Tänään heräsin taas niin myöhään, että ei ollut mitään mahdollisuutta tulla tätä aikasemmin kirjottamaan. Ulkona on alkanut jo raketit paukkumaan ja pitäisi itsekin päästä jo vuoden vaihtumista hiljalleen juhlistamaan jotenkin, joten pidetään tämä nyt lyhyenä.
Viime yö oli taas jännä.. Vaikka mä luulin korjanneeni unirytmin, niin ei se sitten ilmeisesti ollutkaan ihan niin. Nukahdin varmaan aamulla kuuden aikaan vasta.. Siitä jokunen hetki eteenpäin heräsin siihen, että nenä vuotaa taas verta. Se on aina ollut vähän niin ton mun nenän kanssa, että kun se kertaalleen vuotaa, niin se vuotaa helposti uudestaankin. Oon varmaan unissani sitä jotenkin nyplännyt ja se on riittänyt.
Herättiin Eiran kanssa sitten tosiaan vasta, hmm, olisko se ollut lähempänä neljää? Ainakin joskus jälkeen 15. Siitä sitten aamukahville ja päivän askareisiin, jotka tänään oli.. No, en mä kyllä oikeestaan tehnyt mitään fiksua.
Jossain vaiheessa pistin Ronille viestiä, että pitäis saada lisää suolakeksejä, koska juustoja on vaikka ja kuinka, mutta niiden seurana ei ole kun pieni paketti keksejä. Roni ilmestyikin hakemaan mua kahville Riihimäen ABC:lle. Sieltä lähti mukaan Tuc-keksejä, Koskenlaskija-juustoa ja kertakäyttölautasia. Tein vielä siinä kassalla heräteostoksen, ostin nimittäin siitä jotain valotikkuja. Niistä voi tehdä ilmeisesti itselleen jonkinlaiset silmälasit tms.
Sit käytiin pyörähtää Ronilla, koska Ronin piti hakee juotavansa sieltä ja sitten tultiin meille. Nyt ollaan tässä kohtaa. Eira touhuaa, Roni makaa sohvalla ja mä kirjotan blogia. Mä taidan mennä kyllä kokeilemaan tästä seuraavaksi, että voinko olla jotenkin avuksi järjestelyissä.
Eikä mulla oikeestaan muuta. Tässä kylläkin viime yönä mietin, että tänään olis varmaan pitänyt niputtaa tämä vuosi sillein kun niputin viime vuoden. Se tosin vaatii niin paljon aikaa, että en olis kyllä kerennyt mitenkään tänään. Mä tein sitä viime vuonnakin niin monta tuntia.. Piti käydä läpi niin paljon asioita, kerätä tärkeimmät niistä ja lopuksi vielä kirjottaa ne jotenkin fiksusti puhtaaksi. Se oli niin rankkaa, että tänä vuonna sitä ei tule. Se tulee nimittäin vuoden 2020 tammikuussa, toivottavasti.
Se oli mulle itelleni aika tärkee projekti. Oli kiva, vaikkakin tosiaan aika aikaa vievää, käydä mennyt vuosi läpi. Tänä vuonna onkin taas kaiketi sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, joten kyllä varmaan ihan kivan koosteen saa siitäkin.
Tosiaan, tässä vielä linkki vuoden 2018 läpikäyntin. Tolla tyylillä yritetään sitten niputtaa vuosi 2019 aikanaan.
Nyt voin toivottaa teille enää vaan rauhallista vuoden vaihdetta! Saa se olla muutakin kun rauhallinen, mutta pyritään nyt ainakin siihen, että keneenkään ei satu. Eiks niin?
Seuraava blogimerkintä tuleekin sitten vuonna 2020! Ajatelkaa, se olis sit niinku kakskytluku!
Rauhallista ja onnellista vuotta 2020! Terveisin, Tekko
Voisin mennä suoraan vaan asiaan ilman sen kummempia höpinöitä.. Lähinnä siksi, että en keksi mitään kummempia höpinöitä. Vaikka tässähän tätä taas tulee..
Viime yö oli taas oikein hyvä. Nukahdin joskus vähän jälkeen puoliyön ja heräsin lopullisesti kello 10 maissa. Ennen sitä heräsin kyllä kello 7, kello 8 ja kello 9, mutta nukahdin aina uudestaan.
Aamupalaa ja kahvia, hidas aamu keittiön pöydän ääressä. Koko päivä lähes auki, mitähän sitä tekisi?
Siirryin aamupalapöydästä tietokoneen ääreen nauttimaan toisen kupillisen kahvia. Tein sen tempun taas, että käynnistin The Sims 4 -pelin – siinähän aika sitten meni Eiran heräämiseen asti. Kävin pistämässä Eiralle kahvit tippumaan ja jatkoin vielä hetken pelaamista. Eira ei meinannut nousta, vaikka oli kahvia tilannut, joten kävin repimässä sen sängystä (no en oikeesti, mutta kävin herättelemässä).
Eira hörppi aamukahviaan aikansa, ja oli jossain vaiheessa sitten tarpeeksi herännyt, että lähettiin viemään meiän vanhat sohvat kaatopaikalle. Automatkalla mä taas havahduin siihen, että mä oikeesti tarvitsen jonkinlaisen autosimulaation sänkyyn.. Meinasin nimittäin nukahtaa, vaikka olin autoon mennyt suhteellisen virkeänä. Autossa on vaan jotenkin tosi semmonen rentouttava ilmapiiri.. Humina, kaikki nytkähdykset ja lämpö.. Sinne olis niin helppo nukahtaa aina.
Saatiin peräkärry tyhjäksi ja lähdettiin takaisin Riihimäkeä kohti. Täällä päässä sitten Prismaan, tarkoituksena ostaa asioita vuodenvaihdetta varten. Meillä oli joku kummallinen meininki päällä ja ostettiin kaikkea tarjottavaa; coctail-piirakoita, keksejä ja erilaisia juustoja ja sipsejä. Ei vaan kumpikaan oikein tiedetty, että kelle me niitä ollaan tarjoomassa? Siinä on ehkä liikaa omaan tarpeeseen, mutta ei meille ilmeisesti kukaan ole tulossa vuodenvaihdetta viettämään. No, muutama joo, mutta on siinä silti liikaa.
Siitä sitten takaisin kotiin. Kotona Eira tarttui johonkin neulomis-mikälie-projektiinsa ja mä hetken pelailin taas.
Olin aikasemmin Prisma-reissulla käynyt pikakierroksen Alkossa, koska mulla on joku päähänpinttymä jostain makeasta jälkiruokaviinistä, jota meillä oli toissa jouluna.. Oon miettinyt pääni puhki, että mitä se oikein oli. Sitä ei löytynyt, koska mä en edes muista miltä se paketti näyttää. Kyselin myös vanhemmilta, koska ne sen oli ostanut, mutta ei sielläkään tarkkaa muistikuvaa. Mutta siis kuitenkin, Eira ehdotti, että jos mä haluan, niin voidaan käydä katsomassa vielä Riihimäen toisesta Alkosta, että jos se siellä tulisi mieleen.
Mentiinkin sinne, ostettiin kylläkin siitä viereisestä Citymarketista ensin vielä vähän irtokarkkeja ja yksi maistelujuusto lisää keksien seuraksi. Alkossa tutkittiin laatikkoviinejä, mutta mikään niistä laatikoista ei oikein antanut mitään uusia muistikuvia. No, Eira päätti meille sieltä jonkun viinin ja sillä me nyt sitten mennään. Toivottavasti se on edes makeeta, koska muuten mä en sitä kyllä pysty juomaan.
Lähettiin siitä sitten kotiin. Meillä oli Nella kyydissä ja Eira jätti sen ohueen muoviin pakatun juuston takapenkille ilman mitään muovipussia tms. Arvaattekos mitä siellä takana tapahtui? Kotipihalla nimittäin huomasin, että Nella on jo vähän esimaistellut meiän maistelujuustoa.. Onneks ei paljoa, että meillekin jäi.
Äskettäin Eira lähti reissulleen taas. Oli lupautunut vielä yhteen yövuoroon ja menee nyt ilmeisesti äitinsä kautta töihin. Mä jäin kotiin syömään eilistä ruokaa ja kirjottamaan blogia. Kohta voisin ottaa irtokarkit seurakseni ja mennä sänkyyn tuijottelemaan YouTubesta videoita.
Tämmönen päivä tänään. Huomenna kun vielä muistan kirjottaa, niin tää on mun ensimmäinen kuukauden mittainen blogiputki! Aika kivaa! Mulla on tässä kuussa tullut jo enemmän merkintöjä kun vuonna 2010 tuli yhteensä. Sekin on aika hauskaa.
Mä ajattelin, että jatkan tätä putkea vaikka väkisin seuraavaan vuoteen. Kertomalla sitten vaikka ihan vaan päivän kuulumiset, koska miksipäs ei.
Joten mennäänkö sitten päivän askareiden pariin? No, saitte ylipuhuttua.
Mä en nukkunut viime yönä oikeestaan. Kävin välillä semmosessa jonkinlaisessa horroksessa, mutta sen pidemmälle en tainnut päästä. Onnistuin kaiketi pilaamaan mun unirytmin jotenkin..
Aamuyöllä, tai no oikeestaan se oli jo aamun puolella, mun nenä vaan alotti yhtäkkiä vuotamaan. En tunnusta mitään, mutta tää keli on aiheuttanut nenän kuivumisen ja tottakai sitä on ollut pakko varmaan kaivaa. Se oli kyllä tosi jännä; sieltä vaan yhtäkkiä tippui pisara mahottoman vikkelää vauhtia. Koska en kerennyt siihen mitenkään reagoimaan, niin se on nyt lakanassa. Ekan pisaran jälkeen kyllä sain käden alle ja pääsin vessaan sotkematta paikkoja.
Mä en edes muista, että koska multa olis viimeks tullut noin paljon verta.. Sitä vaan valui ja valui. Täytyy sanoa, että viikset ja parta ei ole mikään ideaali nenäverenvuodon kanssa, koska ne oli kyllä aivan veressä. Laitoin nenään tupon ja hetken päästä olin kuivilla vesillä. Sitten piti vaan pestä ihan verinen allas.
Tän jälkeen mä aloin vaan maalaamaan, taas. Ja lämmittämään takkaa. Istuin olkkarin sohvalla ja maalasin takkatulen loimutessa.. Miten taiteellinen kokemus.
Koska en ollut nukkunut yöllä, ja halusin korjata mun unirytmin, niin päätin jäädä kunnolla hereille. Mennä sitten jossain vaiheessa päiväunille, ja koska Eira nukkui yövuoroaan pois, niin voisin herätä Eiran kanssa samaan aikaan.
Olin hereillä johonkin kello 12 asti ja menin sänkyyn kattelemaan YouTubea. Ajattelin, että olen hereillä siinä vielä tunnin ja annan sitten itselleni luvan nukahtaa.. No, sain varmaan videon päälle ja kuorsaus kaikui kämpässä.
Yhtäkkiä Eira kutsuu mua, ja mä alan hiljalleen herätä. Erittäin hiljalleen. Mä olin aivan jumissa. Vahvan jumittamisen jälkeen sain itseni jotenkin tajuihini. Siinä herätessä Eira kertoikin, että meille tulee uudet sohvat tänään. Oli siitä ollut puhetta, mutta en tiennyt, että tänään.
Eira lähti sohvanhakureissulle ja Roni tuli mun avuksi meille. Kannettiin vanhat sohvat pihalle ja jäätiin odottamaan uusia.
Pelailtiin puhelinpeliä ja odotettiin. Meillä oli tyynyt ja taljat lattialla meiän alustana, koska sohvat oli pihalla. Yllättävän kiva välillä olla ihan erilaisessa ympäristössä, vaikka onkin samassa ympäristössä.
Uudet sohvat saapui. Vaaleet kangassohvat, jotka oli Hyvinkäältä Riihimäellä peräkärryssä pressun alla.. Pressu oli tosiaan vaan siinä päällä, joten voitte vaan kuvitella, että kuinka paljon niihin oli roiskunut likaa.
Kannettiin ne Ronin kanssa sisään ja sen jälkeen Eiran kanssa alettiin hinkkaamaan niitä puhtaiksi. Tovin olin siinä hinkkaamispuuhassa mukana, mutta sitten nälkä oli jo niin ylitsepääsemätön, että oli pakko lähteä kauppaan.
Ronin ehdotus ruoaksi oli ranskalaisia ja nakkeja, mutta ei mennyt mulla nyt taaskaan läpi. Voiko ihmisellä olla noin yksipuolinen ruokavalio, vai ehdottaako se mulle tota vaan vitsillä nykyään? Mene ja tiedä. Mä päätin, että tänään on rakettispagettia ja jauhelihakastiketta pekonilla.
Saavuttiin takas meille ja Eira oli saanut sohvat suht puhtaiksi ja laitettua kaikki härpäkkeet siihen päälle. On jotenkin tosi paljon ryhdikkäämmän näköinen tää meiän olohuone noiden sohvien kanssa.. Edelliset oli kasaan lösähtäneet ja täynnä raatelujälkiä. Musta tuntuu, että ensimmäistä kertaa ikinä, mä olin kyllästynyt meiän sohviin ennen Eiraa.
Tein ruokaa, joka oli kyllä oikein maittavaa. Semmosta viikonlopun mättöruokaa oikeestaan, mutta kyllä välillä saa. Sitä on tuolla vieläkin aika runsaasti jäljellä, koska mä ilmeisesti tein koko pataljoonalle.. No, sitä voi syödä huomennakin vielä, ehkä sitäkin seuraavana päivänä..
Ruokailun jälkeen lösähdys olohuoneen sohvalle ja vähän pelailua vielä Ronin kanssa. Tällä hetkellä Roni katsoo selän takana televisioo ja mä kirjotan tätä.. Äsken Roni kävi ihmettelemässä, että "mä en ikinä sais noin paljon tekstiä aikaan.." ja tää oli silloin vasta puolessa välissä. Nyt on vielä enemmän, mutta tarpeeksi.
Eikai tätä sen kummemmin tarvitse lopetella. Tämä oli tämmönen päiväkirjamerkintä täysin.
Tyypit siellä varmaan jo kuvitteli, että meikäläinen päästää tänään putken katkeemaan. Mutta ehei, en päästä. Tuun vaikka väkisin kertomaan teille tästä päivästä, vaikka se aika lyhyt onkin ollut.
Jaa, että miksikö se on niin lyhyt ollut? No, heräsin tänään vasta siinä kello 13 jälkeen. En tiedä miksi, mutta oli taas harvinaisen vaikea nukahtaa. Eira toki on taas yövuoroissa, että varmaan se on osa syyllinen. Mä en ees tiedä, että miksi se vaikuttaa mun omaan nukahtamiseen.. En tiedä venytänkö sitä sitten itse tahallaan, vai mitä kummaa..
Leipää ja kahvia naamioon, sitten käynnistyikin puhelinpelituokio. Tovin pelattuani, Eira kyseleekin jo makuuhuoneen puolelta kahvia. Pistin uutta kahvia tippumaan ja jatkoin vielä tovin pelejä.
Eiran heräilyn aikana mä annoin mun panokseni meiän asunnon sisustuksen suhteen ja tein siis tommosen kivan asetelman mun tietokoneen päälle. Jostain syystä Eira ei sitä hirveen paljoa arvostanut..
Figuurit on mun lapsuudesta jotkut mun lempilelut ja sitten siinä on toi kesäteatteria varten maalaamani taulun pienoismalli. Ja tottakai pienellä hahmola on pensseli kädessä, koska.. No, se voi leikkiä, että se on maalannut ton taulun.
Eiran ylösnousemuksen ja kahvittelujen jälkeen lähettiinkin aikalailla hetimiten pyörimään hieman kaupoille. No, Riihimäen ABC:n Iittala outlettiin ja siihen itse ruokakauppaan.. Eli tosiaankin vain hieman.
Eilen suunniteltiin, että tänään voitaisiin kokeilla tuunata valmishampurilaisista syömäkelpoisia. Ajattelin, että jos leivät paistaa uunissa ja pihvit pannulla, niin saadaan ehkä ihan ok tuote. Niitä sitten alettiinkin kauppareissun jälkeen valmistamaan,
Ja siis minä suurena valmisruoan vihaajana, jopa tykkäsin niistä. Yleensä kun tommoset valmistetaan mikrossa, niin saadaan aikaiseksi vaan pahaa mieltä. Kun valmistamiseen näkee vähän vaivaa, niin voi nähtävästä syömäkelvottomastakin saada ihan kelpo tavaraa.
Kelpo hamppari, vaikka valmishamppari onkin.
Uunissa rapeutuneelle pohjalle ensin sinappikurkkusalaattia, sitten pari salaatinlehteä, pihvi, jonka päällä on cheddar-siivu, sitten vähän kurkkumajoneesia ja punasipulia ennen rapean kannen asettelemista paikalleen. Toimii!
Ja sitten haluaisin kertoa myös sen, että kokeilin eilen yöllä, jatkuen tän päivän puolelle, niitä mun uusia maalejakin. Akryylimaalejako ne nyt nimeltään on, vaikea muistaa. Akryyli, akvarelli.. Kuulostaa samalta ja on samallaisissa paketeissa.
Ensimmäinen testi akryylimaaleilla.
Alotin periaatteessa samalla tavalla kun akvarellejenkin kanssa; lähinnä vaan testaamalla niiden käyttäytymistä. Ja siinä huomasin heti semmosen eron akvarelleihin, että nää ei blendaannu niin hyvin kun ne. Nää kun kerkee kuivua jostain, niin sitä on turha lähteä sekottamaan enää mitenkään. Alareunassa maalasin siis ton keltasin kauan jälkeen ton punasen, enkä saanut siihen semmosta kivaa blendiä kun olisin toivonut. Näytti vaan, että se väri menee sen edellisen värin päälle, sekoittumatta yhtään. Se pitää vaan lähinnä muistaa näitä maaleja käyttäessä.
Ja mä uskoisin, että näiden ei kuuluisi ehkä olla vesiohenteisia, mutta mä käytin silti vettä apuvälineenä. Testimielessä siis. Veden kanssa läträäminen jättää tonne väliin tommosia valkosia kohtia. Se väri jotenkin vaan häviää siitä. Tietää senkin jatkossa. Ja siis hei, mä voisin opiskella näitä asioita jostain netistä joo, mutta mä haluan oppia tekemällä – näin mä opinkin paremmin.
Annoin ton hetken kuivua ja palasin hetken päästä ottamaan uusintamatsin.
Toinen testi akryylimaaleilla.
Toisessa työssä mä sitten halusin kokeilla lähinnä sitä päällemaalattavuutta vähän isommin. Tein taustan, joka alkaa tosi vaaleana yläreunasta ja saavuttaessaan alareunan onkin jo ihan musta. Tuoreeltaan noi värit blendaantuu tosi kivasti ja on oikein miellyttävää maalata. Ehkä pitäis vielä rohkeemmin uskaltaa mennä edellisen värin päälle, että se jälki olisi vielä sulavampaa, mutta kuten sanottu; tässähän vasta testaillaan.
Taustan annoin kuivua tovin, jotta pääsen kokeilemaan juuri sitä päällemaalattavuutta. Tuhersin siihen ensin kaikki noi puut ja muut asiat mustalla maalilla. Se saattoi olla virhe, koska en jaksanut antaa niiden enää kuivua. Tuoreeltaan mustan päälle maalaaminen oli tuskaa, koska musta yleensäkin dominoi. Se ei meinannut antaa minkään muun värin tarttua enää siihen, ja jos antoikin, muuttui se hetimiten tummemmaksi kun oli tarkoitus.
Palmut ei selkeestikään ole mun juttu myöskään, mutta onhan tää kokonaisuutena ihan kiva. Kaikesta huolimatta.
Yöllä mä sitten kun en nukkumaan ehtinyt, niin katselin YouTubesta videoita, joissa maalataan akryylimaaleilla. Siis herranjumala, näiden kanssa on oikeesti vaan mielikuvitus rajana. Ihmiset maalaa käyttäen pumpulipuikkoja, jotain pientä lapiota ja mitä kaikkea. Pitää vaan itekkin lähtee vielä rohkeemmin kokeilemaan, koska tää on aika kiva ja laaja harrastus.
Ja nyt mulla ei oikein muuta. Kiitos hei!
Terveisin, Tekko P.S. Nella täyttää tänään vuosia, joten onnea sille!
Mua ei nyt huvita päästää tätä hyvää putkea katkeemaan, joten tulin tänne taas. Mistähän sitä tänään kirjottelis, hmm..
No jos kerron teille tästä päivästä, koska tää päivä ei oo ollu vaan olemista. Päätettiin aamusta, että mennään käymään Hämeenlinnassa, kauppakeskus Goodmanissa. Tarkotuksena käydä vilkasemassa, josko välipäiväaleista löytyis jotain kivaa.
Saavuttiin kauppakeskukseen ja saatiin auto parkkihalliin. Siitä sitten kapuaminen ylimpään kerrokseen, koska meiän tapana on ollut alottaa se ylhäältä ja tulla ikäänkuin hiljalleen takaisin parkkihallikerrokseen alas.
Käytiin vaatekaupat läpi aikalailla Eiran ehdoilla, mutta mitään ei tainnut tarttua mukaan. Mutta! Yhessä vaatekaupassa oli mun mielestä ehkä maailman ärsyttävin asiakaspalvelija.
Se alotti ihan siinä kun saavuttiin sisään; "Apua olisitko tarvinnut?", johon Eira vastasi ystävällisesti, että ei kiitos. Jotain se jutteli silti, jotakuinkin: "oot lähtenyt kinkunsulattelureissulle jo?" Eira esittää ystävällistä ja vastaa jotain.Jatkettiin matkaa. Hetken päästä se tuli viikkaamaan vaatteita ihan meiän läheisyyteen ja ikäänkuin ohimennen mainitsi niiden jäsenkorteista: "Onkos sulla jo meiän jäsenkortti?" ja plaaplaa. Ei kattonut meitä kohti missään vaiheessa, vaan huusi hieman kuiskaten (miten se edes on mahdollista?) jostain sieltä työn tiimellyksestä niitä asioitaan. Jotain Eira taas yritti vastailla, mutta jatkettiin taas aikalailla vaan matkaa. Mutta hetken päässä se oli taas meiän vieressä viikkaamassa muka asioita, ja taas huuteli kuiskaten asioitaan: "Ootkos tietonen meiän näistä nilkkamittasista tms. farkuista?" tai jotain ja paljon muuta.
Ja siis jos olet lukenut nämä oikein, niin olet huomannut sen puhutelleen yksikössä kokoaika. Me oltiin Eiran kanssa siinä kaksin, ja se oli toki naisten vaatekauppa, mutta jotenkin silti se, että ihminen tehdään olemattomaksi on tosi häiritsevää. En mä kyllä edes tiedä miksi sen olisikaan pitänyt mua huomioida.. No, ei se tainnut oikeestaan Eiraakaan katsoa missään vaiheessa, vaikka sille se ne kysymykset osoittikin. Nolla pistettä asiakaspalvelusta, vaikka kaikkensa se varmasti yritti.
Jatkettiin Eiran vaatekauppojen jälkeen tutkimaan vähän krääsäkauppojen maalitarjontaa. Mä innostuin nyt tosissani maalaamisesta ja haluaisin kaikki maailman maalit itselleni.
Mun noi joululahjaksi saadut maalit oli tosiaan jotain akvarelleja, jotka tunnetaan kai paremmin vesiväreinä. Nää ei vaan ollut semmosia typeriä kiekkoja, joiden käyttöön kyllästyin jo ala-asteella. Nää on tämmösiä tuubeja mistä puristetaan maalia johonkin, ja sitten siitä ikäänkuin lähdetään työstämään.
Nyt kaupasta tarttui mukaan akryylimaalit, jotka on kaiketi enemmän maalaamismaalaamis maalit. Niiden testailua tässä olen nyt pohtinut, mutta toistaiseksi ne on vielä pysyneet paketissaan. Ehkä tässä illemmalla voisin testailla, ken tietää.
Toisesta krääsäkaupasta löydettiin mun tietokonepöydälle tosi iso hiirimatto. Mun pöydässä on pari reikää, jotka sain piilotettua maton avulla kivasti ja tää pöytä on nyt uskomattoman paljon enemmän siistin näköinen. Okei, toi uus matto muutenkin motivoi mua siivoomaan tän pöydän, että ehkä se siivoominenkin saattaa vaikuttaa siihen, että tää pöytä on nyt siisti.
Muuta ei sitten löydettykään. Goodmanissa on myös tosi huonosti ruokapaikkoja, joten lähdettiin ajamaan kotia kohti. Pysähdyttiin "lounatuulessa". Eira-Suomi-Eira-kirjan mukaan se on siis oikealta nimeltään Linnatuuli, huoltoasema Janakkalassa, moottoritien päällä. Siellä on ehkä parhaat kotiruoat, jos ei lasketa itsetehtyjä.
Kotona tosiaan sitten pistin siivoten ensin tän mun tietokonepöydän, koska toi uus hiirimatto motivoi mua niin paljon. Tää pöytä kun on aikasemmin ollut niin rähjäisen näköinen, eikä sille ole voinut tehdä mitään, niin ei sitä ole tehnty mieli edes siivota. Nyt tämä on taas kuin uusi, ja se on oikein mukava juttu, tulen varmasti ylläpitämään siisteyttä nyt paremmin. Mä vaan haluaisin istua tän edessä kokoaika.
Sitten putsasin tän mun tietokonepöydän laatikot ylimääräisestä tavarasta. Monen monta kuittia mä sieltä poistinkin, miksi ihmeessä mä aina säästän kaikki kuitit? Miksen opi sanomaan, että ei kiitos?
Sen jälkeen sain aikaiseksi asian, jota Eira on pakottanut mulle jo varmaan kuukauden; siivosin mun vaatekaapin. Mä en vaan ymmärrä, että miksi se pitää siivota..? Siinä on ovet kiinni jos täällä on vieraita, eikä siellä pitäisi käydä muiden kun meidän. Tai no, Eirakin saa käydä siellä vaan sillon kun heittää sinne jotain puhdasta rytkyä. Eli ei sen pitäisi sitäkään hirveesti sillon haitata. Mua itseäni se ei ole haitannut. Joten?
No, turha siitä on enää marista, koska se on nyt siivottu. Siivottu mikä siivottu. Voin nyt antaa sen taas palata hiljalleen omaan muotoonsa, kunnes Eira taas keksii, että se on taas muka jotenkin liian epäsiisti.
Hmm, muuta mulla ei sitten tälle päivälle olekaan.
Mä meinasin jo antaa putken katketa, mutta päätin kuitenkin tulla vielä tänäänkin kirjottelemaan. Jestas, 26 päivää putkeen! Luovun nyt kuitenkin siitä "extraluukku"-jutusta, koska.. No, ei tää liity joulukalenteriin enää mitenkään. Vaikka siis onhan tää tän päivän aihe vielä kytköksissä jouluun, mutta mennään nyt silti eteenpäin.
Halusin tulla kirjottelemaan, koska siis mähän kerroin teille, että mä sain jonkinlaiset maalit joululahjaksi. No, mä olen tänään hieman tutustunut niihin; miten ne sekottuu, miten ne toimii muuten keskenään ja muuta tämmöstä.
Täytyy sanoa, että hauskaa on ollut. Itsessään se maalaaminen on vaan ollut puolet siitä hauskuudesta, ja loput tuli mun päivän toisesta maalauksesta. Ai kauhea, miten olen sille nauranut..
Ensimmäinen kokeilu.
Tää ensimmäinen sotku mitä sain aikaseks, oli ihan puhtaasti vaan kokeilua. Lähin suttamaan kaikkia eri värejä sinne, sitten lähin kokeilee sekottaa niitä keskenään, jossain kohtaa hain vähän vettä mukaan ja blendasin sen kanssa lisää.. Sitten lopuksi halusin siihen kauniiseen taustaan vielä jotain, ja tuhrasin siihen sitten jonkinlaisen lahon puun tai jotain.
Ja ei sekään riittänyt mulle. Vielä sen jälkeen piti kokeilla, että mitä tapahtuu jos veden kanssa rupeen leikkimään vielä lisää ja koitan tehdä sillä jotain efektejä sinne. Myös vähän roiskuttelin, koska pitihän siihenkin saada jonkinlainen kosketus.
Täytyy sanoa, että noilla maaleilla on kiva maalailla. Niiden kanssa voi leikkiä vaikka kuinka mielin määrin, mielikuvitus varmaan ainoastaan rajana.
Kun olin saanut testattua mielestäni tarpeeksi, ja en onnistunut enää keksimään uusia tapoja sotkea, niin päätin siirtää maalaustarvikkeet sivuun. Hetken yritin kyllä vielä lisäillä kuvaan Stabiloilla jotain, mutta se tarttui huonosti ja se vähä mikä tarttui, oikeestaan vaan sotki lisää. Ryhdyin tekemään jotain muuta.
Myöhemmin mun oli pakko palata maalien pariin, koska mulle tuli uudestaan hinku kokeilla niitä. Nyt halusin kokeilla maalata jo jotain, hmm, fiksuakin. No, kaivoinpa sitten Nellan kuvan esille ja lähdin sitä tuhertamaan.
Toinen kokeilu.
Tää oli jo huomattavasti vaikeempi edes alottaa. Sain kuitenkin jossain kohtaa korvat aikaiseksi ja lähdin siitä sitten maalaamaan loppujakin. Mä en oikein tiedä..
Mä jouduin maalaamaan paljon mustaa, sitten paljon mustan päälle ja sitten vielä sen päälle mustaa. Onneksi toi maali antaa tehdä niin ilman, että se nyt ihan hirveesti sotkee. Ja jos antaa kuivua välissä, niin voi sotkea vaikka ja kuinka lisää.
Sitten pääsin siihen pisteeseen, että olisi ollut hyvä jättää se siihen. Ei se muistuttanut Nellaa yhtään, mutta siitä jatkaminen oli riski. Otin sen riskin ja lopputuloksen näette kuvassa. Mä oon nauranut tolle paljon. Aina kun katon sitä niin meinaan tipahtaa uudestaan. Siis onhan toi mun mielestä jollain tavalla ihan söpö ja kiva, mutta se ei ole se mihin pyrin.
Mun ei selkeestikään ois vielä pitänyt lähteä yrittämään mitään muotokuvaa. Tai no miksei, sainpahan ainakin hihitellä ja naureskella itsekseni. Ja onhan tämä nyt varmasti ollut myös opettavainen projekti.
Tässä maalasin muuten taustan vasta sen jälkeen kun olin ton naaman tohon saanut aikaiseksi. Se oli kanssa ihan mielenkiintoinen testi, ja se jopa ihan onnistui. Taustasta tuli ihan kiva. Ja sitten kun taustakin oli valmis, niin pitihän mun vielä kokeilla roiskuttaa siihen täpliä, en tiedä miksi, mutta mun vaan piti. Kaduin sitä vähän heti, koska niitä täpliä oli tietenkin myös koiran päällä ja sinne ne ei kuuluneet. Siksi siellä on nyt noita oransseja läikkiä, kun yritin niitä lähteä hätäpäissäni korjaamaan.
Matkaa mestarimaalariksi on vielä, mutta näillä pienillä askelillahan sinne mennään. Realismi tuskin koskaan tulee olemaan mun ominta tyylisuuntaa, joten turha kai oli olettaakaan, että toi koira olisi näyttänyt siltä miltä sen pitäisi näyttää.
Pääasia, että hauskaa on. Ja mulla on ollut tänään harvinaisen hauskaa. Näiden maalien kanssa on kyllä varmasti kiva harjotella vielä lisääkin. Yllättävän kivat.
Aattelin tulla vielä tänään kirjottamaan, koska.. No, mun vaan tekee mieli kirjotella. Pakko kertoa teille vähän mun joululahjoista, ja muutenkin tosta joulusta varmaan muutama sana. Koska siis, tää joulu tuntui joululta, vaikka mä saatoin sitä alkuun epäillä.
Okei, joulusta puuttui sauna. Ja glögi. Ja vähän myös joku hyvä viini. Mutta jos näitä puutteita ei oteta huomioon, niin tää oli silti joulu.
Mites se sitten meni meillä? No, herättiin, istuttiin tuijotellen telkkaria ja juteltiin, jossain kohtaa tuli jouluruoan aika – joka taas kerran oli tosi hyvää – jonka jälkeen taas istuttiin tuijotellen telkkaria ja juteltiin. Paino silti aina sanalla juteltiin, eli oltiin yhdessä. Ja se yhdessäolohan siinä on se juttu. Oon tainnut sen ennenkin mainita..
Jossain kohtaa tuli lahjojen jaon aika, jota mä tavallaan odotin vähän pelonsekaisin tunnelmin, mutta mulla on syy siihen. Kuulette kohta.
Ihmiset kokoontui olohuoneeseen ja nuorin meistä sai toimia lahjojen jakajana. Lahjat ei jakaantunut kovin tasaväkisesti ja se oli se mikä mua tässä pelotti. Eira oli sanonut, että "mä en tänä vuonna ole löytänyt sulle kun yhden lahjan, ja siihen sä saat tyytyä." mä hyväksyin sen tottakai, ne kun ei edelleenkään ole se pääasia. Vaan kun lahjoja alettiin jakamaan, niin se meni tyyliin niin, että yksi lahja jollekin toiselle, jonka jälkeen kaksi lahjaa mulle. Yksi lahja taas jollekin toiselle, ja kaksi lahjaa mulle. Yhtäkkiä mä olin hautautunut lahjakasan alle.
Eiran yksi lahja, niin.. Oli ilmeisesti innostunut. Mä vähän olin huomaavinanikin, että aina kun se jostain kaupasta tuli, niin se oli ostanut mulle taas jotain. En mä omia pakettejani laskenut, mutta mulla oli varmaan enemmän lahjoja kun mitä muilla oli yhteensä. Ja se, vaikka sen kuuluisi varmasti tuntua lähinnä tosi kivalta ja hyvältä, niin mulle saattoi tulla vähän myös paha mieli.
Lahjat kaikki oli mieluisia ja tarpeellisia, mutta paha mieli tuli lähinnä siksi, että mulla oli liikaa ja/tai muilla liian vähän, mun mielestä. Vaikka mä painotan kokoaika sitä, mitä meillä varmasti kaikki, niin ei ne lahjat ole pääasia. Silti.
Ja vaikka mä muiden puolesta samalla kärsin, ja omasta puolestani salaa nautin, niin pääasia, että kaikilla oli kivaa. Ja mun mielestä kaikilla oli.
Lahjojen jakamisen jälkeen jatkettiin sitä meiän oleilua. Mulla ja äitillä se oleilu jatkui lähemmäs aamu seitsemää, jonka jälkeen mentiin sitten nukkumaan. Se on toisinaan ollu meiän semmonen juttu, että jouluna valvotaan myöhään, ehkä jopa seuraavaan aamuun. Otetaan ikäänkuin kaikki irti siitä ajasta.
Ja semmonen meiän joulu aikalailla oli. Jouluihminen kun minäkin olen, niin nautin kyllä suuresti. Joulu voisi olla useamminkin.
Seuraavaksi se mitä te kaikki olette tänne tulleet lukemaan; lahjat! Kyllä, mä vaikutan taas pieneltä pojalta, mutta en voi sille mitään. Joulun aikaan saa olla mieleltään enemmän pikkunen poika kun normaalisti on.
Mä sain sukkia ja boxereita, jotka on aina tarpeellisia. Olisi outoa, jos en sanoisi saaneeni suklaata, koska sitäkin aina tulee. Ja siis tuli nytkin. Öö, uudet käsineet, vaikutti tosi hyviltä. Uudet Reinot, koska edelliset alkoi tosiaan olemaan jo parhaat päivänsä nähneet (en kuulema saa säästää vanhoja enää..).Sitten tuli pöytäkalenteri, koska en jotenkin osaa varmasti enää elää ilman kalenteria. Sitten tuli paksu kirja, joka kantaa nimeä Loiri. Mä tavallaan sanoin Eiralle sen vitsillä kaupassa, että "ootkos ostanu mulle jo Loirin?" salaa toki ajatellen, että ehkä se voisi ostaakin sen. Ja siis osti, ja tulen varmasti lukemaan. Ja uskoakseni myös pitämään lukemastani. Sitten Eira oli ostanut meille keittiöön vähän tarvikkeita, ja sit oli mulle vielä semmonen iso paistinlasta grillaushommiin. Hajuja tuli pariakin erilaista.
Sitten tuli maalausvälineet! Oli kuulema Eiralta heräteostos, mutta mun mielestä aika täydellistä, koska olen tänne blogiinkin kirjottanut ajatuksistani maalata joskus jotain. Toki toi setti ei ole mikään maailman paras, mutta silläpä se onkin juuri hyvä. Pääsen kokeilemaan, että onko mun mielenkiinto maalaamista kohtaan pysyvää, vai oliko se vain joku päähänpisto. Voisi kai sanoa, että toi on tommonen aloittelijapakkaus, ja jos siitä oikein innostumalla innostuu, niin voi ostaa ns. ammattilaisen välineistöä joskus.
Kotona mua odotti se paketti, jonka piti olla mun ainoa. Se oli iso ja painava, eikä sitä viittinyt ottaa reissuun mukaan, siksi se siis jäi kotiin odottamaan. Mä olen jo pitkän tovin kuunnellut mun tietokonetuolin pitämää ikävää natinaa ja joskus totesinkin tarvitsevani uuden. Tämä oltiin kuultu. Nyt mulla on uusi tuoli millä istua ja kirjotella. Vähän voi istua ja pelatakin, ei varmasti ole kiellettyä. Tää on tosi paljon ryhdikkäämpi kun toi mun vanha. Mä laitan itseasiassa kuvaparin nyt:
Vasen vanha tuoli, oikea uusi tuoli. Masa halusi toimia molemmissa kuvissa tuote-esittelijänä. Tosin, vaikuttaa siltä, että vanha tuoli oli esittelijän mielestä mukavampi.
Tää uus tuoli on kyllä tosi hyvä. Tää ei ole samallainen löhöpenkki kun toi vanha oli, mutta tää onkin varmasti paljon parempi mun selälle. Tää melkeinpä pakottaa istumaan ryhdissä, ja sitä mä olen vähän kaivannutkin.
Hmm, toivottavasti en unohtanut nyt mainita mitään.. Meinasinpas unohtaa! Mä melkein jo niin totuin näihin, että en meinannut edes muistaa. Mulla ei mun muistaakseni ole koko mun aikuisiällä ollut villasukkia.. Nyt mulla on, ja on oikein Eiran tekemät! En mä mikään vilukissa ole koskaan ollut, mutta nää on ihan mukavat jalassa. Tuo semmosen kivan lämmön jalkoihin, mitä ei oo koskaan osannut edes kaivata.
No nyt on kai kaikki mainittu.. Toivon ainakin kovasti niin. Olisi kovin ikävää unohtaa mainita jotain, koska kaikki oli tosi kivoja. Tarpeellisia ja hyödyllisiä, mitä sitä aikuisena ehkä eniten toivookin.
Ja eikai tässä sen enempiä jouda jaarittelemaan. Kivaa on ollut ja se kai on pääasia.
Täytyy alkajaisiksi todeta, että tää tän päivän kirjotusasento ei ole mikään paras. Tää tietokone on viritetty sikäli mielenkiintoisesti, että joudun olemaan puoliksi pöydän alla. Täällä lattiatasolta siispä jouluterveiset kaikille!
Eilinen oli suhteellisen vaikea päivä. Olin tosiaan nukkunut tunnin, enkä kerennyt missään välissä nukkumaan lisää. Saavuttiin tänne maalle ja mä istuin tossa yhessä tuolissa lähes koko illan ja pidin silmiäni väkisin auki – välillä ne kyllä lumpsahti kiinni, mutta havahduin siihen lähes heti ja jatkoin sinnittelyä.
Illalla sitten siinä lähemmäs kello 22 kaikki meni nukkumaan, pääsin siispä itsekin valtaamaan oman sohvapaikkani. Laitoin YouTubesta videon pyörimään, mutta kerkesin siitä nähdä ehkä minuutin ja olin unten mailla.
Yöllä heräsin ehkä kello 2, kävin vessassa ja jatkoin unta. Heräsin uudestaan noin kello 4, laitoin videon alusta pyörimään, mutta nukahdin lähes yhtä nopeasti uudestaan kun olin nukahtanut silloin ekaa kertaa. Ja sitten heräsin jostain syystä vielä kello 6, mutta uni tuli vielä silmään ja nukuin loppujen lopuksi varmaan kello 11 asti. Eli ihan hyvät yöunet, 13 tuntia? Huh.
En mä oikein tiedä mitä mä tänään muuta kirjottelisin.. Ei tässä ole kerennyt vielä tapahtumaankaan niin paljon, että siitä jotain voisi kirjotella.. Ollaan kateltu telkkaria ja syöty isoveljen tekemiä valkosuklaa-pannukakkuja, ja siinä kaikki. Nyt tässä olis hirvee odottelu, että pääsee saunaan, joulupöytään ja availemaan lahjuksia. Ei se odottelu ole oikeesti "hirvee", sehän vaan lisää kaiken mielenkiintoa.
Tääl on ollu yllättävän kiva olla täällä Sälinkäällä. Turhaa mä sitä mietin, että tuntuuko joulu täällä joululta. Tottakai se tuntuu, koska täällä on ihmiset, jotka yleensäkin on mukana joulussa. Ja kaiketi voidaan sanoa, että tätähän se joulu on. Yhdessäoloa. Paras joululahjahan olis semmonen, että tänne ilmestyis kaikki sukulaiset jouluu viettämään, mutta niin tuskin on tapahtumassa. Mennään näillä.
Mun selkä ei hirveesti kestä tätä asentoa ja musta tuntuu, että tässä on kaikki mitä mä saan tänään kirjotettua. Eli josko me vaan suosiolla lopetellaan tämä tähän ja.. Meinasin sanoa, että jatketaan huomenna, mutta eihän mun tarvitse sitä enää sanoa. Huomenna jatketaan jos jatketaan, mutta joulukalenteri ei sitä enää velvota.
Joten sen pidemmittä puheitta; hyvää joulua kaikille! Jos lahjoja saatte, niin toivottavasti ne on mieluisia. Nauttikaa ruoasta, niistä mahdollisista lahjoista ja toisistanne. Saatte toki nauttia muistakin asioista, en mä kiellä.
Blogiputki onnistui lähes täydellisesti, joten mä voin vähän nauttia myös siitä! Sisältö ei aina ollut sitä mitä olisin sen halunnut olla, mutta 24 päivää kirjotin putkeen, ja se on se ainut ehto, jonka tulikin täyttyä.
Muistatte kai kun alkukuusta kerroin teille löytäneeni kysymyspatteriston, johonka haluaisin vastata tän kalenterin aikana? Mietin, että huomenna en sitä todennäköisesti kerkeä tekemään.. Joten tässä ei hirveesti ole vaihtoehtoja. Mä taidan ottaa sen työn alle nyt, tälleen huonosti nukutun yön jälkeen kello 9:19.
Mä nukuin tosiaan ehkä tunnin. Nukahdin joskus silleen, että katoin viimesen kerran kelloa siinä kuuden aikaan.. Ja siitä noin tunti eteenpäin, niin mä heräsin suhteellisen virkeenä. Nyt on aamupala nautittu ja kupillinen kahviakin takana, mutta nyt alkaa kyllä silmät olemaan niin väsyneet, että en tiedä kuinka pitkälle tätä jaksan nyt viedä.. Kokeillaan kuitenkin.
Toivottavasti nää kysymykset ei oo liian raskaita näin väsyneelle päälle.. Kokeillaan.
1. Mistä vuonna 2019 tekemästäsi asiasta olet ylpeä?
– Mun täytyy sanoa, että mä olen ehkä eniten ylpeä siitä, että uskalsin silloin kesäteatterilla olla ns. esillä. Mulle annettiin siellä työtehtäväksi tarkistaa ennakkoon ostettuja lippuja, ja se oli siis pelkkää ihmiskontaktia. Ja ihmiskontaktit ei ole koskaan ollut mulle helppo asia. Mä selvisin siitä ja mä salaa jopa ehkä nautin siitä tilanteesta vähän. Ei se varmasti normaalin ihmisen korvaan kuulosta isolta asialta, mutta mulle se oli tavallaan mahtava edistysaskel.
Voin olla myös ylpeä siitä, että tänä vuonna tuli täyteen vuosi ilman tupakkaa. Sitä vaan ei voi sanoa, että se olis tänä vuonna tehty asia, koska lopettaminen tapahtui viime vuonna.. Halusin kuitenkin mainita tämän.
2. Mikä inspiroi sinua vuoden aikana eniten?
– Nuorisoteatteri. Mä elin tän vuoden aikalailla silleen, että nuorisoteatteri oli prioriteetti yksi. Tai no siis itseni kehittäminen oli se tärkein asia, mutta se tapahtui lähinnä nuorisoteatterilla. Kaikki ihmiset siellä oli ihan mahtavia, vaikka niitä aika vähän näin omien aamuvuorojeni takia, mutta jokainen vaikutti muhun jollain tapaa. Mä olisin varmasti huonolla tavalla erilainen ihminen tällä hetkellä, jos toi nuorisoteatteri-pätkä puuttuisi elämästä. Tärkeä ja kasvattava kokemus, ei voi muuta sanoa.
Blogin kanssa mua on selkeesti inspiroinut se, että tänä vuonna vietettiin tän sivuston 10-vuotisjuhlaa. Se on jotenkin innostanut kirjottamaan enemmän kun aikaisempina vuosina. Tää onkin tähän mennessä jo ollut mun tuotteliain vuosi, sillä blogimerkintöjä on tullut tää mukaan laskettuna 101 kappaletta. Edellinen ns. ennätys on viime vuodelta, ja merkintöjä tuli vain 82.
3. Millaisissa hetkissä koit suurinta elämäniloa?
– Luultavasti tähänkin on vastattava jotain liittyen nuorisoteatteriin. Se, että mut ensinnäkin hyväksyttiin niin hyvin hyvään työporukkaan. Sitten se, että mä sain aika vapaat kädet mun työaikojen kanssa ja kaikki oli sen kannalta vaan jotenkin tosi mahtavaa. Kesäteatteri oli myös tosi mahtava kokemus, ehkä vuoden mahtavin.
Ja siis ehkä se, että oppi rytmittämään elämäänsä hieman fiksummin, antoi paljon uutta iloa elämään. Myös parisuhde, kaverit ja kaikki on mahtavaa!
4. Mikä kappale oli sinulle erityisen merkityksellinen kuluneen vuoden aikana?
– Erityisen merkityksellinen, hmm.. Jotenkin mulle puskee nyt toi Juju ft. Hanna - Et sinä yksinpäähän. Se oli semmonen kappale, että en aluks pitänyt siitä yhtään, tai musta tuntu, että se naislaulaja ei sopinut siihen mitenkään päin. Mä silti kuuntelin sitä, ja jossain vaiheessa mä tykästyin täysin siihen kokonaisuuteen. Ei sitä olisi voinut paremmin tehdä. Kaikenlisäksi siinä on aika tosi hyvät lyriikat.
5. Miten pidit itsestäsi huolta vuonna 2019?
– Tää vuosi onkin oikeestaan ollut myös siihen panostamista ja sen opettelua. Mä olen opetellut, kuten jo mainittu, jonkinlaista rytmiä elämään. Aikasemmin se on ollut aikalailla niin, että elämä on mennyt omalla painollaan ja siinä kaikki. Nyt mä olen yrittänyt ottaa siitä jotenkin kiinni ja viedä sitä fiksumpaan suuntaan. Piti ihan syöminenkin opetella tänä vuonna uudestaan.
Selkeästi vielä tarvitsee paljon harjotusta sen kanssa, että en patoaisi asioita sisääni. Se kuorma kun kuitenkin jossain kohtaa menee nurin ja silloin on huono, jos on liikaa käsiteltäviä asioita päällekkäin. Sekin piti sitten ihan kantapään kautta oppia tänä vuonna. Ehkä tärkein opetus tältä vuodelta.
6. Mikä oli haastavinta vuoden aikana?
– No, taisinkin sen juuri mainita. Haastavinta oli se, kun kaikki narut vaan yhtäkkiä alkoi karata mun käsistä. Pää vaan levisi. Kaikki asiat alkoi yhtäkkiä pyörimään samaan aikaan päässä ja mä en ole ikinä ollut niin hajalla. Niiden asioiden käsittely yksin, kun en saanut oikeestaan mistään minkäänlaista tukea, koska en sitä oikeestaan edes hakenut. Yleensäkin noi mun masentuneisuuskaudet on sitä, että hakeudun olemaan yksin.
Kyllä, vaikka se kuulostaa aika kliseiseltä, niin marraskuu oli tän vuoden haastavinta aikaa. Ei siitä kuukaudesta turhaan biisejäkin kirjoteta. Ei se vaan koskaan ollut osunut näin hyvin kohdalle itellä.
7. Mihin lainaukseen ihastuit?
– En kai suoranaisesti ole ihastunut mihinkään lainaukseen.. Internetistä on välillä imeytynyt mukaan kaikenlaisia hokemia, mutta ei se jumankauti tarkoita, että ne olisi mitenkään erityisiä. Vastaankin tähän yhden mun lempilainauksen vuosien takaa, koska siihen taas tänä vuonna jossain törmäsin; Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa.
Se voi kertoo aika paljon mun ajatusmaailmasta. En kannata minkäänlaista väkivaltaa, varsinkaan sotia. Ihmisten pitäis olla toisilleen ihmisiä.
8. Ketä haluaisit kiittää kuluneesta vuodesta?
– Tää vuosi kun on painottunut vahvasti nuorisoteatteriin, niin ehdottomasti kaikkia ihmisiä siellä. Tommosta kokemusta tuskin tulee ihan heti toista. Oli varmasti erilainen työkokemus mitä ihmisillä yleensä, joten kiitos siitä.
Ja sitten tietenkin Eiraa, koska eihän tää elämä olis varmastikaan ihan näin mukavaa ilman! Sit kolmannelle sijalle vielä kaikki muut. Mä tiedän, että mua ei näiden parin kiireisen viime vuoden ansiosta hirveen moni haluaisi kiittää, mutta mä haluan kiittää, että yllättävän moni on vielä mukana.
9. Mitkä olivat tärkeimmät vuoden aikana oppimasi asiat?
– Tää vaikuttaa nyt toistolta.. Mutta edelleenkin arkirytmin oppiminen, ruokarytmin oppiminen ja muutenkin aikalailla elämästä oppiminen. On ollut hyvin opettavainen vuosi, eikä oikein osaa arvottaa asioita paremmaksi kun toinen. Tää koko vuosi on ollut tärkein oppi, sanotaan näin.
10. Mikä kirja teki sinuun suurimman vaikutuksen?
– Ei suoranaisesti mikään. Oon lukenut tänä vuonna pelkästään Juha Vuorista.. Eiku hei, luin mä Mielensäpahoittajankin. Se oli ehkä ainut uusi kirja tänä vuonna, joten ehkä se teki suurimman vaikutuksen.
Mun pitäisi lukea pitkästä aikaa taas KK - Kuoleman kauppias -kirja, koska se on tehnyt joskus muhun lähtemättömän vaikutuksen. Sen lukeminen uudestaan tekee sen vaikutuksenkin aina uudestaan. Se on mahtava kirja.
11. Mitkä piirteesi pääsivät vuonna 2019 eniten esiin?
– Varmaankin ainakin se, että mä selviän aikalailla mistä vaan. Mä oon käynyt hyvin syvälläkin mun ajatusteni kanssa, mutta sieltä on noustu ihan omin voimin. Onko se sit jonkinlaista periksiantamattomuutta?
Se, että mä välitän tosi paljon mun läheisistä ihmisistä, ei ole päässyt ihan täysin oikeuksiinsa. Ne, jotka on ollut tässä lähellä itse, on kyllä varmasti kokeneet sen. Mä olen siis tosi välittävä, mutta mä en oo osannut selkeesti hallita mun aikaani tarpeeksi fiksusti ja se pilaa asioita.
12. Mitä toivot vieväsi mukanasi myös vuoteen 2020?
– Sen, että pusken eteenpäin. Okei, ehkä vois vähän höllätä sitä otetta ja tasapainottaa asioita.. Mutta siis en todellakaan halua jäädä vaan olemaan. Työttömyys olis nyt se kaikista huonoin asia mitä voisi tapahtua. Mä oon just tullut niin hyvin ylöspäin, että vanhaan en haluaisi palata, en todella.
Sit mä haluun, että tää ihan hyvä tahti tän blogin kanssa säilyisi. Tää on tosi kiva harrastus ja tällä saa hyvin tyhjennettyä päätään usein.
13. Mistä asioista olit erityisen kiitollinen?
– Toistoa, toistoa.. Olen erityisen kiitollinen talonmiehen pestistä nuorisoteatterissa. Erityisen kiitollinen siitä miten se on kasvattanut. Erityisen kiitollinen, että siellä oli mitä mahtavin työporukka.
Mutta mä olen myös erityisen kiitollinen siitä, että toi romahtaminenkin tuli. Se kevensi oloa, vaikka se aluksi veikin pohjalle. Erityisen kiitollinen siitä, että kaikki tämmöset asiat kasvattaa ihmisenä.
14. Mitä asioita teit ensimmäistä kertaa ikinä?
– No, talonmiehen töitä tein ensimmäistä kertaa ikinä. Kesäteatterilla olin apumiehenä ensimmäistä kertaa ikinä. Täytin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä 30 vuotta. Hmm.. Sain ekaa kertaa ikinä yli 100 blogimerkintää vuodessa tänne! Ihan ekaa kertaa, ja vikaa kertaa samalla, tuli kokeiltua Burger King. Katsoin ekaa kertaa ikinä elokuvan Teit meistä kauniin ja pidin siitä. Riittääkö? Hyvä.
15. Mitkä tapahtumat painuivat ikimuistoisina mieleesi?
– Ikimuistoisina.. En varmasti koskaan unohda tätä vuotta nuorisoteatterissa, että ehkä se. Tää voi kyllä nyt vaikuttaa harvinaisen tylsältä toistolta, mutta tämmönen tää mun vuosi on ollut. Seuraavaksi mainitsen myös ton marraskuun, koska se on varmasti omassa kategoriassaan ikimuistoinen.
16. Mihin haluaisit panostaa enemmän vuonna 2020?
– Ehdottomasti ajanhallintaan. Mä haluan päästä eroon siitä ajattelumallista, että "en kerkeä". 7 tuntiakaan ei ole muka riittänyt siihen, että menisin tästä noin tunnin Hyvinkäälle, viettäisin siellä aikaa ja tulisin sen noin tunnin takaisin tänne.
Haluun panostaa ehdottomasti yhteydenpitoon. Musta jotenkin tuntuu, että se on jonkinlainen sukuvika, että ei osata pitää muihin yhteyttä. Ja usein sitä perustellaan sitten sillä, että "ei noikaan pidä muhun..". Nää ajatukset pitäs saada kitkettyä kaikkien päistä. Ihmisiä voi nähdä ihan vaan senkin takia, että haluaa nähdä niitä. Eikä sen takia, että jokin velvottaa. Tai siis.. No, toivottavasti ymmärsitte. Haluan siis panostaa siihen, että näen ihmisiä kun haluan nähdä ihmisiä. Ja pidän yhteyttä ihmisiin kun haluan pitää.
Noin, kello on 10.56 ja olen kirjottanut vain tätä koko tämän ajan. En ole poistunutkaan tästä koneelta tänä aikana, joten toivottavasti luitte tämän. Tähän on nyt selvästi panostettu.
Mä osaan noista tilastoista päätellä sen, että nää kysymys-vastaus-merkinnät ei selvästikään ole ihmisten lemppareita, mutta onhan tää nyt hieman erilainen. Tässä käytiin aika kivasti ihan isojakin asioita läpi.
No, jatketaan huomenna. En tiedä vielä mitä, miten ja millä, mutta jatketaan silti.
Tänäänhän ollaan sitten lähestulkoon myöhässä, jestas. On ollut kiireinen päivä, ilmeisesti. Kello oli nimittäin taasen vasta jotain 12-13 kun Eira herätti mut kesken hyvien unien. Meiän oli tarkotus lähtee tänään lahjakierrokselle, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin, koska.. No, en oikeestaan ole edes varma.
Huomenna sitten! Olisi ainakin hyvä, koska sitten olisi lähtö sinne Sälinkäälle ja sieltä ei ehkä lahjakierrokselle enää pääse.
Heräämisen jälkeen mä olen tehnyt, hmm.. Söin aamupalaa, otin lisää aamukahvia ja siirryin tietokoneelle. Ja arvatkaas mitä tein tietokoneella? Jep, pelasin The Sims 4.
Tuntuu jotenkin, että tää pelikausi on nyt jotenkin venähtänyt. Yleensä mua jaksaa kiinnostaa viikon-pari yks peli, mutta nyt on menty varmaan koko joulukuu kyseisen pelin parissa. Toisaalta ymmärrän miksi mielenkiinto on nyt säilynyt näinkin kauan, koska tossa pelissä on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia pelata sitä. Tänään mä poistin mun similtä kaikki rahat ja sen piti luonnosta kerätä asioita, joista se saa rahat kaikkeen tarpeelliseen. Hauska haaste ja lähes uudenlainen pelikokemus.
The Sims -pelisarjahan on siis elämäsimulaatiota, jos joku ei tiennyt. Eli siinä on mahdollista lähes kaikki mikä oikeessa elämässäkin.. Plus, että siihen saa myös vampyyreita, avaruusolioita ja taikureita. Ja jotta sun ei tarvitsis omassa elämässä myydä sun kaikkia huonekaluja ja antaa rahoja hyväntekeväisyyteen, niin sitä varten on The Sims. Voi kokeilla kaikkea. Ja siksi mä pidän siitä pelisarjasta.
Tänään ei kuitenkaan ollut tarkoitus puhua The Simssistä, vaikka siitä olisikin kovin mukava puhua. Tänään puhutaan, hmm.. Vai puhutaanko ihan vaan The Simssistä? Siitä jotenkin nyt irtois juttua.. Ja mistään muusta ei.
No ei vaan, käydäänpäs läpi vaikka mun tämä päivä. Koska jos mä rupeen tosta pelistä selittämään, niin se ei kiinnosta ketään. Katsokaa nyt kuinka paljon te olette jo lukenut, eikä teitä ole kiinnostanut yhtään.
Eli jossain kohtaa The Sims 4 meni kiinni ja sitten mä paketoin vielä yhden lahjan, jonka eilen hätäpäissäni muistin ja noudin. Paketoinnin jälkeen tarkoituksena oli nähdä Ronia. Roni kaartoikin sopivasti pihaan ja lähdettiinkin siitä liikkeelle kohti Riihimäen ABC:tä.
Oli Ronin vuoro maksaa kahvit, ja se yritti mua saada ottamaan pienen kahvin, koska olin ottanut omalla maksuvuorollani itselleni pienen kahvin.. Se olisi ollut sen mielestä jotenkin loogista? Mun jakeluun se ei mennyt, koska sittenhän Roni olisi joutunut maksamaan mun kahvista vähemmän kun mitä mä maksoin sen kahvista viimeksi.. Hetkinen, se yritti selvästi huijata mua ja esiintyi vain hölmönä.
ABC:llä kerroin Ronille, että mulla on nälkä ja ihan pikapuoliin ruoka-aikakin. "Otat ranskalaisia.." ja siihen seis, tällä kertaa ei mennä samalla kaavalla, ei tosiaan. Ajettiin ABC:ltä S-Marketille, koska siellä on varmasti halvempaa kun ABC:n kalliissa kaupassa.
Tälläkin kertaa Roni kyllä taas onnistui päättämään mitä ruokaa se meikäläinen syö.. Pohdin kauppaan sisään astuessamme, että mieli tekisi hieman pizzaa, en sanonut sitä ääneen kylläkään. Jatkettiin juustohyllyn kohdalle ja Roni sanoi "tee pizzaa?" ja homma oli ratkennut. Kaikenlaista erilaista täytettä koriin vaan ja kohti kassaa.. Toi on hyvin jännä toi viereinen S-Market, koska siis siellä ihmiset jonottaa pitkissä jonoissa ihmiskassalle ja itsepalvelukassat on typötyhjillään.. Ei se mua haittaa, koska minä osaan käyttää myös itsepalvelukassaa, ja niin käytinkin. Pääsin kaikkien niiden ihmisten ohi ja ulos kaupasta.
Tällä kertaa mukaan tarttui valmiit pizzapohjat, koska nälkä pakotti. Ei niissäkään oikeesti mitään vikaa ole, täytteethän sen loppujen lopuksi ratkaisee.
Tultiin meille ja levitin 4 pizzapohjaa kahdelle eri pellille ja rupesin niihin Muttin pizzakastiketta laittamaan. Roni tiesi heti paikkansa ja sanoikin, että "anna vaan se jauheliha sieltä.." Hyvin koulutettu kaveri, kieltämättä. Roni paisteli jauhelihaa, minä laitoin nyt pizzakastikkeen päälle ripaukset juustoraastetta ja Eira saapuikin juuri sopivasti kotiin täyttämään omaa pizzaansa.
Kun kaikki oli saanut täytettyä omat pizzansa, niin uuni alkoikin olla lähes valmis jo. Oli kylläkin hauska huomata, että miten erilainen tapa Eiralla oli tehdä pizzaa verrattuna mun ja Ronin tapaan. Mulla oli keko, joka levittyi tasaisesti myös reunoille, Ronilla oli mahdoton keko, jossa täytteet oli lähes keskellä kaikki ja Eiralla oli semmonen lähes täydellinen pizzeria pizza – vain vähän eri täytteitä ja sievästi levitettynä pohjalle, ei mitään kekoa.
Odotellessa alettiinkin pelaamaan Yatzya. Pizzat tuli uunista ja syötiin niitä siinä Yatzyn tiimellyksessä. Mulla iski pieni annoskateus Eiran pizzaa kohtaan.. Se oli jotenkin niin hillitty ja kiva, kun taas oma oli tungettu täyteen kaikkea. Sain onneksi ottaa Eiralta edes haukun ja olihan se nyt.. Noissa pizzoissa kun on se, että jos on liikaa täytettä niin pohja menee vetiseksi.. Eiralla oli sopivasti täytettä ja sillä olikin ehkä niin täydellinen pohja kun valmispohjalla voi tulla.
Mun täyteen tungettu pizza..
Oli toi munkin hyvää, mutta siitä puuttui se pohjan rapeus.. Voisin kuvitella, että jos olisin tän mun oman pizzan paistanut vaikka pannulla, niin se olisi ollut lähes täydellinen pannupizza.. Vaan uunipizzaksi tämä oli liian täynnä ja liian mössö loppujen lopuksi. Syötävä silti, en sitä sano.
Pizzojen syönnin yhteydessä tosiaan sitä Yatzya; yksi normaali peli ja yksi natsi-jatsi. Eli jos natsi-jatsi ei ole tuttu, niin kerrottakoon lyhyesti: aletaan keräämään asioita järjestyksessä. Ensin ykkösiä, sittten kakkosia, kolmosia jne. Kutosten jälkeen pari, kaksi paria, kolme samaa, neljä samaa jne. Lappu ylhäältä alas ja viimeisenä tavoitellaan tosiaan sitä itse Yatzya. Se on ehkä hieman nopeempi versio ja tuo omanlaisensa hauskuuden peliin.
Yatzyn ja pizzan jälkeen tultiin olohuoneeseen, ja Roni ehdotti elokuvan katsomista. En jaksanut alkaa pohtimaan sitä sen kummemmin, niin laitoin ensimmäisen joulu-aiheisen elokuvan pyörimään Netflixistä; se oli Klaus.
Klaus oli yllättävän hyvä elokuva. Vaikka se on piirretty, niin on siinä paljon semmosia vitsejä, mitkä on suunnattu lähinnä aikuisille. Tiedättekös esimerkiksi Shrekit? Niissä on paljon vitsejä, joita ei itse pentuna ymmärtänyt, mutta jotka aukeaa kyllä aikuisille. Voitaisiin siis varmasti kutsua koko perheen elokuviksi, niin Shrekiä kun tätä Klausiakin. Tykkäsin ja voin suositella.
Elokuvan jälkeen Roni häippäsi kotiinsa, ja me suunnattiin saunaan. Join saunassa yhden vesimelonilonkeron, nam. Äskettäin tultiin saunasta pois ja mulla oli Facebookissa viesti odottamassa veljeltä: "Missäs blogi". Ja vaikka se voi nyt vaikuttaa siltä, että olin muka unohtamassa, niin ei, en ollut. En vaan kerennyt ennen tätä.
Hauska kuitenkin, että ihmiset on jo huolissaan jos blogia ei ilmesty ihmisten aikoihin. Se saa mut jaksamaan vielä pari päivää! Sais melkein jatkamaan vaikka pari päivää ylikin, niin yllättävän kiva fiilis viestistä tuli.
Siinä oli tämä päivä. Ja tosiaan, vielä pari päivää! Joulufiilis ei ole ihan tapissaan, koska ulkona ei ole lunta, mutta olo on stressivapaa ja suhteellisen rentoutunut, joten kyllä tästä hyvä joulu tulee! Jos on pakko paljastaa yksi stressitekijä, niin lahjat.. Eniten ehkä Eiralle hankkimani. Mä stressaan aina sitä, että pitääkö ihminen mun lahjoista..
No, nyt pitää lopettaa, että saa tän vielä tänään uloskin. Huomenna jatketaan taas!
Alottelen tän blogin kirjottamista tälleen hyvissä ajoin, koska kohta alan/aletaan tekemään suklaa-kaurakeksejä. Niiden reseptiä tuskin tarvitsee tänä vuonna tänne kirjottaa.. Ja muutenkin tää tän päivän luukun idea vähän ikäänkuin valui käsistä.
Heräsin nimittäin yöllä kello 1 aikaan, enkä tiedä taas miksi, ja uni ei tullut uudestaan silmään. Menin siispä syömään aamupalaa ja sen jälkeen tulin koneelle pelailemaan. Huomasin, että mitä lähemmäs tullaan ns. aamua niin sitä väsyneempi taas olin. Joskus 5-6 maissa painuin takaisin pehkuun katsomaan YouTubea ja nukahdin.
Eira oli sillä aikaa kerennyt leipoa ne toiset asiat, mistä tämä luukku olisi ehkä pikemminkin koostunut.. Meiän oli siis tarkoitus leipasta pari saaristolaisleipää. Siinä 12 aikaan kun Eira mut herätti, niin leivät olivatkin jo valmiina ja täysin ilman mun panosta. Eli tänään ei tule leivonta-luukkua, vaikka tarkoitus oli.
Jotenkin tuntuu, että tää ei nyt jotenkin ota onnistuakseen tää blogiputki silleen kun olisin sen halunnut onnistuvan. Alkuun lupailin hirveesti kaikkia asioita mitä tullaan tekemään, jossain vaiheessa toki lupasin lopettaa lupailun, mutta sitten taas tuli välillä semmonen fiilis, että "huomenna tapahtuu!" ja sitten ei tapahtunutkaan.
Onhan tää silti siis onnistunut blogiputki, koska tää on nyt 21. päivä kun kirjotan blogia putkeen.. Mutta vaisuksi tämä on jäänyt. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole teitä haitannut, koska lukijoita on ollut keskimäärin 12,5 kappaletta joulukuun aikana.
Ehkä yksi iso asia minkä olisin voinut lopettaa jo aikoja sitten, on tämä tän vuoden blogiputken mollaus. Tuntuu, että jatkuvasti kirjotan siitä kuinka tää ei nyt ota onnistuakseen. Nyt se loppuu, tähän paikkaan.
Ja koska tänään ei leivontamerkintää nyt tulekkaan, niin mä voisin pohtia vähän asioita pari päivää eteenpäin. Mä olen tottunut siihen, että vietetään joulu vanhemmilla, Hyvinkäällä. Nyt ei ilmeisesti niin taas ole ja se vähän arveluttaa mua.. Ei siksi, että tää toinen paikka olis millään tapaa huonompi, mutta jokainen joulu kun jokin asia on muuttunut, on tuntunut jollain tapaa liian erilaiselta joululta.
Vanhemmat on siis ilmeisesti käyneet laittamassa joulun Sälinkäälle. Mä tykkään ajatuksesta, mutta kuten sanottu; vähän arveluttaa, että tuntuuko se tarpeeksi joululta siellä?
Toinen asia mikä mua tässä nyt arveluttaa on se, että saanko mä sieltä jotenkin blogimerkinnät ulos? Luultavasti lähtö olis 23. päivä viimeistään ja sen jälkeen pitäisi saada vielä ulos luukut 23 ja 24. Aikaisempina vuosina se on tapahtunut äitin tietokoneella, mutta onko tuolla maalla jonkinlainen tietokone käytössä? Puhelimella mä en tätä ala tekemään, koska en jaksa näpertää. Mutta jos se on ainut vaihtoehto, niin luukut tulee olemaan tosi lyhyitä..
Ja siis yleensä Hyvinkäällä vietetyissä jouluissa on ollut etuna se, että on nähnyt jouluaattona vielä niitäkin sukulaisia, jotka nykyään viettää jo joulut oman väkensä kesken. Nyt jos me hävitään maisemista 23. päivä, niin ollaan aikalailla sillä porukalla sitten koko joulu.. En sano, että sekään on huono, en todella, mutta siitä puuttuu tämä edellämainittu mahdollisuus.
Toisaalta en jaksaisi stressata näitä asioita lainkaan, koska vaikka asiat on joskus edellisinäkin jouluina ollut joskus erilailla kun mihin on totuttu, on ne silti loppujen lopuksi tuntunut jouluilta. Ja mä uskon, että joulu tuntuu joululta tänäkin vuonna.
Oikeestaan vaan yhden joulun muistan, että ei ole tuntunut joululta, mutta se johtui vain siitä, että mä olin tosi kipeenä. Nyt mä en onneksi ole kipeä, vaikka mun vasen korva tänään vähän paukahtikin ja kipeytyi. Ja yskä vähän vaivaa. Mutta sillon kun joulu ei tuntunut joululta, niin mä olin oikeesti niin pahassa kuumeessa ja taudissa ylipäätään, että en pystynyt kun makaamaan.. Ja kun muut oli menneet nukkumaan, mä heräsin sitten vasta ekaa kertaa hieman parempivointisena, ja ryhdyin pelaamaan tietokoneella Max Payne 2-peliä.
Mun on vielä pakko yksi asia kirjottaa tähän tänään. En tiedä olenko koskaan täällä blogin puolella maininnut, mutta mä olen ehkä yks maailman surkeimmista lahjojen paketoijista. Eikä se johdu siitä, ettenkö mä yrittäis.. Mä en vaan melkein koskaan saa kaunista pakettia onnistumaan.
Tänään kuitenkin mä taas ryhdyin paketointihommiin, vaikka mä ajattelin, että ei siitä taaskaan mitään tule. Mulla oli pari tosi helpon muotoista laatikkoa, joista oli hyvä lähteä harjoittelemaan. Ne onnistui tosi hyvin! Siis tosi hyvin multa.. Sitten oli vuorossa myös suhteellisen helponlainen laatikko, mutta se oli jo huomattavasti kookkaampi.. Sekin onnistui mahtavasti! Siis multa niin mahtavasti kun multa voi mahtavasti onnistua. Sitten oli vielä yksi, yksi jota olin pelolla odottanut. Ryhdyin paketoimaan sitä hyödyntäen äsken kehitettyjä taitojani ja.. Se onnistui hyvin!
Okei, niissä kaikissa oli suhteellisen yksinkertainen malli, mutta ne on kyllä silti aina jotenkin epäonnistuneet, ja Eira on lähinnä nauranut niille räpellyksille.. Mutta tänä vuonna en usko sen nauravan niin paljoa. Ne näyttää siisteiltä ja ne on paketteja, mitä muuta voi vaatia?
Lahjanauhaa en laita. Sitä olen kokeillut joskus ehkä kaksi-kolme kertaa, menettänyt totaalisesti hermoni ja luopunut ajatuksesta. On se ehkä kerran onnistunutkin. Mä vihaan lahjanauhojen laittamista, joten älkää odottako multa sellaista. Toki se tekisi lahjoista vielä isomman ilon silmälle, mutta mä en usko sen olevan sen arvoista, että mun kannattaisi luopua mun mielenterveydestä.
No, tulihan tähän luukkuun jo selkeesti enemmän ajatusta kun eiliseen. En ymmärrä kyllä sitä eilistä jumitusta yhtään.. Ei lähtenyt lainkaan käyntiin. Nyt olen kirjottanut noin puolisen tuntia, käynyt välissä auttamassa Eiraa ja tämä merkintä näyttää ihan syötävältä! Tai siis tiedättekös, hyvältä. Onnistuneelta, vaikka ei olekaan leipomis-luukku, joka tämän oli siis tarkoitus olla..
No, nyt minä hyppelen tuonne köökin puolelle. Piti ihan Googlesta tarkistaa, että "köökki" on sana. Ja onhan se, joka tarkoittaa juuri sitä mitä ajattelin, eli keittiötä. Jos tää ei ollut teille vielä selvä, niin tässä oli tähän päivään pieni sivistyskin.
Huomiseen!
Terveisin, Tekko P.S. Tän luukun otsikointi tuotti ehkä eniten päänvaivaa. On niin paljon asiaa, jotka ei liity toisiinsa, ja piti saada joku millä tän saisi niputettua kivasti.. Meni 10 minuuttia siihen, vaikka blogi muuten itsessään vei vain noin 30-40 minuuttia. Enkä ehkä silti ole kovinkaan tyytyväinen.
Hmm, tänäänkään ei tule mitään erikoista. Tän vuoden joulukalenteri-blogiputki on ollut aikalailla vaan blogiputki.. Huomenna meillä olis tarkotus pitää leipomistalkoon, ja siitä saattaa tulla sitten luukku tänne.. Mutta tänään, no, mä olen vaan ollut. Siitä vaan olemisesta kun ei saa hirveesti mitään sisältöä – vaikka kuinka yrittäisi – niin pakko kehittää taas jotain muuta.
Mitähän se jotain muuta olisi.. Eilinen Spotify-aiheinen merkintä ei kiinnostanut selkeästi lähes ketään, lukijoita se sai vain 5 kpl, ja se on tän kalenterin pohjat.. Eli ei mitään Spotifyyn liittyvää tänään, ei tosiaan.
Mulla on ollut tää kirjotusnäkymä tässä varmaan noin tunnin auki, mutta en ole keksinyt mitään.. Johtuen kai pitkälti siitä, että eksyin tutkimaan mun vanhoja joulukalenterimerkintöjä, josko niistä jotain ideaa.. Ei ole tullut ideaa, mutta oon vähän koukussa vanhojen asioiden lukemiseen.
Oikeesti tää on nyt tosi vaikeeta. Ja nyt mä vaan kirjotan noin vartin välein tähän, että en keksi mitään, ja tää sisältö on muutaman tunnin päästä tosi epämääräisen näkönen. Aika hyvin silleen, että 20 päivää mä keksin aina jotain, mutta sitten tuli täysi stoppi.. Ja mä oon miettinyt, että voisin joku vuosi kokeilla jotain pidempää blogiputkea.. Ei taida tapahtua.
Tässä kohtaa mä hain vähän ruokaa.. Josko tän ruoan jälkeen alkais irtoomaan jotain.. Jos olen vain niin tyhjä ruoasta, että olen tyhjä ajatuksista.
Hauska juttu tästä ruoasta muuten; tein tänään pastaa ja jauhelihakastiketta, ja sitä maustaessa tapahtui pieni virhe. Maustoin sitä tapani mukaan mustapippurilla, suolalla ja sitten vielä semmonen spagettikastikepussi sinne sekaan. Oon tykästynyt myös lisäämään pastakastikkeisiin curry-maustetta ja sitä aloinkin lisäilemään tähän kastikkeeseen. Sitä sinne ripotellessani nenääni tuli kummallinen tuoksu, joka ei ollut lainkaan currymainen..
Tossa joku aika sitten nimittäin sain teatterin puurojuhlasta riisipuuroa kotiin ja sitä varten piti silloin kaivaa kaneli esille.. No, arvaattekos jo? Se kaneli ei koskaan päätynyt takaisin leivontalaatikkoon, vaan oli nyt lähes päivittäin käytettävien mausteiden hyllyllä.. Ja kyllä, tämä spagettikastike on nyt maustettu kanelilla. Sitä ei onneksi mausta pahasti huomaa, ehkä tää on vähän makea, mutta eniten häiritsee tää haju, joka on aika erikoinen.
Hmm, kirjotin sitten pätkän päivän ruoasta ja se on ainut mitä saan pinnistettyä ulos. Kerrottakoon nyt vielä, että leikkelin mun tukkaani tänään. Siistin vähän sivuja. Tässä on kaikki mitä tänään on tapahtunut.
Okei, tää ruoka alkaa maistumaan pahalta. Jotenkin jatkuvasti tulee semmonen kaneli-valkosipuli-kombo suuhun ja se ei ole hyvä makuelämys. Pitää jatkossa kyllä tarkistaa mitä mausteita sinne ruoan sekaan on laittamassa, vaikka mausteet kuinka olisi omilla paikoillaan.
Ja siis nyt oikeesti.. Tästä ei tule tänään mitään. Oon saanut tätä aika hyvin venytettyä turhalla venyttämisellä, mutta nyt mä annan kyllä periksi. Tämä kirjoitusnäkymä on ollut auki lähemmäs 2 tuntia ja tämä on tulos.. Mä voisin käyttää aikaa johonkin muuhunkin, koska tää ei selkeesti ole etenemässä.
Huomenna tosiaan luvassa leivontaa, niin ehkä huominen luukku on taas hieman helpompi. Tämä luukku numero 20 on täysi floppi, mutta eipähän ainakaan putki katkennut. Huomiseen!
Ensimmäinen lomapäivä ja arvatkaa mitä mä olen kerennyt tekemään jo aika paljon? No, nukkumaan, kyllä.
Toki herättiin tänään jotenkin tosi aikasin, olisko ollut kello jotain 4-5.. Vietettiin semmosta pitkää aamua juoden kahvia ja kuunnellen joululauluja, kunnes Eiralla sit oli vähän menoja. Pelasin sen hetken aikaa The Sims 4 ku Eira oli poissa. Jossain kohtaa Eira tuli takaisin ja mentiin päiväunille siinä joskus 12 aikaan, ja.. No, herättiin sieltä aikalailla vasta äsken. Noin kello 17.
Mä en koskaan pysty heti herätessä tekemään mitään fiksua, mutta Eira alkoi heti siivoomaan. Siivoomaan!? Heti herättyä!? Kyllä. Mä jumitin hetken aikaa olkkarin sohvalla ja sit mä kävin vähän syömässä, jonka jälkeen kysyin Eiralta, että tarviiko se mahdollisesti jonkinlaista apua.. Eira imuroi ja minä seurasin mopin kanssa perästä.
En tiedä oliko Eira sit sen verran nopee, että siivos kaiken muun sillä aikaa kun mä jumitin ja söin, mutta mun mielestä tää kämppä näyttää hyvin puhtaalta nyt. Toki Eira pesee tuolla vielä mattoja, mutta siihen soppaan ei kahta ihmistä mahdu.
Nyt mä vaan pohdin, että mitähän mä tänään kirjottaisin? Toki tossa on jo jotain, mutta ei se riitä. Hmm, ei kyllä tule oikeestaan mitään mieleen. Pitäiskö sitä kaivaa taas jotain kysymyksiä jostain vai mitä ihmettä mä teen?
No, mä olen halunnut tehdä jossain vaiheessa sen, että käyn teidän kanssa läpi mun Spotifyn tän vuoden. Spotifyllä kun on tapana vuoden lopussa tyrkyttää semmonen paketti, joka kertoo kaikkia kivoja juttuja kuunnellusta musiikista kuluneen vuoden ajalta.. No, hypätään tutkimaan!
Ensimmäisenä tietenkin vuoden kuunnelluin artisti, joka on Leevi and the Leavings. Toi sanoo myös, että olen kuunnellut kyseistä bändiä kuluneen vuoden aikana 62 tuntia. Eihän se nyt kuulosta paljolta vuodessa.. No okei, mä käytän Spotifyä lähinnä vaan taittaessani matkaa, että on se siihen nähden. Ainiin, kertoi se myös, että olen kuunnellut bändiltä eniten biisiä Ihanasti sanottu.
Seuraavaksi kuunnelluin tän mukaan on Klamydia, mutta en ymmärrä miksi. En mä ole sitä mun mielestä niin kauheesti edes kuunnellut? Siitä seuraava on Apulanta, jonka olisin helposti nähnyt sijalla 2. Sitten päästään artistiin nimeltä Pyhimys, jonka jälkeen listalle on päässyt vielä Stepa.
Sit seuraava sivu on joku "Maailmankansalainen". Ja tätä mä en ymmärrä ollenkaan, koska minä en kuuntele kun suomalaista musiikkia. Tää nimittäin väittää, että olen kuunnellut artisteja 18 maasta. Ainut syy tälle on kai se, että joskus on vahingossa lähtenyt pyörimään joku semmonen lista, jossa lauletaan epäsuomea. Yleensä pistän sen kyllä heti pois, mutta kai toi on laskenut ne silti mukaan.
Seuraavana olisi genret ja tämä on kanssa asia jota en ymmärrä. Mä olen kuunnellut eniten finnish dance poppia? Tähän täytyy olla joku syy, johon mä en itse ole voinut vaikuttaa.. Okei, tutkin vähän ja siis tohon genreen menee aika monet kotimaiset rap-kappaleen, joten siksi se on näin. Seuraava genre listalla onkin sitten finnish hip hop. Sitten finnish rock, finnish pop ja vielä finnish reggae. Kuten sanottu, suomalaista musiikkia.
Tää halus vielä tähän väliin tehdä suosituimmat kappaleet listauksen, jonka ykkönen ei siis ole enää yllätys: Leevi and the Leavings - Ihanasti sanottu. Ja tolla listalla on siis 10 kappaletta ja arvatkaapa kuinka montaa eri artistia siellä on? Yhtä. Mun kaikki top 10 biisiä on Leevi and the Leavingsin. Lista menee seuraavanlaisesti loppuun: 2. Maallinen vaellus, 3. Tiskirätti, 4. Hey come on, 5. Elämä kuin Euroviisu, 6. Ihan tavalliset tennissukat, 7. Goan arkki, 8. Lihaksikas nainen, 9. Melkein vieraissa ja 10. Henkilökohtaista.
Ehkä näistä seuraavista, eli podcasteista, on aika turha puhua, koska en mä niitä oikeestaan edes kuuntele. Joskus oon saattanut töissä laittaa jotain mölinää korviin vain testimielessä, ja toi lista on siksi olemassa. En osaa niistä mitään mielipidettä sanoa ja.. No, listataan ne silti? 1. Huorapuutarha, 2. BackPodcast, 3. Eeddcast, 4. Auta Antti(tää oli ainut semmonen mitä oli ehkä ihan kivakin kuunnella, jota voisin kuunnella ehkä lisääkin) ja 5. Luulopuheita.
Mä en tiedä miten on selitettävissä se, että tää väittää mun kuunnelleen podcasteja yhteensä 60 tuntia? Tässä on pakko olla joku virhe, koska en ainakaan myönnä mitään. En ainakaan muista kuunnelleeni noin hirveesti.
Löysin tänä vuonna kuulema 153 uutta artistia, joista "jotain todella erityistä" minulle tarjosi Joose Keskitalo, koska kuuntelin tältä artistilta 31 kappaletta, 7 albumia ja kuunteluaikaa kertyi yli 2 tuntia!
Tossa oli aikalailla toi vuosi 2019 Spotifyn parissa. Toi tarjos mulle vielä yhtä mielenkiintoista listausta, joka mun pitää kirjottaa, koska mä voin. Tää kertoi mulle, että olen ollut Spotifyssä vuodesta 2010 ja se on tehnyt näitä listauksia siitä asti, joten sillä on kaikilta vuosilta suosikkiartisti ja -biisi. Käydään ne vielä siis läpi:
2010: Suosituin kappale: Raappana - Karu totuus
Suosituin artisti: Lord Est
2011: Suosituin kappale: Saurus - Uuteen maailmaan
Suosituin artisti: Eminem
2012: Suosituin kappale: Cheek - Syypää sun hymyyn
Suosituin artisti: Cheek
2013: Suosituin kappale: Tuomas Kauhanen - Enkeli
Suosituin artisti: Cheek
2014: Suosituin kappale: Nopsajalka - Lupaan olla
Suosituin artisti: Juju
2015: Suosituin kappale: Raappana - Tyttöni tumma
Suosituin artisti: Raappana
2016: Suosituin kappale: Pyhimys - Äiti anna anteeks
Suosituin artisti: Pyhimys
2017: Suosituin kappale: Raappana - Elä ennenku kuolet
Suosituin artisti: Leevi and the Leavings
2018: Suosituin kappale: Juju - Onnelliseksi
Suosituin artisti: Jukka Poika
Ja 2019 me käytiinkin jo läpi. Ja siis tää lista oli jännä, koska mä en ymmärrä joitakin asioita siellä. Miksi Cheek on ollut 2012 ja 2013 mun suosituin artisti? Mä en ole edes oikeestaan pitänyt Cheekin musiikista vuoden 2007 jälkeen? Ehkä mä olen kuunnellut vanhaa Cheekkiä pari vuotta tai jotain.. Ns. uutta Cheekkiä en varmasti.
Ja vuoden 2018 suosituin artisti Jukka Poika? Olisin ymmärtänyt tonkin joskus vuonna 2008 kun tuli Laulajan testamentti. Sen jälkeen harvat Jukka Pojan biisit on mitenkään säväyttänyt.. Ja nykyään en voi sietää, koska se meni ja teki tunnuskappaleen siihen typerään tv-ohjelmaan.
Aikalailla muuten mä pystyn ton hyväksymään ja toteamaan oikeaksi.
Ihan loppuun tää tahtoi vielä kertoa mulle, että minun vuosikymmenen suosituin artisti on – *rumpujen pärinää* – Leevi and the Leavings.
Ja näin päästiin läpi koko 16 sivuisen Spotify, öö, Wrappedin? Toi linkki toimii mahdollisesti, jos omistat Spotifyn ja käytät sitä aktiivisesti.
No, tää listaus tuskin kiinnosti ketään muuta kun mua, mutta en vaan yksinkertaisesti keksinyt muuta sisältöä tälle päivälle, anteeksi. Huomenna jotain parempaa, toivottavasti.
Viime yö oli jokseenkin raskas. Mä en ymmärrä mikä siinä oikein oli, mutta siis mä heräsin aina heti just kun nukahdin. Mä heräsin siis omaan kuorsaukseeni. Kokoaika. Se kaiketi johtu aika pitkälti siitä, että mun nielu oli täynnä limaa ja se jotenkin vahvisti sitä kuorsausta.. En mä tietääkseni alota kuorsausta heti kun mä nukahdan, mutta nyt se tapahtui ja se piti mut sitten hereillä.
Nuorempana joskus pikkuveli nauroi mulle välillä siitä syystä, että herätin itteni aika usein äännähtämällä jotain epämääräistä. Sillon se yleensä tapahtui vain kerran ja sen jälkeen uni oli oikein toimivaa. Viime yönä herätin itteni varmaan 15-20 kertaa ja sen jälkeen uni ei enää tullut lähes lainkaan, vasta joskus aamuyöstä.. Yritin käydä sylkemässä nieluni tyhjäksi, mutta ei sekään onnistunut – mä tunnen edelleen, että siellä on tavaraa. Aina kun sitä saa sieltä vähän pois, niin siellä on jo uusi setti tulossa. Joten viime yön episodi voi ihan hyvin tapahtua tänäkin yönä, vaikka en sitä yhtään toivo.
Ja hmm, tänään oli viimeinen työpäivä. Mä olin jotenkin varautunut siihen, että olisin jotenkin enemmän rikki, mutta ei. Päivä meni niinkuin kaikki päivät on menneet, ja iltapäivästä lähdin vaan kotiin – toki ensin palautin mun avaimet. Se oli siinä.
Ne mun jatkosuunnitelmat, no.. Ne on kai sitten menneitä. Mulla oli tossa yksi linkki, jonka kautta mun olis pitänyt viime perjantaina nähdä yhtä ihmistä, mutta tämä peruuntui toisen henkilön sairastumisen vuoksi. Sain viestin, että siirretään tapaamista. No, viimeisin viesti tästä numerosta on nyt "Jään joululomalle ja sen jälkeen siirryn muihin tehtäviin, hyvää joulua. Sähköposti ja puhelinnumero ei ole enää käytössä."
Kaikki asiat tyssäs siihen. Mä en tiedä yhtään mitä tuleman pitää.. Okei, no sen tiedän, että pitää itse aloittaa raivoisa työnhaku ihan tosissaan. Tässä on nyt mahdollisuus semmoseen mitä en todella halua, eli en tosiaankaan halua tammikuussa jäädä tyhjän päälle ja olla tekemättä mitään. Työttömyys ei kyllä nyt jotenkin yhtään houkuta.
Kaikki on kyllä sitä mieltä, että asiat järjestyy ja hoituu kyllä.. Joo, niin niillä on ollut tapana, mutta mä en siis oikeesti haluaisi jäädä vain kotiin. Se olisi tosi paha takapakki mun kehitykselle ja jotenkin tuntuu, että kaikki olisi sitten ollut turhaa.. Eihän se toki ihan niinkään ole, mutta siltä se tuntuu.
No, mutta nyt kun mä olen lomalla, mä haluaisin olla lomalla. Mä en jaksais stressata tätä hirveesti, vaikka tottakai mun täytyy. No, yritän kuitenkin luvata itselleni nyt sen, että olisin tästä päivästä vaikka edes tonne 25. joulukuuta asti täysin stressitön. Ikäänkuin oikeesti lomalla.
Joten nyt loppu. Ei enää ajatustakaan työasioihin päin tässä vaiheessa. Ja jatketaan asioiden – ei ehkä juuri näiden – ihmettelyä huomenna.
Tänään mun vointi on niin kuin ihmisellä kuuluukin. Välillä tulee yskittyä ja jotkut yskäsyt tekee vieläkin kipeää, mutta siis muuten. Saahan nähdä, että kuinka kauan jatkan näinkin terveenä, kun tänään tuli vietettyä useampi tunti ulkona, enkä voinut pitää liikaa vaatetta päällä.
Mä sain taas pyynnön maalata taulu, joka tulee johonkin ensi vuoden esitykseen tonne teatterille. Mä emmin pitkään, että tartunko tähän haasteeseen, koska en meinannut saada ohjeista kiinni en niin millään.. Lopulta mun suu sanoi, että "kai mä sen voin sitten tehdä". Sen jälkeenkin mä vielä emmin sitä, ja yritin jopa keksiä tekosyitä luopua hommasta..
Loppujen lopuksi tosi hyvä etten luopunut siitä tehtävästä, koska se oli kivaa! Vaikka mä en niistä ohjeista niin kiinni saanutkaan, niin mä lähdin vaan maalaamaan jonkinlaista metsämaisemaa. Mulla oli tosi ammattilaisen maalit, koska siis mä käytin sisäremonttimaaleja.. No, ne onkin oikeestaan ainoat maalit, joilla olen tauluja maalannut.
Kuvaa klikkaamalla sen pitäisi hieman suurentua.
Mä en ymmärrä miksi se näyttää tossa kuvassa noin mitäänsanomattomalta, mutta siis se on paljon hienompi livenä. Ja siis liian läheltä kun sitä kattoo niin ei se välttämättä aukea, mutta kauempaa se on kyllä mun mielestä ihan metsämaiseman näköinen.
Onhan se nyt siihen nähden ihan onnistunut tekele, että mulla ei ollut oikeestaan edes mallia. Koko kuva tuli päästä. Ehkä vähän harmittaa toi noiden kuusien sijoittelu, koska ne on vähän liian symmetrisesti ehkä, joka luo siihen vähä semmosen epäluonnollisen kuvan.. Mutta ei anneta sen haitata.
Toi sinivihreä väri tuli lisättyä siihen sen takia, että siihen saatiin jotain yhteneväisyyttä sen muun lavastuksen kanssa, mutta mun mielestä se vähän pilas tota kuvaa.. Se oli jotenkin paljon parempi ilman.
Tää oli mun mielestä kyllä siis kaiken kaikkiaan ehkä yks mukavimmista työpäivistä. Sain olla pihalla ja maalata mitä mieleen juolahtaa, tietenkin teeman mukaisesti.
Mä olenkin haaveillut jo tovin, että haluaisin alkaa harrastamaan maalausta. Mä olen ottanut eri puolilta tietoa siitä, että mistä olisi helpointa aloittaa.. Mutta sitten se on aina jämähtänyt siihen omaan saamattomuuteen. Mä about tiedän mitä maaleja ja välineitä mun olisi hyvä hankkia, ja mistä mun niitä kannattaisi hankkia, mutta niin..
Oikeestaan se haaveilu alkoi kesällä, kun pääsin ekaa kertaa maalaamaan muotokuvaa kesäteatteria varten. Siitä lähtien olen sitten keräillyt erinäistä tietoa eri suunnilta, mennyt pari kertaa ihan kauppaankin ostamaan ohjeiden mukaisia asioita, mutta lähtenyt pois tyhjin käsin.. Ehkä vielä joku päivä.
Tekko Picasso
Kesäteatteria varten mua siis pyydettiin maalaamaan, hmm, olikohan se "hyvä huono maalaus roolihahmosta" ja tyylisuunnaksi annettiin aikalailla Picasso. Toi maalaus oli siis Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -näytelmässä mukana koko kesän 2019 ja keräs siellä jopa välillä ihan naurujakin. Ja siis nauru on tässä tapauksessa hyvä, se oli sen tarkoituskin. Toinen näytelmän poliiseista ikäänkuin maalasi tuon muotokuvan siinä näytelmän aikana, ja sitten loppupuolella se paljastettiin. Aika usein se vaan oli maalaus, mutta välillä nuorelle yleisölle se oli tosi hauska maalaus.
Mua harmittaa, että mulla ei tosta nyt parempaa kuvaa ole, koska olin kerennyt puhelimen tyhjentää vanhalle koneelle ja se on nyt pois käytöstä. Kyllä tostakin nyt näkee, että onhan se nyt aika kammottava, kiva ja ihan hyvä maalaus.
Ja siitä jäi mulle muisto! Mä sain tältä maalari poliisilta lahjaksi pienoismallin tosta maalauksesta ja sille pienen maalaustelineen. Se on yks kivoimpia asioita mitä oon saanu. En tiedä miks, mutta se vaan on.
Tulitikkuaski ei liity tapaukseen, mutta antaa hyvin käsityksen koosta.
Mutta niin.. Mä en osaa ehkä arvostaa näitä mun omia maalauksia silleen mitenkään kauheen korkeelle vielä, mutta niitä on ollut hauska tehdä. Ei niitä ole ollut kiva esitellä kenellekään, koska en yleensä pidä reaktioista.. Näiden suhteen vastaanotto on ollut yleensä myönteinen ja se on vähän kasvattanut myös mua itseäni.
Kunhan vaan saan aikaiseksi, niin tulen tunkemaan joskus tän blogin täyteen mun maalauksia. Ja jos joskus oikein hyvin käy, niin ehkä mä voisin joskus jopa niillä sitten tienatakin jotain.. Kuka tietää? Ja tuskin tohon hommaan edes lähdettäisiin pelkästään tienaus mielessä, koska se vois varmaan vähän karsia sitä kiinnostusta asiaa kohtaan.
No, tää oli taas tämmönen vähän erilaisempi luukku. Jospa tää rohkaisisi mua menemään sinne kauppaan ja ostamaan ne hemmetin tarvikkeet. Mä luulen, että mua on aina jännittänyt ostaa asioita sen takia, että en tiedä kuinka pysyvä ajatus tää taas mulla on.. Että meneekö raha vaan hukkaan?
No, tätä on aikaansaamattomuus. Tätä on kun ei ole kovin impulsiivinen ihminen.
