Tänäänhän ollaan sitten lähestulkoon myöhässä, jestas. On ollut kiireinen päivä, ilmeisesti. Kello oli nimittäin taasen vasta jotain 12-13 kun Eira herätti mut kesken hyvien unien. Meiän oli tarkotus lähtee tänään lahjakierrokselle, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin, koska.. No, en oikeestaan ole edes varma.
Huomenna sitten! Olisi ainakin hyvä, koska sitten olisi lähtö sinne Sälinkäälle ja sieltä ei ehkä lahjakierrokselle enää pääse.
Heräämisen jälkeen mä olen tehnyt, hmm.. Söin aamupalaa, otin lisää aamukahvia ja siirryin tietokoneelle. Ja arvatkaas mitä tein tietokoneella? Jep, pelasin The Sims 4.
Tuntuu jotenkin, että tää pelikausi on nyt jotenkin venähtänyt. Yleensä mua jaksaa kiinnostaa viikon-pari yks peli, mutta nyt on menty varmaan koko joulukuu kyseisen pelin parissa. Toisaalta ymmärrän miksi mielenkiinto on nyt säilynyt näinkin kauan, koska tossa pelissä on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia pelata sitä. Tänään mä poistin mun similtä kaikki rahat ja sen piti luonnosta kerätä asioita, joista se saa rahat kaikkeen tarpeelliseen. Hauska haaste ja lähes uudenlainen pelikokemus.
The Sims -pelisarjahan on siis elämäsimulaatiota, jos joku ei tiennyt. Eli siinä on mahdollista lähes kaikki mikä oikeessa elämässäkin.. Plus, että siihen saa myös vampyyreita, avaruusolioita ja taikureita. Ja jotta sun ei tarvitsis omassa elämässä myydä sun kaikkia huonekaluja ja antaa rahoja hyväntekeväisyyteen, niin sitä varten on The Sims. Voi kokeilla kaikkea. Ja siksi mä pidän siitä pelisarjasta.
Tänään ei kuitenkaan ollut tarkoitus puhua The Simssistä, vaikka siitä olisikin kovin mukava puhua. Tänään puhutaan, hmm.. Vai puhutaanko ihan vaan The Simssistä? Siitä jotenkin nyt irtois juttua.. Ja mistään muusta ei.
No ei vaan, käydäänpäs läpi vaikka mun tämä päivä. Koska jos mä rupeen tosta pelistä selittämään, niin se ei kiinnosta ketään. Katsokaa nyt kuinka paljon te olette jo lukenut, eikä teitä ole kiinnostanut yhtään.
Eli jossain kohtaa The Sims 4 meni kiinni ja sitten mä paketoin vielä yhden lahjan, jonka eilen hätäpäissäni muistin ja noudin. Paketoinnin jälkeen tarkoituksena oli nähdä Ronia. Roni kaartoikin sopivasti pihaan ja lähdettiinkin siitä liikkeelle kohti Riihimäen ABC:tä.
Oli Ronin vuoro maksaa kahvit, ja se yritti mua saada ottamaan pienen kahvin, koska olin ottanut omalla maksuvuorollani itselleni pienen kahvin.. Se olisi ollut sen mielestä jotenkin loogista? Mun jakeluun se ei mennyt, koska sittenhän Roni olisi joutunut maksamaan mun kahvista vähemmän kun mitä mä maksoin sen kahvista viimeksi.. Hetkinen, se yritti selvästi huijata mua ja esiintyi vain hölmönä.
ABC:llä kerroin Ronille, että mulla on nälkä ja ihan pikapuoliin ruoka-aikakin. "Otat ranskalaisia.." ja siihen seis, tällä kertaa ei mennä samalla kaavalla, ei tosiaan. Ajettiin ABC:ltä S-Marketille, koska siellä on varmasti halvempaa kun ABC:n kalliissa kaupassa.
Tälläkin kertaa Roni kyllä taas onnistui päättämään mitä ruokaa se meikäläinen syö.. Pohdin kauppaan sisään astuessamme, että mieli tekisi hieman pizzaa, en sanonut sitä ääneen kylläkään. Jatkettiin juustohyllyn kohdalle ja Roni sanoi "tee pizzaa?" ja homma oli ratkennut. Kaikenlaista erilaista täytettä koriin vaan ja kohti kassaa.. Toi on hyvin jännä toi viereinen S-Market, koska siis siellä ihmiset jonottaa pitkissä jonoissa ihmiskassalle ja itsepalvelukassat on typötyhjillään.. Ei se mua haittaa, koska minä osaan käyttää myös itsepalvelukassaa, ja niin käytinkin. Pääsin kaikkien niiden ihmisten ohi ja ulos kaupasta.
Tällä kertaa mukaan tarttui valmiit pizzapohjat, koska nälkä pakotti. Ei niissäkään oikeesti mitään vikaa ole, täytteethän sen loppujen lopuksi ratkaisee.
Tultiin meille ja levitin 4 pizzapohjaa kahdelle eri pellille ja rupesin niihin Muttin pizzakastiketta laittamaan. Roni tiesi heti paikkansa ja sanoikin, että "anna vaan se jauheliha sieltä.." Hyvin koulutettu kaveri, kieltämättä. Roni paisteli jauhelihaa, minä laitoin nyt pizzakastikkeen päälle ripaukset juustoraastetta ja Eira saapuikin juuri sopivasti kotiin täyttämään omaa pizzaansa.
Kun kaikki oli saanut täytettyä omat pizzansa, niin uuni alkoikin olla lähes valmis jo. Oli kylläkin hauska huomata, että miten erilainen tapa Eiralla oli tehdä pizzaa verrattuna mun ja Ronin tapaan. Mulla oli keko, joka levittyi tasaisesti myös reunoille, Ronilla oli mahdoton keko, jossa täytteet oli lähes keskellä kaikki ja Eiralla oli semmonen lähes täydellinen pizzeria pizza – vain vähän eri täytteitä ja sievästi levitettynä pohjalle, ei mitään kekoa.
Odotellessa alettiinkin pelaamaan Yatzya. Pizzat tuli uunista ja syötiin niitä siinä Yatzyn tiimellyksessä. Mulla iski pieni annoskateus Eiran pizzaa kohtaan.. Se oli jotenkin niin hillitty ja kiva, kun taas oma oli tungettu täyteen kaikkea. Sain onneksi ottaa Eiralta edes haukun ja olihan se nyt.. Noissa pizzoissa kun on se, että jos on liikaa täytettä niin pohja menee vetiseksi.. Eiralla oli sopivasti täytettä ja sillä olikin ehkä niin täydellinen pohja kun valmispohjalla voi tulla.
 |
| Mun täyteen tungettu pizza.. |
Pizzojen syönnin yhteydessä tosiaan sitä Yatzya; yksi normaali peli ja yksi natsi-jatsi. Eli jos natsi-jatsi ei ole tuttu, niin kerrottakoon lyhyesti: aletaan keräämään asioita järjestyksessä. Ensin ykkösiä, sittten kakkosia, kolmosia jne. Kutosten jälkeen pari, kaksi paria, kolme samaa, neljä samaa jne. Lappu ylhäältä alas ja viimeisenä tavoitellaan tosiaan sitä itse Yatzya. Se on ehkä hieman nopeempi versio ja tuo omanlaisensa hauskuuden peliin.
Yatzyn ja pizzan jälkeen tultiin olohuoneeseen, ja Roni ehdotti elokuvan katsomista. En jaksanut alkaa pohtimaan sitä sen kummemmin, niin laitoin ensimmäisen joulu-aiheisen elokuvan pyörimään Netflixistä; se oli Klaus.
Klaus oli yllättävän hyvä elokuva. Vaikka se on piirretty, niin on siinä paljon semmosia vitsejä, mitkä on suunnattu lähinnä aikuisille. Tiedättekös esimerkiksi Shrekit? Niissä on paljon vitsejä, joita ei itse pentuna ymmärtänyt, mutta jotka aukeaa kyllä aikuisille. Voitaisiin siis varmasti kutsua koko perheen elokuviksi, niin Shrekiä kun tätä Klausiakin. Tykkäsin ja voin suositella.
Elokuvan jälkeen Roni häippäsi kotiinsa, ja me suunnattiin saunaan. Join saunassa yhden vesimelonilonkeron, nam. Äskettäin tultiin saunasta pois ja mulla oli Facebookissa viesti odottamassa veljeltä: "Missäs blogi". Ja vaikka se voi nyt vaikuttaa siltä, että olin muka unohtamassa, niin ei, en ollut. En vaan kerennyt ennen tätä.
Hauska kuitenkin, että ihmiset on jo huolissaan jos blogia ei ilmesty ihmisten aikoihin. Se saa mut jaksamaan vielä pari päivää! Sais melkein jatkamaan vaikka pari päivää ylikin, niin yllättävän kiva fiilis viestistä tuli.
Siinä oli tämä päivä. Ja tosiaan, vielä pari päivää! Joulufiilis ei ole ihan tapissaan, koska ulkona ei ole lunta, mutta olo on stressivapaa ja suhteellisen rentoutunut, joten kyllä tästä hyvä joulu tulee! Jos on pakko paljastaa yksi stressitekijä, niin lahjat.. Eniten ehkä Eiralle hankkimani. Mä stressaan aina sitä, että pitääkö ihminen mun lahjoista..
No, nyt pitää lopettaa, että saa tän vielä tänään uloskin. Huomenna jatketaan taas!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)