuksi tuntunut jouluilta. Ja mä uskon, että joulu tuntuu joululta tänäkin vuonna.

Oikeestaan vaan yhden joulun muistan, että ei ole tuntunut joululta, mutta se johtui vain siitä, että mä olin tosi kipeenä. Nyt mä en onneksi ole kipeä, vaikka mun vasen korva tänään vähän paukahtikin ja kipeytyi. Ja yskä vähän vaivaa. Mutta sillon kun joulu ei tuntunut joululta, niin mä olin oikeesti niin pahassa kuumeessa ja taudissa ylipäätään, että en pystynyt kun makaamaan.. Ja kun muut oli menneet nukkumaan, mä heräsin sitten vasta ekaa kertaa hieman parempivointisena, ja ryhdyin pelaamaan tietokoneella Max Payne 2-peliä.


Mun on vielä pakko yksi asia kirjottaa tähän tänään. En tiedä olenko koskaan täällä blogin puolella maininnut, mutta mä olen ehkä yks maailman surkeimmista lahjojen paketoijista. Eikä se johdu siitä, ettenkö mä yrittäis.. Mä en vaan melkein koskaan saa kaunista pakettia onnistumaan.

Tänään kuitenkin mä taas ryhdyin paketointihommiin, vaikka mä ajattelin, että ei siitä taaskaan mitään tule. Mulla oli pari tosi helpon muotoista laatikkoa, joista oli hyvä lähteä harjoittelemaan. Ne onnistui tosi hyvin! Siis tosi hyvin multa.. Sitten oli vuorossa myös suhteellisen helponlainen laatikko, mutta se oli jo huomattavasti kookkaampi.. Sekin onnistui mahtavasti! Siis multa niin mahtavasti kun multa voi mahtavasti onnistua. Sitten oli vielä yksi, yksi jota olin pelolla odottanut. Ryhdyin paketoimaan sitä hyödyntäen äsken kehitettyjä taitojani ja.. Se onnistui hyvin!

Okei, niissä kaikissa oli suhteellisen yksinkertainen malli, mutta ne on kyllä silti aina jotenkin epäonnistuneet, ja Eira on lähinnä nauranut niille räpellyksille.. Mutta tänä vuonna en usko sen nauravan niin paljoa. Ne näyttää siisteiltä ja ne on paketteja, mitä muuta voi vaatia?

Lahjanauhaa en laita. Sitä olen kokeillut joskus ehkä kaksi-kolme kertaa, menettänyt totaalisesti hermoni ja luopunut ajatuksesta. On se ehkä kerran onnistunutkin. Mä vihaan lahjanauhojen laittamista, joten älkää odottako multa sellaista. Toki se tekisi lahjoista vielä isomman ilon silmälle, mutta mä en usko sen olevan sen arvoista, että mun kannattaisi luopua mun mielenterveydestä.


No, tulihan tähän luukkuun jo selkeesti enemmän ajatusta kun eiliseen. En ymmärrä kyllä sitä eilistä jumitusta yhtään.. Ei lähtenyt lainkaan käyntiin. Nyt olen kirjottanut noin puolisen tuntia, käynyt välissä auttamassa Eiraa ja tämä merkintä näyttää ihan syötävältä! Tai siis tiedättekös, hyvältä. Onnistuneelta, vaikka ei olekaan leipomis-luukku, joka tämän oli siis tarkoitus olla..

No, nyt minä hyppelen tuonne köökin puolelle. Piti ihan Googlesta tarkistaa, että "köökki" on sana. Ja onhan se, joka tarkoittaa juuri sitä mitä ajattelin, eli keittiötä. Jos tää ei ollut teille vielä selvä, niin tässä oli tähän päivään pieni sivistyskin.

Huomiseen!

Terveisin,
Tekko

P.S. Tän luukun otsikointi tuotti ehkä eniten päänvaivaa. On niin paljon asiaa, jotka ei liity toisiinsa, ja piti saada joku millä tän saisi niputettua kivasti.. Meni 10 minuuttia siihen, vaikka blogi muuten itsessään vei vain noin 30-40 minuuttia. Enkä ehkä silti ole kovinkaan tyytyväinen.